Neuvostoliiton historiasta - osa 61

Korkeimman ylipäällikön päiväkäsky (osa 13)

Vuoden 1943 rintamatapahtumat (osa 13)

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

KORKEIMMAN YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

N:o 95, helmikuun 23 pnä 1943 Moskova

"Sellaisia ovat ne syyt, jotka ovat aiheuttaneet saksalaisten sotajoukkojen tappion ja Punaisen Armeijan menestykset viimeisten kolmen kuukauden aikana."

"Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Hitlerin armeijasta on tehty loppu ja Punaiselle Armeijalle jää tehtäväksi vain ajaa sitä takaa maamme länsirajoille asti. Sellainen luulo olisi typerään ja vahingolliseen omahyväisyyteen antautumista. Sellainen luulo olisi omien voimien yliarvioimista, vihollisen voimien aliarvioimista ja seikkailuihin antautumista."

"Vihollinen on kärsinyt tappion, mutta sitä ei ole vielä voitettu. Saksan fasistinen armeija potee kriisiä Punaiselta Armeijalta saamiensa iskujen takia, mutta se ei vielä merkitse, ettei se voi toipua. Taistelu saksalaisia anastajia vastaan ei ole vielä päättynyt - se vasta pääsee vauhtiin ja yltyy. Olisi typerää luulla, että saksalaiset jättävät taistelutta kilometriäkään maatamme."

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

RINTAMATAPAHTUMAT VUONNA 1943

Taistelu Dnjepristä alkaa

Heti Kurskin operation jälkeen, kun rintama Orelin kaarella oli vedetty linjalle Ljudinovo -Orlovsk (18.8.), Harkovan alue vapautettu (25.8.) ja Donetskin laakio sekä siihen liittyvä Mustan Meren rannikko puhdistettu fasisteista (15.9.), osoitettiin rintamille uudet tehtävät.

Päämajan kokonaissuunnitelma oli: (1) vihollinen tuli lyödä rintaman eteläsiivellä, (2) Dneprin vasemman puolen Ukraina oli puhdistettava saksalaisista ja (3) Dnjepr oli ylitettävä suoraan liikkeestä ja muodostettava sen länsirannalle sillanpääasemia. Tämä tehtävä tuli suorittaa viiden rintaman: keskus-, Voronežin-, Aron-, lounais- ja etelärintaman joukoilla.

Keskusrintama valmisteli hyökkäyksen pikavauhdilla

 

Keskusrintaman tuli hyökätä kohti Sostkaa ja Kiovaa, ylittää Desna- ja Drepr-joet ja vapauttaa Voronežin rintaman kanssa Kiova. Valmisteluaikaa annettiin 10 päivää. Se oli liian vähän, mutta kaikki tiesivät Wehrmachtin linnoittavan Dnepr- ja Sož-jokien varrelle puolustuslinjaa. Partisaanit ilmoittivat vihollisen siirtävän sinne joukkoja ja rakentavan puolustuslaitteita Puna-armeijan hyökkäyksen pysäyttämiseksi.

Huoltokoneistolle asettui raskas tehtävä organisoida ampumatarvikkeita, aseita, muonaa, polttoainetta sekä rehua ja siirtää varastot lähemmäksi hyökkääviä joukkoja. Edessä oli suuria jokia, joiden ylittämiseen pioneerijoukot joutuivat varaamaan paljon ylityskalustoa.

Keskusrintaman hyökkäys sujui menestyksellisesti

 

Keskusrintaman hyökkäys alkoi 26.8.1943 Sevskin suuntaan. Kärjessä olivat 65. armeija tukenaan IV läpimurto tykistöarmeijakunta sekä heikentynyt 2. panssariarmeja. Sivustayhtyminä 48.- ja 60. armeija (I.D. Tsernjahovski) edistivät kärjen etenemistä. Vasemmalla hyökkäsi Voronežin rintama. Sen tehtävänä oli edetä Poltavaan ja Krementšugiin ja vallata Dneprin ylimenopaikat. Saksalaiset tekivät voimakasta vastarintaa.

Rokossovski kertoo ”miten kymmeniä panssarivaunuja ryntäsi tiheiden jalkaväkiketjujen ja kokonaisten lentolaivueiden seuraamina joukkojamme vastaan”. Taistelut raivosivat taukoamatta. 26.8. illalla kärkijoukot kuitenkin valtasivat Sevskin, mutta hyökkäystä ei kyetty laajentamaan.

Vihollisen taktiikkana oli, että se vahvisti voimiaan Puna-armeijan hyökkäyskiilan edessä vetämällä sinne joukkoja viereisiltä kaistoilta. Tehtiin päätös antaa apuisku vasemmalla hyökkäävän 60. armeijan vasemman sivustan yksiköillä. Tämän tuloksena 60. armeija eteni kauas eteen. Välittömästi 60. armeijaa vahvennettiin mm. ilmavoimilla ja 29. elokuuta se valtasi Gluhovin. Hyökkäyksen painopiste siirrettiin rintaman vasemmalle sivustalle. Sinne keskitettiin mm. 2. panssariarmeija. Lisäksi 13. armeija rintaman oikealta sivustalta siirrettiin 65.- ja 60. armeijan saumaan.

Tšernjakovskin armeija eteni 31.8. mennessä 60 kilometriä ja murtokohta laajennettiin 100 km leveäksi. Joukot lähestyivät Konotopia. Rintaman koko ajokalusto siirrettiin murtautumisalueelle joukkojen ja ajokaluston kuljetukseen. Saksalaiset eivät enää ehtineet siirtää alueelle reservejään rintaman etenemisen esteeksi. Menestystä saavutettiin myös 65. armeijan ja 48. armeijan kaistoilla. 48. armeija hyökkäsi yhdessä vasemmalla toimivan 65. armeijan ja oikealla operoivan Brjanskin rintaman vasemman sivustan kanssa.

Hyökkäävien rintamien painopistesuuntaa muutettiin

 

Rintamasta vasemmalla hyökkäävä Voronežin rintama kävi taistelua Romnyn suunnalla ja oli noin 100 kilometriä keskusrintaman jäljessä. Rintamien väliin jäi suojaton kaista. Sen paikkaamiseen luovutti 60. armeija voimia. Vasen sivusta kuitenkin pidentyi ja päämajan reservistä keskusrintamalle luovutettiin 61. armeija (P.A.  Belov). Se sijoitettiin 65.- ja 13. armeijan väliselle kaistalle Tšernikovin suunnassa ja 60. armeijan hyökkäyskaistaa voitiin kaventaa. Tässä vaiheessa keskusrintaman painopistesuunta muutettiin Kiovan sijaan Tšernikoviin. Se oli suuri pettymys rintamalle, joka oli taistellut osallistuakseen Kiovan vapautukseen. Tästä huolimatta rintaman hyökkäys kehittyi menestyksellisesti.

Edessä oli Dneprin sivujoki Desna. 65.- ja 48. armeija saivat käskyn ylittää joki suoraan liikkeessä ja vallata Novgorod-Seversk. N.P. Puhovin 13. armeija, joka saavutti myös Desnan, komennettiin etenemään sen vasenta rantaa, ylittämään joki Tsernigovin eteläpuolella, jatkamaan sen jälkeen Dneprille, ylittämään Dnepr suoraan liikkeestä ja muodostamaan sen läntiselle rannalle Tšernobylin kohdalle sillanpää. 60. armeija valtasi 6.9. Bahmatšin kaupungin, jossa saarrettiin ja tuhottiin kaksipäiväisessä taistelussa neljä vihollisdivisioonaa. Nežin kaupunki vallattiin 15.9.1943.

Desna ylitettiin suunnitelmien mukaisesti, Tšernikov vapautettiin miehittäjistä 21.9.1943 ja 13. armeija saavutti Dneprin 22. syyskuuta, aloittaen sen ylityksen leveällä rintamalla. Ylitys turvattiin tykki- ja panssaritulella. Rynnäkkö- ja hävittäjäkoneet tukivat maajoukkoja. Jalkaväen kärkiyksiköt aloittivat nopeasti ylityksen veneillä, lautoilla yms. odottamatta ylityskaluston saapumista pureutuen toiselle rannalle ja samalla torjuen vihollisen vastahyökkäykset.

Ensimmäisinä siirtyivät myös tykistöupseerit korjaten sillanpäästä käsin tykkitulen suuntaa. Kärkiosastojen suojaamina sillanpäähän siirrettiin yhä enemmän joukkoja. 23.9. oli 13. armeijan sillanpää leveydeltään 30 - 35 km ja syvyydeltään 35 km. Etelämpänä 60. armeijan joukot muodostivat Dneprille myös 30.9. mennessä 12 kilometriä syvän ja 20 kilometriä leveän sillanpään.

Lisäksi pienen sillanpään 13. armeijan pohjoispuolelle muodosti myöskin 61. armeija. Desnan yli siirtyivät myöskin 65.- ja 48. armeija. Ne joutuivat taistelemaan vaikeissa olosuhteissa Gomelin kohdalla sijaitsevilla suo- ja rämealueilla, jotka ylitettiin syyskuun loppuun mennessä, jolloin joukot pureutuivat Gomelin pohjoispuolelle Sož-joelle.