Kymmenet tuhannet ihmiset ovat lähteneet ympäri Ranskaa ottamaan haltuun katuja ja toreja kyllästyneenä eriarvoisuuteen, työttömyyteen ja työreformeihin – ja entistä enemmän raivona taloudelliselle ja poliittiselle eliitille.
Kuluneen kuukauden aikana Ranskaa ovat ravisuttaneet massaprotestit, valtaukset ja lakot. Uusi sukupolvi on kaduilla ilmaistaakseen raivonsa työreformeille ja kasvavalle eriarvoisuudelle. Yli miljoona ihmistä ympäri maata on mobilisoitunut sanoakseen on vaut mieux que ça (”olemme tätä arvokkaampia”).
Loi de Travail tai työlaki on yksi lukuisista sosialistihallituksen ajamista uusliberaaleista ja turvallisuuspoliittisista uudistuksista, jotka tyrmistyttävät jatkuvasti ihmisiä. Uusi laki tekee yrityksille helpommaksi irtisanoa työntekijöitä, vähentää lomautetuille työläisille maksettavia maksuja ja uhkaa 35-tuntista työviikkoa.
Ensimmäisen kipinän sytytti mielenosoitusta järjestäneiden nuorten aktivistien ryhmä, joka aloitti L’appel du 9 Marsin sekä perusti kollektiivin ja loi tuhansia osallistujia keränneen Facebook-tapahtuman. Työlain vastainen adressi keräsi 1 000 000 allekirjoitusta ja ryhmä tubettajia loi myös viraaliksi menneen videon nimellä#OnVautMieuxQueCa. Paikalliset ammattiliitot vastasivat aluksi mobilisaatiokutsuun, ja lopulta jotkut isommista maanlaajuisista liittyivät heihin.
Yli puoli miljoonaa ihmistä lähti Ranskassa 9. maaliskuuta kaduille näyttääkseen joukkovoimaa. Iskulauseet raikuivat: ”Nuoria sattuu, vanhukset kärsivät, emme halua tällaista yhteiskuntaa” ja ”Nuoret ovat kaduilla, lakinne on mennyttä”.
Hallitus jätettiin hädissään ilmoittamaan muutoksista vihattuun työreformiin, jota vastustaa mielipidemittausten mukaan 70% väestöstä. Monille kommentaattoreille tuli mieleen vuosi 2006, jolloinContrat première embauchen (CPE) vastaiset protestit loppuivat vasta opiskelijoiden pysäytettyä koko maan.
Työttömyys on Ranskassa tällä hetkellä 10 prosentin tasolla, ja liikkeen nopea kasvu liittyy suurimmassa osassa Eurooppaa vaikuttavaan taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin. Liike ei ole vastaus ainoastaan uuteen työlakiin, vaan myös tunteeseen, että jokin on mennyt täysin pieleen poliittisessa järjestelmässä. Luottamusvirkoihin äänestetyt eivät vaikuta edustavan ihmisiä, joita he palvelevat ja sosiaali- ja talouspolitiikkaa määrittää puhtaasti markkinavaatimukset.
31. maaliskuuta 1,2 miljoonaa ihmistä lähti kaduille massiivisen yleislakon aikana. Kaikki isot ammattiliitot eivät liittyneet lakkoon, mutta instituutiot kouluista Eiffel-torniin oli suljettu. Mielenosoittajien määrätietoisuus näkyi Pariisissa, kun kymmenet tuhannet ihmiset marssivat tuntikausia vesisateessa.
Yleensä kun Ranskassa protestoidaan suurin osa ihmisistä menee kaduille, osoittaa mieltään ja palaa sitten koteihinsa. Muistan saaneeni mielenosoituksen jälkeen 31. maaliskuuta litimärän lentolehtisen, jossa pyydettiin tulemaan Place de la Republiquelle ja osallistumaan #NuitDebout’iin ( ”Koko yö liikkeellä”). Mietin, että näillä ihmisillä on heikot mahdollisuudet aloittaa Ranskan versio Occupysta näin kamalassa säässä. Nyt tuhannet ihmiset ovat kuienkin vallanneet jo päivien ajaksi Pariisin päätorin, organisoineet keskusteluja ja yleiskokouksia sekä järjestäneet työpajoja, elokuvanäytöksiä ja konsertteja, joihin on tullut tuhansia ihmisiä.
Valtaukset eivät ole vielä aivan yhtä suuria kuin indignadosin vastaavat Espanjassa 2011, mutta ammattiliittoihin on vahvempi yhteys ja erilaisia aktioita tehdään ympäri maata. Kaksi liikettä ei koskaan voi olla tismalleen samanlaisia. Ilmassa on kuitenkin samankaltaista taikaa ja kokemus siitä miten kaikki on mahdollista – keskiyön mielenosoituksista loputtomiin kokoontumisiin ja torvisoittokuntien improvisoimiin konsertteihin.
Yksi liikkeen pääiskulauseista, on hyvin symbolinen sanaleikki, joka muuttaa ilmauksen grève général(”yleislakko”) muotoon rêve général (”yleisunelma”). Liike on keksinyt uuden kalenterin, jossa jokainen uusi päivä jatkaa marraskuuta. Tämä johtaa sellaisiin hashtageihin kuin #mars33, #mars34 ja #mars35.
#NuitDebout valtaukset ovat järjestäytyneet melko samalla tavalla kuin 15-M liike Espanjassa. Siihen kuuluvat osallistavan päätöksenteon mahdollistavat rakenteet ja usko siihen, että ihmisillä pitäisi olla paljon enemmän sanavaltaa demokraattisissa prosesseissa. Kyse on järjestäytyneestä kaaoksesta, johon kuuluu ilmainen ruoka, ammattimainen äänentoisto, nettisivut, livestreemausta ja lääkintäteltta, ilman että kukaan johtaa tätä kaikkea.
Occupy Wall Streetista Gezi-puistoon, #NuitDebout on osa jatkuvaa mobilisaatioiden aaltoa, joka pyrkii haastamaan 1 prosentin säännön ottamalla julkisen tilan haltuunsa ja luomaan välähdyksen paremmasta maailmasta. Panamapapereiden vuotaminen vahvistaa näiden liikkeiden kritiikin näyttämällä selkeästi miten poliittinen ja taloudellinen eliitti rikastaa itseään yhteisen hyvän kustannuksella, maksamatta omaa osaansa veroista.
Torivaltausliikkeen mallin kauneus on siinä, että se mahdollistaa ihmisten poliittisen osallistumisen ja itsensä ilmaisemisen lukemattomilla eri tavoilla. Tämän havaitsi Place de la Républiquella eilen illalla Pariisissa, kun ystävistä koostuva ryhmä rakensi paikalle puutalon vajaassa tunnissa, kongolaiset siirtolaiset lauloivat Ranskan kolonialismista kertovia vallankumouslauluja ja myöhään illalla järjestettiin keskustelu taloudesta ja työvoimapolitiikasta.
Kirjoittaessani tätä lukiolaiset ympäri maata blokkaavat kouluja ja suunnittelevat jälleen uutta yleislakkoa. On vaikea ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta uusi ja voimakas liike jatkaa parhaillaan kasvua Ranskassa ja uusia valtauksia tulee joka päivä.
Sam Cossar-Gilbert
Sam Cossar-Gilbert on Pariisissa toimiva ympäristöaktivisti. Kirjoitus on käännetty englanninkielisestä artikkelista #NuitDebout: a movement is growing in France’s squares, joka on julkaistu alun perin Roar-verkkolehden nettisivuilla 6. huhtikuuta 2016.
Katso myös:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti