Hei,

Voiton päivä lähestyy. Alla olevien sarjojen (korkeimman ylipäällikön päiväkäsky ja vuoden 1943 rintamatapahtumat) loppuosat ovat tässä. Vakiosarjat jatkuvat taas toukokuussa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Neuvostoliiton historiasta - osa 63

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

KORKEIMMAN YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

N:o 95, helmikuun 23 pnä 1943 Moskova

"Koko neuvostokansa riemuitsee Punaisen Armeijan voitoista. Mutta Punaisen Armeijan sotilaiden, komentajien ja poliittisen työn tekijäin on muistettava tiukasti opettajamme Leninin ohjeet: 'Ensinnäkään ei saa innostua liikaa voitosta eikä rehennellä, toiseksi - on varmistettava voitto, ja kolmanneksi - on lyötävä vihollinen lopullisesti.'"

"Synnyinmaamme vapauttamiseksi kirotun vihollisen kynsistä lopullisen voiton saavuttamiseksi saksalaisista fasistisista anastajista."

KÄSKEN:

"1. Kehittämään väsymättömästi taistelutaitoa yhä täydellisemmäksi ja lujittamaan kuria ja järjestystä koko Punaisessa Armeijassa ja Sotalaivastossa."

"2. Tehostamaan vihollisjoukoille annettavia iskuja, ajamaan vihollista takaa herkeämättä ja sitkeästi antamatta sen lujittautua puolustuslinjoihin, antamatta sille lepoa päivällä enempää kuin yölläkään, katkomaan vihollisen huoltoyhteyksiä, saartamaan vihollisyksikköjä ja tuhoamaan ne, jos ne kieltäytyvät laskemasta aseitaan."

"3. Lietsomaan laajemmalle sissitaistelun liekkiä vihollisen selustassa, tuhoamaan vihollisen huoltoyhteyksiä, räjäyttämään rautatiesiltoja, ehkäisemään vihollisjoukkojen siirtely, aseiden ja ampumatarvikkeiden tuonnin, räjäyttämään ja polttamaan sotatarvikevarastoja, hyökkäilemään vihollisen varuskuntien kimppuun, estämään perääntyvää vihollista polttamasta kyliämme ja kaupunkejamme, auttamaan hyökkäävää Punaista Armeijaa kaikin voimin ja keinoin."

"Siinä on voittomme tae."

"Toverit, puna-armeijalaiset ja punalaivastolaiset, komentajat ja poliittisen työn tekijät, sissitaistelijat - miehet sekä naiset!"

"Neuvostohallituksen ja bolševikkipuolueemme nimissä tervehdin ja onnittelen teitä Punaisen Armeijan 25-vuotispäivän johdosta."

"Eläköön Suuri Synnyinmaamme!"

"Eläköön mainehikas Punainen Armeijamme, uljas Sotalaivastomme sekä urhoolliset sissitaistelijamme!"

"Eläköön bolševikkien puolue, Punaisen Armeijan voittojen innoittaja ja järjestäjä!"

"Kuolema saksalaisille anastajille!"

"Korkein Ylipäällikkö J. STALIN"

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1943 RINTAMATAPAHTUMAT

 

Rintamat nimettiin uudelleen

Sodankäynti oli edennyt siten, että näköpiiriin saatiin Ukrainan ja Valko-Venäjän vapauttaminen. Siksi puolustusministeriön päätöksellä rintamat nimitettiin 23.10 uudelleen: keskusrintama muutettiin Valko-Venäjän rintamaksi; Kalininin rintama ensimmäiseksi Baltian rintamaksi; Baltian rintama - (Brjanskin rintama oli muutettu 10.10. Baltian rintamaksi) toiseksi Baltian rintamaksi; Voronežin rintama  ensimmäiseksi Ukrainan rintamaksi; Aron rintama toiseksi Ukrainan rintamaksi; lounaisrintama kolmanneksi Ukrainan rintamaksi ja etelärintama neljänneksi Ukrainan rintamaksi.

Vihollinen suljettiin Krimille

Melitopol vallattiin fasisteilta 23.10 ja 25.10. Kolmas Ukrainan rintama valloitti Dneprillä Dnepropetrovskin ja Dneprodzeržinskin. Neljännen Ukrainan rintaman oli suljettava vihollisen pakotiet Krimiltä. Ensimmäisenä Dneprin alajuoksulle eteni 2. kaartin armeija Matvei Zaharovin johdolla.

Eteläpuolella Melitopolista Kohovkaan eteni V.A. Khomenkon 44. armeija.  Sen rinnalla eteni 51. armeija, joka tuhosi matkalla Wehrmachtin jalkaväki- ja panssari- joukkojen iskuryhmän ja hyökkäsi vihollisen niskaan Perekopin luona. 51. armeijan itäpuolella eteni 28. armeija siirtyen suojaamaan 2. kaartin armeijan, 51. armeijan ja 44. armeijan selustaa.

Näistä pohjoiseen taistelivat Nikopolin luona Tsvetajevin 5. iskuarmeija ja Zaporožjen luona Leljušenkon 3. kaartin armeija. Saksalaiset tekivät Dneprillä ankaraa vastarintaa pyrkien palauttamaan puolustuksensa ennalleen. Niinpä 5. iskuarmeija ei kyennyt hävittämään vihollisen Nikopolin kohdalla olevaa sillanpäätä.

Kiovan alueen vapautus

Voronežin rintama (1. Ukrainan rintama) suoritti 12.10. - 23.12 Kiovan operaation. Kiovan valtaaminen ei onnistunut Bukrinin sillanpäästä. Vihollinen siirsi sinne Kiovan alueelta päävoimansa. Pääisku päätettiinkin suorittaa Kiovan pohjoispuolelta Ljutežin sillanpäästä. Voimien siirto Bukrinin sillanpäästä aloitettiin 25.10.1943. Ljutežin sillanpäähän oli 1.11. mennessä keskitetty mm. 38. armeija, 3. kaartin panssariarmeija, 5. kaartin panssariarmeija, VII tykistöarmeijakunta sekä muiden aselajien yksiköitä.

Hyökkäys alkoi 3.11.1943. Sitä tuki 2. ilma-armeija.

Vihollinen sidottiin edelleen Bukrinin sillanpäähän, jossa 27. armeija ja 40. armeija aloittivat hyökkäyksen 1.11.1943. Toisaalla 38. armeijan hyökkäys sujui aluksi laiskasti. Taisteluun lähetettiin 3. kaartin panssariarmeija. Se katkaisi Kiovan - Zitomirin välisen tien 5.11. Samaan aikaan 38. armeija eteni Kiovan laitakaupunkiin ja 6.11. se yhdessä panssariarmeijakunnan kanssa valtasi täysin raunioitetun Kiovan.

Kiovan vapautuksen jälkeen 1. Ukrainan rintama ajoi vihollista länteen ja valtasi mm. Fastovin ja Zitomirin. Saksalaiset kykenivät kuitenkin Zitomirin alueella 13.12. vastaiskuun, valtasivat kaupungin takaisin, siirtäen rintamalinjaa 40 kilometriä itään. Tilanne palautettiin ennalleen reservien saavuttua paikalle. Neuvostojoukot hallitsivat nyt alueen 150 km Kiovasta länteen ja 50 km etelään.

Etelämpänä 2. Ukrainan rintaman joukot ylittivät Dneprin 30.9.1943 edeten Krivoi Rogiin ja Kirovogradiin, mutta joutuivat perääntymään ja asettuivat puolustukseen Ingulets-joelle. Rintaman oikealla sivustalla 52. armeija partisaanien kanssa ylitti 14.12. Dneprin ja valtasi Tserkassin kaupungin.

Valko-Venäjän rintama aloittaa Valko-Venäjän vapauttamisen

Valko-Venäjän rintama joutui luovuttamaan vasemmalta siiveltään 13.- ja 60. armeijan ensimmäiselle Ukrainan rintamalle. Näiden tilalle Valko-Venäjän rintama sai Brjanskin rintamalta, kolme armeijaa: 50. armeija, 3. armeija ja 63. armeija, jotka taistelivat Valko-Venäjän rintaman oikean sivustan tasolla, olivat ylittämässä Sož-jokea ja siirtymässä Valko-Venäjän puolelle.

Hyökkäävät joukot etenivät nopeasti, eivätkä huoltojoukot pysyneet mukana ja ampumatarvikkeista alkoi olla pulaa. Gomelin suunnalla kävi raskaita taisteluja 48. armeija ja sen kanssa Gomelin eteläpuolella operoinut 65. armeija oli myös ylittänyt Sož-joen. Taistelut Gomelin luona viivästyivät vaikeakulkuisen maaston johdosta. Tehtiin päätös siirtää hyökkäyksen painopiste etelämmäksi Lojevin alueelle.

Sožin ja Dneprin väliselle alueella jätettiin 48. armeijan osia sitomaan vihollisen Gomelin ryhmän voimia. 65. armeijan ja 61. armeijan joukot vedettiin takaisin Sož-joen itärannalle ja siirrettiin etelämmäksi, jossa ne ylittivät Dneprin. Aikaa tähän oli 6 vuorokautta. Samaan aikaan 50. armeija, 3. armeija ja 63. armeija määrättiin hyökkäykseen vihollisen huomion harhauttamiseksi uuden pääiskun suunnasta. Nämä hyökkäykset sitoivat tehokkaasti vihollisen joukkoja.

Voimia Gomelin ympärillä ryhmitettiin uudelleen

Uusi 15.10.1943 alkanut 65. armeijan hyökkäys Lojevin suunnalta tuotti menestystä. Dnepr ylitettiin, saksalaiset ajettiin asemistaan ja 65. armeijan sekä etelämpänä 61. armeijan joukot pääsivät etenemään ja 65. armeijan sivustaa varmistaen lähti liikkeelle myös XIX jalkaväen armeijakunta. Rintaman joukkojen uhatessa pääiskun suunnassa vihollisen Gomelin ryhmittymän selustaa, oli vihollinen pakotettu vetäytymään Sožin ja Dneprin väliseltä alueelta. Tätä käytti 48. armeija hyväkseen hajottaen vihollisen varmistusosastoja ja työntyen kauas eteen.

Saksalaisilla oli kuitenkin vielä toinen linnoitettu vyöhyke n. 20 km päässä Dnepristä. Hyökkäys keskeytettiin väliaikaisesti ja Lojevin sillanpäähän vedettiin lisää voimia mm. yksi läpimurto tykistöarmeijakunta. 48. armeija jatkoi päävoimansa siirtämistä Dneprin länsirannalle. Ylijohdon reservistä siirretty 11. armeija ja 63. armeija valmistautuivat hyökkäämään Gomelin pohjoispuolitse Zlobinin suuntaan.

Päävoimien hyökkäys Lojevin sillanpäästä, tavoitteena vihollisen puolustuksen murtaminen, Retšitsan valtaus, eteneminen Vasilevitšiin ja vihollisen Gomelin ryhmittymän selustaan päätettiin aloittaa 10.11.1943. Operaatiota valmisteltiin koko ajan ja taistelut rintamilla jatkuivat keskeytyksettä. Pääiskun suunnassa toimi saksalaisten keskustan Aron rintaman joukkoja, jotka aikoivat pysyä lujasti linnoitetulla itävallilla. Gomelin pohjoispuolella määrättiin 11. armeija ja 63. armeija hyökkäämään. Tällä viholliselle annettiin kuva pääiskun suorittamisesta pohjoisessa.

Samaan aikaan rintaman oikealla puolella länsirintaman joukot jatkoivat etenemistään saavuttaen Valko-Venäjällä Mogilevin luoteispuolella linjan Lenino - Dribin. Vasemmalla toimiva 1. Ukrainan rintama taisteli Kiovan lähialueilla. Siellä saksalaiset kykenivät vielä lyömään takaisin yritykset murtaa heidän puolustuksensa.

Gomel vapautettiin ensimmäisenä Valko-Venäjällä

Valko-Venäjän rintama aloitti Lojevin sillanpäästä hyökkäyksen 10.11.1943. Ratkaiseva isku tehtiin 65. armeijan kaistalla. Rintaman komentaja Rokossovski alisti ensimmäisessä vaiheessa kaikki panssariarmeijakunnat ja ratsuväen 65. armeijan komentajalle Batoville. Hyökkäystä tuki 16. ilma-armeija. Fasistien puolustus murrettiin ensimmäisenä päivänä. Seuraavana päivänä panssari- ja ratsuväen armeijakunnat tunkeutuivat murtoaukkoon.

Samanaikaisesti Dneprin länsirantaa pitkin hyökkäävät 48. armeijan joukot etenivät menestyksellisesti. Osalla voimiaan 48. armeija ylitti Berezina-joen kohdassa, jossa se yhtyi Dnepriin ja muodosti sillanpään Žlobinin kaupungin eteläpuolelle.

Batovin komennosta kaksi jalkaväkidivisioonaa ja kaksi panssariprikaatia kaarsivat Retšitsaa miehittäneiden saksalaisten selustaan ja vapauttivat kaupungin. 61. armeijan joukot ajoivat vihollista jo kohti Mozyria. Rintaman voimaryhmittymän eteneminen Gomelin alueella Wehrmachtin selustaan, oikealla 3. armeijan eteneminen Byhovin suuntaan ja keskustan alueella 63. armeijan ja 11. armeijan voimakas painostus pakottivat vihollisen vetäytymään Gomelista. Valko-Venäjän huomattava teollisuus- ja aluekeskus vapautettiin 26.11.1943.

Valko-Venäjän rintama vahvisti asemiaan

Gomelin - Retšitsan operaation tärkeä saavutus oli, ettei vihollinen kyennyt siirtämään Valko-Venäjän rintaman alueelta 1. Ukrainan rintaman alueelle ainoatakaan yksikköä Kiovan vapautustaistelujen aikana. Operaatiossa murtauduttiin vihollisen pääpuolustuslinjan lävitse. Tämä loi edulliset lähtöasemat koko Valko-Venäjän vapauttamiseksi.

Joulukuussa Valko-Venäjän rintaman joukot vahvistivat asemiaan. Rintaman oikealla sivustalla 50. armeija saavutti Dneprin Novo-Byhovin luona. Oikealla sivustallaan 50. armeija oli yhteydessä Tšausyn luona länsirintaman 10. armeijaan. 3. armeija valmistautui Dneprin ylitykseen ja Rogatševin valtaukseen. 48. armeija pureutui Berezina-joen pohjoisrannalle Žlobinin eteläpuolelle. 65. armeija ja 61. armeija etenivät suunnalla Mozyr-Kalinkovitš.

Keskeytymätön eteneminen Dneprille kesti 5 kuukautta

Vuoden loppuun mennessä taistelu Dnepristä oli päättynyt. Leveä virta oli ylitetty lähes koko matkallaan Mustaltamereltä Smolenskiin. Viisi kuukautta kestäneen keskeytyksettömän hyökkäyksen aikana oli tuhottu 118 vihollisdivisioonaa. Joulukuun loppuun mennessä 2.- ja 3. Ukrainan rintaman alueella oli muodostettu 400 km leveä ja 100 km syvä sillanpää Dneprin länsirannalle. 3. Ukrainan rintaman joukot puhdistivat Zaporožjen sillanpään ja valtasivat Dnepropetrovskin. 4. Ukrainan rintama muodosti sillanpään Perekopin kannakselle ja sulki saksalaiset mottiin Krimille.

Pohjoisessa oli valloitettu osa Kalininin aluetta, Smolenskin alue ja laajoja alueita Valko-Venäjän itäosista. Vuoden lopussa rintamalinja kulki pohjoisesta Ilmajärven, Velike-Lukin, Vitebskin ja Mozyrin alueen, Polisian alueen, Zitomirin, Fastovin, Kirovogradin alueen ja Zaporožjen kautta Hersoniin. Krim oli edelleen saksalaisten miehittämä.

Joulukuussa 1943 päätettiin Ukrainan ja Leningradin vapauttamisesta

Joulukuussa pidettiin Moskovassa puolustuskomitean laajennettu istunto. Taistelujen painopiste oli ollut eteläisillä rintamilla. Saavutettujen voittojen ansiosta tilanne Leningradissa oli helpottunut. Tässä vaiheessa saksalaisilla oli itärintamalla 5 milj. sotilasta, 54 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 5400 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä ja 3000 lentokonetta. Neuvostojoukkojen luvut olivat 6,1 milj. sotilasta, 89 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, 2000 raketinheitintä, 4900 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä 8500 lentokonetta. Juuri tässä vaiheessa neuvostojoukoilla oli väliaikaisesti vähemmän panssarivoimia, koska menetykset vuoden 1943 suurissa operaatioissa olivat suuret. Silloin viiden panssariarmeijan voimin keskitettiin painopistesuuntiin suuria panssarivoimia, jotka raivasivat tietä jalkaväelle.

Puolustuskomitean kokouksessa tehtiin päätös, että talven ja kevään aikana aloitetaan operaatiot Leningradista Mustallemerelle ulottuvalla linjalla painopisteen ollessa neuvostoliittolais-saksalaisen rintaman sivustoilla. Tämän mukaisesti Ukrainassa edetään valtakunnan rajalle ja vapautetaan Krim.  Pohjoisessa vapautetaan Leningrad ja edetään Itämeren tasavaltojen rajalle.

Lähdeaineisto:
Marsalkka Žukovin muistelmat
Marsalkka A.Vasilevski: Elämäni työ
Marsalkka K. Rokossovski: Sotilaan velvollisuus
APN: Toisen maailmansodan aattona
Albert Axel: Stalin sodanjohtajana
Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta
Boris Solovyov: The battle of Kursk, APN 1973
Sovjetskaja Rossija (72/13) liitteen ”isänmaalliset kirjoitukset” (13/13), Andrei Raisfeldin artikkeli ”Zitadellen romahdus”.
Helge Seppälä: Taistelu Leningradista ja Suomi

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tekstin on koonnut Heikki Männikkö ja muokannut Tauno Auer.