Viikon runo, ML

ASKEL OIKEAAN SUUNTAAN

 

Minun koirani syntyi laatukennelissä.

Hän syö lihaisia rotukoirapalleroita.

Lutunen loikoo kotona virikepesässään.

Pomeranian ja mopsi eivät halparuokaa popsi.

 

Minun nuppuni ei vahdi, ei pelasta,

ei metsästä, ei hauku eikä temppuile.

Hän on olemassa vain minua varten.

Minä olen hänen kiintymyksensä arvoinen.

 

Minä korjaan kadulta Kerubini kakkeliinit

kertakäyttöiseen, kierrätysmuoviseen,

keisarin keltaiseen design-pussiin.

Fifistelijälle kelpaa vain kaunein.

 

Minun koirani ei ramppaa sekarotuisten seassa.

Hän ei mene koskaan arvottomien aitauksiin.

Kerubin karvoista löytyy katsomista.

Kashmir-neule pukee häntä somasti.

 

Minun prinssini on minulle uskollinen.

Hänellä on järkähtämätön rakkausvaisto minuun.

Kerubi käy kampaajalla ja manikyyrissä kuten minäkin.

Hänen tehtävänään on miellyttää minua.

 

Kulkurakit kyhnyttäkööt kirppuisia kassejaan.

 

Hesarilla leipäjono pitenee ja hitaasti etenee.

Tällä kertaa ruokakassiin solahtaa kauraryyniä,

makaronia, maitoa, makkaraa ja ruispalaa.

 

Jos välittää jostain, hänen eteensä on valmis tekemään uhrauksia.

 

Matti Laitinen

10.4.2016