NÄKÖKULMIA SUOMEN JA NEUVOSTOLIITON HISTORIAAN

Tauno Auerin luento Lapinlahdella 2.4.2016

SAATESANAT

Ihmiset kaipaavat selkeitä vastauksia. Oliko Neuvostoliitto hyvä vai paha? Sellaiset käsitykset ovat merkityksettömiä, koska ne ovat niin monitulkintaisia, että voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa.

Pitää kysyä tarkemmin. Osuvia vertauksia unohtamatta. Oliko sosialismin ajan vaikutukset myönteistä vai kielteistä? Mitä vaikutusta oli sosialismin ajan rakenteiden omaksumisella? Entä niiden purkamisella?

Olen kirjoittanut lehtiartikkeleita 1970-luvun lopulta lukien. Kirjoitustahti on 2010-luvulla kiihtynyt. Tämän luennon tarkoitus on antaa uusia näkökulmia tuttuihin asioihin. Yritän katsoa läpi erilaisten harhautusten ja harhakuvien, tahallisten ja tahattomien. Nämä ovat poleemista tavaraa. Kiistakirjoituksia, joiden tarkoitus on herättää ajatuksia ja vapauttaa mentaalisia kahleita.

Jotta tämä toimisi pitäisi politiikkaa koskevien viittausten olla yleisesti tunnustettuja ja jossain määrin myös yleisesti ymmärrettyjä. Kiista syntyy siitä, mihin järjestykseen faktat laitetaan ja mitä johtopäätöksiä niistä vedetään. Uudet ja hätkähdyttävät seikat täytyy tietysti perustella ja uusissa tiedoissa viittaan lähdeaineistoon.

Tarkoitus ei ole saarnata käännynnäisille vaan puhua kenelle tahansa, joka on valmis kyseenalaistamaan omaa ajattelunsa. Jokainen kirjoitukseni on syntynyt siitä, kun olen itse lähes pakon edessä joutunut kyseenalaistamaan omia käsityksiäni.

NÄKÖKULMIA SUOMEN JA NEUVOSTOLIITON HISTORIAAN

Kirjallisuuden tutkijan Juri Andrejevin sanoin "maamme kirjailijat ovat yhdessä koko kansan kanssa historiallisesti lyhyessä ajassa kokeneet niin kosolti traagisia tapahtumia, kestäneet niin suuria vaikeuksia ja saaneet niin monta merkitykseltään maailmanhistoriallista voittoa, että niistä riittäisi jollekin toiselle kansalle tuhatvuotiseksi historiaksi”.

Entä järjestelmän purkamisen vaikutukset? Eräiden arvioiden mukaan Mihail Gorbatšovin aloittamien uudistusten aiheuttamat vahingot ovat verrannollisia sodan tuhoihin. Valko-Venäjää lukuun ottamatta kaikkien entisten neuvostotasavaltojen väkiluku, maatalous ja kulttuurielämä ovat romahtaneet. Ruminta jälkeä on syntynyt Baltian maissa, koska Virolla, Latvialla ja Liettualla oli suhteellisen vauraina tasavaltoina eniten menetettävää.

Gorbatšovin syntilistan mittaaminen ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen. Ukrainan nälänhätä 1930-luvulla tarjoaa mielenkiintoisen vertailukohdan.

Millä nimellä Ukrainan nälänhätää kutsutaan, kuinka suureksi kuolleiden määrä arvioidaan ja kenen katsotaan olevan siihen syyllinen, ratkaisee tällä hetkellä sen, millä puolella keskustelua kukin meistä on. Tämä ihmisiä jyrkästi jakava aihe saa lisämerkityksen Itä-Euroopan entisissä sosialistisissa maissa. Niissä henkilö on joko isänmaallinen tai epäisänmaallinen, hupsu tai realisti riippuen kunkin henkilön ja poliittisen ryhmän valitsemasta asenteesta ja erilaisten tiedotusvälineiden välittämistä tulkinnoista.

Tapahtumat ovat vielä sen verran tuoreita ja poliittinen kenttä niin polarisoitunut, että useimmista arvioista puuttuu viileä harkinta. Vallitseva suuntaus on poliittisesti motivoitunut historiantulkinta. Osuvana esimerkkinä on Yhdysvallat, joka liityttyään sotaan Neuvostoliiton rinnalle tuotti propagandaa, jossa kerrottiin kuinka urheita ja taitavia kommunistit olivat 1930-luvulla olleet. Kylmän sodan myötä asetelma muuttui ja kaikki, mitä kommunistit olivat koskaan tehneet, oli täysin tuomittavaa.

Jos 1920-luku oli Neuvostoliitossa suuri kirjallisen ja taiteellisen sekä uuden talouspolitiikan (NEP) jakso, niin 1930-luku oli rakentamisen, osuustoiminnan ja teollistumisen aika. Tavoitteet olivat suuret, esteet mittavia ja ulkoinen uhka valtaisa. Eräillä riitti intoa koko tämän jakson ajaksi ja moni joutui mielivaltaisuuden uhriksi. Tasapuolinen historian tulkinta myöntää, että on syytä sysissä jos sepissäkin.

SYYT UKRAINAN NÄLÄNHÄTÄÄN VUONNA 1933

1. Ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan jäljiltä vallitsi puute ja kurjuus, jota vapaa talouspolitiikka (NEP) ei pystynyt lieventämään. Ketkä olivat syylliset?

A. Sodan aloittaneet (Saksa, Ranska jne.).

B. Venäjälle vallankumouksen jälkeen hyökänneet (mm. Englanti ja Suomi).

C. Sekä sisällissodan valkoinen terrori. Kommunistien rooli: myönteinen.

2. Kaupunkeja, jälleenrakentamista ja maan turvallisuutta uhkasi elintarvikepula ja nälänhätä, koska maaseutu ei kyennyt tai halunnut luovuttaa viljaa. Otetaanko väkisin vai ei?

Ketkä olivat syyllisiä? Kommunistit. Vaan kuka olisi tehnyt vastaavassa tilanteessa toisin? Tuskinpa kukaan. Ei ainakaan jos puhutaan suurvaltapolitiikasta. Joskus on valittava kahden pahan välillä.

3. Kollektivisointia ei seurannut välitön hyvinvointi (sen todelliset seuraukset olivat itse asiassa hyvin moninaiset).

Syylliset? A. Samat kuin kohdassa yksi eli sodan aloittaneet. Kommunistit propagoivat vahvasti 1910-luvulla sodan aloittamista vastaan.

B. Varakkaiden maanviljelijöiden muutosvastarinta.

C. Sodanuhan vuoksi painopiste oli teollisuudessa. Kommunistien rooli: myönteinen.

4. Uuden suursodan uhka salamannopean teollistamisen siivittäjänä.

Syylliset: Saksa ja Suomi. Kommunistien rooli: myönteinen.

Loppupäätelmä: Syyllisyys jakautuu useille tahoille. Kommunistien rooli oli suhteellisen myönteinen. Nälänhädän uhrit voidaan yhtä hyvin laskea vaikkapa Suomen ja Saksan tilille. Länsimaisessa tulkinnassa jokainen näistä lasketaan Josif Stalinin uhriksi.

KÄRJISTYNEET TULKINNAT

Tarjolla on siis kaksi ääripäätä: kansojen vankila ja oman aikamme Rooma. Mitä jos paholaisen valtakunta olisikin parasta sitten Antiikin Kreikan?

Kirjoituksessaan "Marx ja montaasi" eli 'Marx ja elokuvaleikkaus' Fredric Jameson (New Left Review 58/2009) vertasi Antiikin Kreikkaa ja Neuvostoliittoa. Hänen mukaansa Neuvostoliitto oli "vasemmiston kultainen aika".

LENININ TANSSI

Kerrotaan, että sinä päivänä helmikuussa 1918, kun bolševikkivalta oli saavuttanut saman iän kuin verisesti kukistettu Pariisin kommuuni, Vladimir Lenin lähti Smolnasta ja tanssi ilosta lumessa.

Meille kommunistivaltio on menneisyyttä, historiallinen tosiseikka, jopa itsestään selvyys. Ehkä kuvittelemme, että kaikki sujui jonkin käsikirjoituksen mukaan. Todellisuudessa Neuvostoliitto kulki puolustussodasta toiseen raunioita raivaten ja uutta rakentaen.

Suurin virhe on puhua menneisyydestä ilman aiheyhteyksiä. Toinen vakava virhe on unohtaa kronologia eli se missä aika järjestyksessä asiat tapahtuvat.

Jokainen teko on aina suhteessa ympäristöön ja vastustajien toimintaan.

Jokaisella ihmisellä on oma vahva käsitys kommunismista ja Venäjästä. Suomessa nämä käsitykset perustuvat pääasiassa joukkotiedotusvälineisiin.

Olen kirjoittanut lehtijuttuja siitä, kuinka kulttuuri ja uskonto vaikuttavat mielipiteiden muodostumiseen. Mielipiteen vapaus on aina ja kaikkialla suhteellista.

Uskonnon kautta tämä näkyy kirkkaimmin. Me imemme äidinmaidossa sarjan asenteita ja uskomuksia. Äärimmäisen hädän hetkellä suusta saattavat kirvota sanat "Armahda, hyvä Jumala!". Kulttuuriset ehdollistumat ovat syvemmällä kuin osaamme kuvitella.

Poliittinen aate saattaa vakavuudessaan  muistuttaa uskonnollista herätystä. Ero niiden välillä on kuitenkin syvä. Jumala ei ole ihmisestä riippuvainen. Sen sijaan vallankumous on. Kun ihminen turvautuu Jumalaan voi hän luottaa oman seurakuntansa ja uskontonsa tuhatvuotiseen tukeen.

Tsaarit ja keisarit edustivat Jumalaa. Heillä oli tukenaan vuosisatoja jatkunut linnanherrojen voima ja orjuuden synnyttämä alistuminen. Tästä syystä vallankumoukselliset ovat tietyissä vaiheissa heikoilla. He voivat voittaa vain, jos rivit säilyvät yhtenäisinä. Tästä juontaa vallankumousten totalitaarinen luonne.

Sanotaan, että vallankumous syö omat lapsensa. Miksi näin? Syy on hieman sama kuin leijonauroksella, joka surmaa uuden narttunsa edellisen uroksen jälkeläiset. Se haluaa varmistaa oman verensä jatkumisen.

Vallankumouksen jälkeen tehdään samoin, koska sillä tavalla varmistetaan saavutukset ja ennen muuta varaudutaan seuraavaan sotaan.

Vallankumoukselliset yhteiskunnat etsivät itselleen oikeutusta. Ne tarvitsevat sotilaallisen ja turvallisuuspoliittisen uskottavuuden. Ehkä siksi ne poikkeuksetta ajautuvat sisäisiin puhdistuksiin.

Minä en esitä mikä on oikein tai mikä on väärin. Kerron vain miksi kyseisissä maissa oli tietyssä vaiheessa niin paljon väkivaltaa.

VIISI SYYTÄ PUHUA HYVÄÄ STALINISTA

Hänen johdollaan rakennettiin teollisuus (1) ja kaadettiin fasismi (2). Hän päätti vuonna 1949 siirtää Natsi-Saksan teollisuuslaitteet Kiinaan ja kouluttaa naapurimaan kaaderit. Tähän – ja ylipäätänsä Neuvostoliiton tukeen kansallisille vapautusliikkeille - kaatui globaali siirtomaavalta (3). Tuon laitteiston avulla luotiin teollinen Kiina, joka on pohjana nykyiselle (4). Stalinin johdolla myös estettiin Yhdysvaltojen ydinasemonopoli (5), tämä saavutus on yhä Venäjän turvallisuuspolitiikan kulmakivi.

KUINKA NEUVOSTOLIITTOA TUTKITAAN

Kuvasin oman poliittisen kehitykseni Latvian presidentin neuvonantajalle. Kuunneltuaan tarkasti hän totesi "tämä on sukupolvemme tarina". Unelma globaalista tasa-arvosta muuttui pettymyksen kautta kommunismin vastaiseksi asenteeksi. Itse olen tämän pettymyksen jo sulatellut.

Olen lukenut Neuvostoliiton historian kolmella tavalla: nuorena pioneerina maata ja aatetta ihastellen, sitten ahmin kaikki mahdolliset antikommunistiset teokset ja elämänkerrat suomeksi ja englanniksi ja kolmanneksi eri näkökulmat huomioon ottaen.

Olisi hyvä, jos henkilö ei olisi Neuvostoliiton suhteen täysin riippuvainen suomenkielestä mediasta, sillä seurauksena on melko yksipuolinen kuva.

Oli ihminen kuinka älykäs tahansa, lukeminen eri kielillä ja järjestelmällinen tekstivertailu ei silti vielä riitä. Tapahtumapaikkojen näkeminen on hyvästä. Itse olen tehnyt sata kunta matkaa entisen Neuvostoliiton alueelle. On voitava keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat henkilökohtaisesti kokeneet nämä asiat.

Eikä vain tämä, olisi tutustuttava erilaisiin henkilöihin ja saavutettava heidän luottamuksensa. Kymmenen vuotta ei vielä riitä mihinkään. Mongolialainen sananlasku kertoo "Merta ei tyhjennetä ämpärillä, ihmistä ei opita tuntemaan heti". Tämä pätee myös historiaan.

Eikä tässä vielä kaikki, pitäisi tutustua ihmisiin, jotka todella tietävät mistä he puhuvat.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että historian tutkiminen vaatii aikaa, vaivaa, varoja ja onnea. Eikä mikään estä ihmistä, jonka tiedot perustuvat pelkkiin trendikkäisiin sanomalehtikirjoituksiin, ottamasta asioihin vahvasti kantaa.

Ei myöskään ole mitään estettä sille, että kokenutkin tutkija saattaa ymmärtää asioita huonosti. Monet löytävät sellaista tietoa, jota he lähtevät etsimään.

Ihminen luonnostaan etsii seuraa, jossa omat käsitykset vahvistuvat. Siihen pisteeseen saakka, että he ovat valmiita rikkomaan pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, jos ystävät esittävät vääriä ajatuksia. Kuulostaa hassulta, mutta tätä paljon tapahtuu.

Pitäisi oppia ymmärtämään kehen voi luottaa, missä määrin ja missä asioissa. Tämän luottamuksen ja ymmärryksen uusiminen tapahtuu yhä uudestaan ja uudestaan, ja kun tämä uudistuminen lakkaa, aivot menettävät virkeytensä.

Tämä kaikki on todettava ja tämä kaikki on ymmärrettävä, jotta olisi mahdollista keskustella Neuvostoliitosta rakentavalla tavalla. Henkilö, joka tietää mitä etsii, ei ole tutkija vaan aktivisti

.

MITÄ NEUVOSTOLIITON HISTORIA MEILLE MERKITSEE?

Miksi aiheesta esitettään niin paljon äärimmilleen kärjistettyjä tulkintoja? Syitä on useita.

1. Ehkä koska muutkin esittävät. Komppaamalla tuttua säveltä saa olla kuorossa mukana.

2. Kansainvälinen tilanne vaikuttaa. Läntisen politiikan kulmakivenä on käsitys vapaudesta. Tämän määrittelyyn tarvitaan vastakohta: kommunistien hirmuteot.

3. Vihollisuuden merkitys. Omat rivit on mahdollista pitää koossa, jos on millä pelotella. Jos kommunistit ovat pahoja, me olemme hyviä vaikka välillä vähän arabimaita käymmekin pommittamassa.

4. Suomen historia. Jos kommunisti ovat pahoja, me olemme hyviä. Jos Venäjä on uhka, liittoutuminen Natsi-Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa on ymmärrettävää, jopa välttämätöntä.

5. Neuvostoliitosta voi esittää vain äärimmäisiä asioita, koska heti, kun keskustelussa on vivahteita, tummaksi maalattu kuva särkyy.

Tämä ei ole välttämättä edes pahantahtoista: yhteisöt tarvitsevat vihollisia. Neuvostoliitossa iso vihollinen oli imperialismi. Lännessä kommunismi.

"Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi." Mitä se tarkoittaa? Kyse on viholliskuvasta. Jos Venäjä on vihollinen, silloin on yhdentekevää, jos venäläisillä on hyviä ominaisuuksia. Tälläkin on oma taustansa, jonka kannalta ei ole tärkeätä vihaako joku Venäjää vai ei.

Minulle ei ole tärkeää kumman asenteen kuulija tai lukija ottaa, kunhan hän pitää korvansa auki ja pysyy rehellisenä itselleen vaikka esitellyt ajatukset olisivatkin totutun vastaisia.

Buddhan ja tunnetun laulun sanoin "älä usko sananparsiin, älä usko mihinkään vain siksi, että niin sanotaan".

Lisäksi luento sisälsi seuraavat osiot:

Syyt Ukrainan nälänhätään 1930-luvulla

Mustasukkaiset vallankumoukset

Viisi syytä puhua hyvää Stalinista

Onko Suomi totalitaarinen maa?

Luokkataistelun merkitys

Teräsmiehen monet kasvot

Mitä vikaa propagandassa

Karhunpalvelus Suomelle

Valheellinen vuoropuhelu ihmisoikeuksista

Itsenäisyydestä

Kodista, uskonnosta ja isänmaasta

 tauno.auer@outlook.com