Neuvostoliiton historiasta - osa 62

Neuvostoliiton historiasta - osa 62

Korkeimman ylipäällikön päiväkäsky (osa 14)

Vuoden 1943 rintamatapahtumat (osa 14)

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

KORKEIMMAN YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

N:o 95, helmikuun 23 pnä 1943 Moskova

"Punaisen Armeijan on käytävä vielä ankaraa taistelua kavalaa, julmaa ja vielä toistaiseksi voimakasta vihollista vastaan. Tämä taistelu vaatii aikaa, uhreja, voimiemme jännittämistä ja kaikkien mahdollisuuksiemme mobilisoimista."

"Me olemme aloittaneet Neuvosto-Ukrainan vapauttamisen saksalaisesta sorrosta, mutta miljoonia ukrainalaisia viruu vielä saksalaisten orjuuttajien ikeen alla. Bielo-Venäjällä, Liettuassa, Latviassa, Virossa, Moldaviassa, Krimillä ja Karjalassa isännöivät vielä toistaiseksi saksalaiset miehittäjät ja heidän apurinsa."

"Vihollisarmeijoille on annettu kovia iskuja, mutta vihollista ei ole vielä voitettu. Saksalaiset anastajat tekevät raivokasta vastarintaa, siirtyvät vastahyökkäyksiin, yrittävät pysähtyä puolustuslinjoille ja saattavat heittäytyä uusiin seikkailuihin. Sen vuoksi ei riveissämme saa olla sijaa rauhoittuneisuudelle, huolettomuudelle eikä ylvästelylle."

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1943 RINTAMATAPAHTUMAT

Voronežin ja Aron rintamat etenevät Ukrainaan ja Dneprille – tavoitteena on Kiovan vapautus

Žukovin koordinoimat rintamat saivat 6.9.1943 päämajan ohjeen edetä Dneprin keskijuoksulle ja vallata siellä sillanpääasemia. Voronežin rintaman tuli iskeä linjalla Romny – Priluki - Kiova.  Aron rintaman hyökkäyssuunta oli Pultava - Krementžug. Rintamien eteneminen oli alkuun hidasta.

Saksalaiset kuitenkin joutuivat Donetskin laakion taisteluiden jälkeen vetäytymään Pultavan alueelta. Voronežin rintamalle päämajan reservistä lähetetty 3. kaartin panssariarmeija sai aikaan murron. Lisäksi rintamaa vahvennettiin vielä antamalla sille 61. armeija ja 52. armeija. Aron rintamalle annettiin 37. armeija ja 46. armeija ja lisäksi sinne siirrettiin Voronežin rintaman 5. kaartin armeija.

Pultavan valtauksen jälkeen Aron rintaman vasen siipi lähestyi 23.9.1943 Dnepriä. Sillanpään Veliki Bukrinin alueella valtasivat 3. kaartin panssariarmeija, 40. armeija ja 47. armeija. Sitä laajennettiin nopeasti Voronežin rintaman etenemisen turvaamiseksi Kiovaan etelästä ja lounaasta kiertäen. Veliki Bukrinissa saksalaiset tekivät suurella voimaryhmittymällä vastaiskun sillanpään joukkoja vastaan sitoen ne paikalleen.

Kiovan pohjoispuolella Ljutešin alueella Dneprin ylittivät myös 240. divisioonan jalkaväkirykmentti 842 joukot. Täälläkään kärkijoukot eivät odottaneet ponttonien ja siltakaluston saapumista, vaan aloittivat ylityksen saatavissa olevalla välineistöllä.  Aron rintaman joukot ylittivät Dneprin Dneprovokamenkan ja Domotkanin alueilla. Siellä jouduttiin torjumaan vihollisen vastahyökkäykset useaan kertaan, että voitiin turvata 7. kaartin armeijan menestyksellinen ylitys.

 

Lokakuun alkuun mennessä tavoitteet oli pääosin saavutettu. Syyskuussa neuvostojoukot ylittivät Dneprin useilta kohdilta 700 km osuudelta välillä Lojev - Zaporože ja valtasivat useita sillanpääasemia. Dneprin alajuoksua lukuunottamatta lähes koko Dneprin itäpuolinen Ukraina oli vapautettu. Syyskuussa Pohjois- Kaukasian rintama vapautti Mustanmeren laivaston kanssa Novorossiiskin ja Tamanin niemimaan.

Syyskuussa ajettiin saksalaiset Brjanskista ja Smolenskista

Sotamenestys perustui sosialistisen kansantalouden järjestämiseen ajoissa sotatalouden raiteille. Rintamalle kyettiin toimittamaan kaikkea tarpeellista materiaalia. Öljyntuotantoon käynnistettiin ”toinen Baku”. Kehitettiin tuotantoa Kuznetskin ja Magnitogorskin sulatoilla sekä käynnistettiin uutta kaivos- ja metallialan tuotantoa.

Vuonna 1943 kansantalous tuotti 35 000 taistelukonetta sekä 24 000 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Tämä kaikki oli määrällisesti ja laadullisesti enemmän mihin Saksa kykeni. Asevoimia lisättiin vuonna 1943 määrällisesti ja laadullisesti. Muodostettiin 78 uutta divisioonaa, 5 panssariarmeijaa, 37 panssari- ja mekaanista armeijakuntaa, 80 panssariprikaatia ja 149 erillistä panssari- ja rynnäkkötykkirykmenttiä. Lisäksi muodostettiin 6 tykistöarmeijakuntaa, 26 tykistödivisioonaa ja 7 raketinheitin divisioonaa.

Sodassa oli tapahtunut lopullinen käänne ja sen seurauksena suurten työläisjoukkojen keskuudessa fasisminvastainen toiminta ympäri Eurooppaa sai jalansijaa.

Taistelut siirtyvät Ukrainaan ja Valko-Venäjälle

 

Puna-armeijassa kaikki olivat syksyllä 1943 tietoisia, että ratkaisevat askeleet vihollisen lyömiseksi oli otettu. Opittiin yhä paremmin hallitsemaan hyökkäysoperaatioita ja taitavaa puolustusta. Tuli estää vetäytyvän vihollisen pureutuminen puolustukseen Dneprille. Oli edettävä nopeasti Dnepr-joelle ja vallattava sen länsirannalta sillanpäitä. Keskisten rintamien osalta tämä onnistui jo syyskuussa näiden ylittäessä Dneprin useissa kohdin 700 km matkalla välillä Lojev - Zaporožje.

Myös ylisellä Dneprillä länsirintama ja Brjanskin rintama lähestyivät Dnepriä. Etelässä lounaisrintama ja etelä rintama valloittivat ensin Donetskin laakion. Lisäksi näillä rintamaosuuksilla Dneprille jouduttiin etenemään pidempi matka ja tehtävän täyttäminen siirtyi loka-marraskuulle. Näiden rintamien tuli myös vapauttaa Krim.

Linnoitettu ”itävalli” hidasti etenemistä etelässä

Lounaisrintama sai 18.9.1943 tehtävän vapauttaa Dnepropetrovsk ja Zaparožje ja vallata Dneprillä sillanpää. Etelärintaman tuli murtaa vihollinen Molotsnaja-joella, sulkea saksalaiset Krimille ja vallata Dneprin alajuoksulla sillanpää. Tehtiin myös muita uudelleenjärjestelyjä. 8. kaartin armeija suunnattiin Dnepropetrovskin ja Zaparožjen suunnan vahvistamiseen.

Etelärintaman 44. armeija, XX panssariarmeijakunta ja 26. tykistödivisioona ryhmitettiin 23. syyskuuta mennessä 5. iskuarmeijan ja 2.kaartin armeijan saumaan tehostamaan hyökkäystä lounaaseen. Oli edettävä Molotsnaja-joelle, murrettava siellä vihollisen puolustusasemat ja vapautettava Melitopol. 28. armeijan tuli edetä Molotsnaja-järvelle.

XIX panssariarmeijakunta komennettiin etelärintaman vasemmalle siivelle. Lounaisrintaman joukot pakottivat saksalaiset siirtymään Dneprin taakse 22.9. Dnepropetrovskin ja Zaparožjen välisellä alueella.

Samaan aikaan keskusrintaman, Voronežin rintaman ja Aron rintaman joukot etenivät kaistoillaan keskiselle Dneprille. Saksalaiset yrittivät torjua Puna-armeijan hyökkäykset kaikissa sillanpäissä. Päämaja kiirehti laajentamaan sillanpäitä, murskaamaan vihollisen Molotsnaja-joella, etenemään sieltä Dneprin alajuoksulle ja sulkemaan natsijoukot Krimille. Vihollinen oli ehtinyt linnoittaa Molotsnaja-joen ja tuonut sinne uusia voimia. Siksi neuvostojoukkojen läpimurtoyritykset kangertelivat.

 

Voimat tehtävän suorittamiseksi järjestettiin uudelleen

Komentajien neuvonpidossa päätettiin supistaa läpimurtokohtaa ja siirtää sinne suuremmat voimat. Uusi läpimurto päätettiin aloittaa 26. syyskuuta 28. armeijan tuli iskeä Melitopolin eteläpuolelle. Sen jälkeen liikkuvat ryhmät tuli ohjata murtoaukkoon. Osa voimista ohjattiin katkaisemaan Krimiltä Hersoniin johtava rautatie ja sulkemaan fasisteilta ulospääsy Krimiltä Perekopin kautta. XI panssariarmeijakunta ohjattiin estämään vihollisen vetäytyminen Krimiltä Sivasin kautta. Tuli vallata alisen Dneprin vasen ranta sekä suisto, ohjata etelärintaman päävoimat Kohovkan - Hersonin alueelle ja vallata sillanpäät.

Nämä tehtävät huomioiden 5. iskuarmeija ohjattiin Dneprille Bolšaja Lepetihan alueelle valtaamaan sillanpää. Siitä pohjoiseen oleva Dneprin rantakaista jätettiin lounaisrintamalle ja sen vasemmalle sivustalle Nikopolin kohdalle asetettiin 8. kaartin armeija. 44. armeijan tuli iskeä Kohovkaan ja 2. kaartin armeijan sen lounaispuolella Dneprille.

 

Lounais- ja etelä rintamat saavuttivat Dneprin ja Melitopolin

 

Operaatio alkoi 26.9. tunnin tykistövalmistelulla ja etelärintama siirtyi hyökkäykseen Melitopolin valloittamiseksi. Vihollisen teki ilmavoimiensa tukemana raivokkaita vastahyökkäyksiä. Saksalaiset olivat syyskuussa vahvistaneet itävallia. 2. kaartin armeija ja 44. armeija etenivät ensimmäisinä hyökkäyspäivänä. Lounaisrintamalla 1. kaartin armeija pääsi Dneprille, mutta ei kyennyt sen ylitykseen.

6. armeija siirsi Dneprin yli 28. syyskuuta mennessä neljä divisioonaa ja 12. armeija kaksi divisioonaa. Etelärintamalla 5. iskuarmeija, 44. armeija ja 2. kaartin armeija torjuivat vihollisen vastahyökkäykset ja valmistautuivat hyökkäykseen. 51. armeija pääsi 30.9. Molotšnaja-joen latvoille kuten myös XIX panssariarmeijakunta. 2.10. todettiin, että Tšuikovin 8. kaartin armeijassa  ja Leljušenkon 3. kaartin armeijassa oli jäljellä puolet tarvittavasta ammusmäärästä. Niiden hyökkäys keskeytettiin ammusvarastojen täydentämiseen saakka. Lisäksi ryhmittymää päätettiin vahvistaa.

Dneprin ylittämisestä 1. kaartin armeijan osalta päätettiin luopua. Kuitenkin 6. armeijan neljä divisioonaa jätettiin Dneprin länsirannalle puolustusasemiin. Puna-armeija oli murtautunut vihollispuolustuksen läpi Molotšnaja-joella läpimurtoalueen ollessa n. 18 kilometriä leveä ja 10 kilometriä syvä. Etelärintaman joukot ryhtyivät jälleen 9.10. taisteluun Melitopolista, jonka kautta kulkivat liikenneväylät Dneprin alajuoksulle ja Krimille.

Raskaiden taistelujen jälkeen reservistä tuotu Jakov Kreizerin 51. armeija murtautui kaupunkiin, jossa alkoivat ankarat katutaistelut. Samaan aikaan lounaisrintaman joukot valtasivat Dneprillä Zaporožjen, sekä sen koillispuolella sijaitsevan Wehrmachtin sillanpään.