Moselin matkasta

MATKAKERTOMUKSEN SAATTEEKSI

Terveisiä Moselista ja Karl Marxin syntymäseudulta!

MOSEL

Tämän tekstin lähde on Viinin kirja (Otava 1977), suomentaja on Juhani Jaskari.

Roomalaiset legioonalaiset antoivat Mosella-nimen joelle, joka virtaa Vogeesit-vuorilta ja lukemattomien mutkien jälkeen lopulta yhdistyy Reiniin. Vihreät, jyrkät rannat ovat kuin luotuja viininviljelyyn, ja jo 200-luvulla täällä lienee ollut viljelmiä.

Decimus Ausonius, Gallian konsuli ja keisari Gratianuksen kasvattaja, kirjoitti pitkän ylistysrunon Mosellanvirralle, ja kävi hyvin runolliseksi kuvatessaan Neumagenin viininviljelmiä:

"Kalliot ja aurinkoiset kukkulat, rotkot, laaksot ja notkot pukeutuvat viiniköynnöksiin kuin luonnon muodostama amfiteatteri."

"Aina sinervää taivasta kohti kurottuvia vuorenhuippuja myöten kapuavat vihreät köynnökset joita surut ja raskasmielisyys ahdistavat."

"Kansa rientää uutterana työhönsä ja viinitalonpoika kantaa retuuttaa satonsa pitkin mäkien mukaista tietä."

Juuri Mosel tuotti viinin niille legioonille, jotka oli sijoitettu pitkin Rooman keisarikunnan pohjoista rajaa, sillä tähän aikaan ei viininviljely vielä ollut päässyt käyntiin itse Reininlaakossa.

Vuosisatojen aikana tuli roomalaisesta Mosellasta saksalaisten Mosel ja ranskalaisten Moselle. Sen kiemurtava juoksu on kesytetty ja saatu hallintaan, mutta köynnökset kapuilevat kuten ennenkin ylös jyrkkiä, soran peittämiä rantoja.

Todellinen viinivirta tulee Moselista silloin kun se alkaa muodostaa rajaa Luxemburgin ja Saksan välille. Nykyisin on myös Luxemburgissa hyviä Mosel-viinejä.

Wasserbilligissä, aivan Trierin kaakkoispuolella, saapuu Mosel Saksan alueelle, ja sen jälkeen se onkin todellinen viinijoki aina kunnes se Koblenzin kohdalla yhtyy Reiniin.

Jyrkät rannat ovat mustanruskeita talvella ja varhaiskeväällä, vihreitä myöhäiskeväällä ja kesällä ja pukeutuvat syksyllä kullankeltaisiin väreihin.

Pienet kaupungit ja kylät ovat täynnä ristikkorakenteisia taloja, joiden ikkunoiden ulkopuolella kasvaa punaisia pelargoneja, ja kaikkialla on viinitupia, joissa voi juoda seudun omaa viiniä korkeajalkaisista laseista.

Mosel-laaksossa näistä laseista käytetään nimeä Schoppen ja niihin mahtuu suunnilleen 20 senttilitraa. Lasinsa viereen voi tilata Winzertellerin, puulautasen, jolla on tummaa täysjyväleipää ja ihania makkaroita.

Kaikki nämä raikkaat, kevyet, mausteiset Schoppenweinet maistuvat erityisen hyviltä kaikenlaisen sianlihasta valmistetun ruoan kanssa.

Maineikkaimat viinit kasvavat Mittelmoselissa, Klüsserathin ja Enkirchin välillä. Näiden väliä on joen mutkia seuraten vajaat 60 kilometriä, linnuntietä ei edes 30.

Täällä ovat kaikki kuuluisimmat viinipaikat: Trittenheim, Neumagen, Dhron, Piesport, Wintrich, Brauneberg, Bernkastel, Graach, Wehlen, Erden, ürzig ja Traben-Trarbach, joissa taas kuuluisimmat tarhojen nimet ovat: Altärchen, Laudamusberg, Hofberg, Grosser Herrgott, Juffer, Doktor, Domprobst, Sonnenuhr, Treppchen ja Schlossberg.

Vuonna 1787 määräsi Trierin vaaliruhtinas Clemnz Wenzeslaus, että virran rannoille saatiin istuttaa vain Riesling-köynnöstä. Se oli järkevä päätös, sillä juuri Moselinlaakson rapautuneessa liuskemaastossa ja väistämättä kylmähkössä ilmastossa, voi Riesling-rypäle kehittää parhaat ominaisuutensa.

Hyvä moselviini on pieni ihme: kukilta tuoksuva, raikas ja mausteinen. Se on useimmiten kevyt viini: alkoholipitoisuus nousee harvoin yli 10 prosenttia. Vaikka moselviinejä voidaan juoda aivan nuorinakin, on parhailla laaduilla kyky ikääntyä.

Moselin ylä- ja alajuoksulla kasvaa myös muita rypälelajikkeita, esimerkiksi Elbling (roomalaiset käyttivät siitä nimeä "alba", valkoinen) ja Müller-Thurgauta, mutta niitä ei käytetä parhaisiin viineihin. Osasta valmistetaan sektiä, Saksan kuohuviiniä.

Moselin alueeseen kuuluvat myös viljelmät jotka sijaitsevat sen molempien sivujokien Saarin ja Ruwerin rannoilla. Molemmat ovat ilmastollisesti jossakin määrin ongelmallisia, kesät ovat useinkin kylmiä ja sateisia. Mutta hyvin vuosina kuuluvat molemmat viinit Moselin parhaisiin.

Hyvän vuosikerran ruwerviini, joka ehkä on kotoisin Waldrachista tai Kaselista, on suurenmoista, siinä on hienostusta ja rotua.

Saarinkin viinit saattavat hyvinä vuosina saavuttaa aavistamattoman laatutason. Saarissa on Ockfen parhaiten tunnettuja paikkoja. Viisas keisari Probus, jolla oli viinitarhoja koko imperiuminsa rajoilla, oli erityisen ihastunut käymään korjuuaikana Saarissa. Päivisin hän metsästeli suurissa metsissä ja iltaisin hän istui ja joi seudun viiniä. Miehellä oli ilmeisen hyvä maku.