Aihe: ML

PERUSSUOMALAINEN TARINA

 

Timo Soinin pro gradu –tutkielma ”Populismi – politiikka – poltinmerkki” valmistui Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa v. 1988. Hänen gradunsa tavoitteena oli määrittää populismin aatesisältö ja käsite. Soini luonnehtii gradunsa tiivistelmässä populismin olevan aina hyvin nationalistista. Tämä ilmenee hänen mukaansa hyvin tarkasteltaessa eri valtioiden populistisia liikkeitä.

 

”Populistisilla puolueilla ei juuri niiden omaleimaisuuden ja kansallisten erityispiirteiden johdosta ole kansainvälistä yhteistyöelintä. Populismi on hyvin laaja ja monisyinen tutkimuskohde. Populismiin liittyy aina voimakkaasti kansa ja sen kollektiivisten traditioiden ihannointi. Populismi on tavallisesti korostetun kansallista, ja se heijastaa kunkin yhteiskunnan ominaispiirteitä. Populismi on kansan aate, mutta se vaatii lähes aina karismaattisen johtajan tai intellektuelliryhmän johtajakseen. Populismi on joustava aate, joka kykenee uudentamaan itseään. Populismi on politiikkaa politiikan joukossa.

Populismia käytetään myös lyömäaseena arkipäivän poliittisessa valtataistelussa. Populismilla on julkisuudessa hyvin negatiivinen kaiku, siksi uudet poliittiset ryhmät on helppo leimata epäluotettavalla populismin poltinmerkillä.” (T. Soini Tiivistelmä )

 

Peter Wilesin määritelmän mukaan populismia on jokainen uskonkappale tai liike, joka perustuu seuraavalle pääpremissille: ”Hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.”  (T. Soini s. 4-5)

 

KYLLÄ KANSA TIETÄÄ

 

”Populististen liikkeiden keskeisimpään käsitearsenaaliin kuuluu kansa, jonka tahtoa populistiset liikkeet katsovat edustavansa. Kansa koostuu yhteisöissä asuvista ihmisistä. Kansa on siis käsitettävä lähinnä ihmisyksilöidenmuodostamaksi kokonaisuudeksi, jota sitoo toisiinsa yhteiset arvot, normit, kokemukset ja yhteenkuuluvaisuuden tunne paljon suuremmassa määrin kuin muodolliset organisaatiot.” (T. Soini s. 10)

 

Epäilemättä Timo Soini tahtoisi hänen johtamansa ja valitsemansa kansan pääsevän valtaan Suomessa. Hän vaikuttaa haluavan maastamme muodostuvan vahvan, patriarkaalisen kansakunnan ja kansallisvaltion, joka olisi poliittisesti, etnisesti ja uskonnollisesti yhtenäinen.

 

POPULISMILLE ON OMINAISTA

 

Wilesin mukaan populismille on ominaista: moraalisten katsantokantojen painottaminen; sen johtajien mystinen kontakti kansaan ja tavallisen kansan elämäntavan jakaminen; kansanliikkeenomaisuus; tunteisiin vetoavuus ja ideologiattomuus; syntyminen protestina valtaapitäville; luokkasodan lietsomattomuus ja väkivallan ihannoimattomuus; kesyyntyminen menestyksen myötä; sympatia pienyrityksiä kohtaan ja antipatia rahamiehiä kohtaan; monetarismin ja osuustoiminnan suosiminen; useimmiten myös valtion rahan jakamisen ja tasa-arvoisuuden suosiminen, mutta tiettyyn rajaan asti; nousu maaseudulla, mutta voi ilmetä kaupungeissakin; uskonnollisuus ja vihamielisyys tiedettä ja tekniikkaa kohtaan; menneisyyden ihannointi; eristäytymispolitiikka ja anti-imperialismi sekä taipumus lievään rasismiin.

 

TIMO SOINI ENNAKOI POPULISMIN UUDEN NOUSUN

 

Timo Soini arvioi tulevaisuuden suomia mahdollisuuksia populismille (Perussuomalaiset) gradussaan seuraavasti: ”Uusi tilanne avaa myös mahdollisuuden populismin nousulle. Onhan populismi lähes aina antiestablishmenttista (valtaapitävien vastaista). Populistisesta antiestablishmenttisuudesta voi tulla politiikan hahmottamisen muoto, jolloin voisi luulla, että tämä hyödyttäisi populistisia liikkeitä. Populismi on aina myös kansaan ja sen perinteisiin arvoihin vetoavaa, joten erilaiset patriarkaalisen järjestelmän purkamistoimenpiteet, mm. naispappeuden hyväksyminen, luovat kannatuspohjaa populismille. Samoin nopea kansainvälistyminen, pakolaispolitiikka ja huononeva AIDS-tilanne antavat mahdollisuuden nimenomaan aatteellisen populismin nousulle.” (T. Soini s. 93)

MORALISTISTA PROTESTIA

 

Perussuomalaisilla on ollut taipumus moralisoida toisten puolueiden tekoja ja puolustaa omien tekojensa oikeutusta, vaikka nämä teot olisivat huutavassa ristiriidassa heidän oman agendansa kanssa. Timo Soini on omannut hyvän kontaktin omaan kannattajakuntaansa. Hänen sanavalmiuttaan ihaillaan etenkin, kun hän vetoaa kansan syvien rivien tunteisiin. Koti, valkoinen isänmaa ja uskonto muodostavat heidän konservatiiviset perusarvonsa. Maaottelutappio Natsi-Saksan sotilaallisena liittolaisena II maailmansodassa sosialistista Neuvostoliittoa vastaan riepoo edelleen heidän sielujaan. Tämä aateperintö jatkuu puolueessa edelleen.

 

Perussuomalaisten uusi nousu valtapuolueeksi syntyi vastalauseena suomalaisen yhteiskunnan tuotantorakenteiden muutokselle ja sitä myötäilevälle politiikalle. Eduskunnan kaikki puolueet vasemmalla ja oikealla toteuttivat hallituksessa ollessaan uusliberalistista talouspolitiikkaa. Perussuomalaiset väittivät ajavansa isänmaan asiaa, puolustavansa köyhiä ja vähäosaisia sekä edistävänsä kansallista turvallisuutta.

 

PERUSSUOMALAISTEN KANNATTAJAKUNTA

 

Perussuomalaiset –puolue koostuu monenlaisista väestöryhmistä.  Oikeistopuolue ei kehota kannattajiaan luokkataisteluun, sille piisaa pienyrittäjyyden turvaama kapitalismi. SMP tavoin se vastustaa ankarasti sosialismia. Nykyisin se ilmoittaa olevansa työväenpuolue ilman sosialismia.

 

Perussuomalaisten edeltäjäpuolueen SMP:n puoluekokouksessa v. 1967 todettiin mm., että ”kootakseen talonpoikien, itsenäisten työmiesten ja yrittäjien hajallaan olleen maan suurimman voiman, (puolue) on päättänyt hyväksyä seuraavan Suomen Maaseudun Puolueen puolueohjelman.”

 

Timo Soini halusi päivittää ja täydentää tulevaisuuden puolueensa jäsenistön koostumusta gradussaan seuraavasti:

”Populismi on perinteisesti erilaisten itsensä syrjäytyneiksi tuntevien ihmisten aate. Näitä ”kelkasta pudonneita” riittää vieläkin pienviljelijöiden ja sotaveteraanien hiljaa poistuessa historiaan. Vähäväkiset ovat vain muuttaneet maaseudulta kaupunkilähiöiden pubikansaksi. Siellä ovat nyky-Suomen passiiviset itseensäsulkeutuneet jurnuttajat.”

 

OPPORTUNISTINEN OIKEISTOPUOLUE

 

Talouspoliittisessa ohjelmassaan perussuomalaiset ehdottavat, että yli 100 000 euron pääomatuloista tulisi periä veroa. Puolue haluaisi jokaisen suomalaisen voivan tienata verotta 1 000 euroa kuukaudessa. Pienituloisia perussuomalaiset eivät laittaisi maksamaan epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Heidän mielestään ratkaisu valtiontalouden kestävyysongelmiin ei ole jäädyttää tai leikata etuuksia tai karsia kovalla kädellä palveluista. Kuinka sitten kävikään perussuomalaisten johdon päästessä vihdoinkin käyttämään toimeenpanovaltaa Suomen valtioneuvostossa?

 

Perussuomalaisten turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa todetaan, että heidän mielestään ”sotilaallinen liittoutumattomuus on palvellut Suomea niin hyvin, että tämän linjan muuttamiselle täytyy olla painavat syyt. Natojäsenyydelle ei ole esitetty mitään konkreettisia perusteluja, jotka antaisivat varmuudella olettaa, että maamme puolustaminen olisi paremmalla tolalla sen myötä. Sen sijaan liikkumavaramme turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä kapenisi ja saisimme uusia – muun muassa kansainväliseen kriisinhallintaan liittyviä – velvoitteita liittokunnan sisällä.”

 

Perussuomalaisten puolustusministeri Jussi Niinistö kutsutti USA:n armeijan Suomeen sotaharjoituksiin. ”Naton jäsen joko ollaan tai ei olla. Sinne ei voi liukua, eikä isäntämaasopimus tarkoita muuta kuin, että tarvittaessa on helpompi toimia muun muassa kansainvälisissä harjoituksissa. Olemme olleet Naton kumppanimaa yli 20 vuotta, aluksi puhuttiin rauhankumppanuudesta, mutta nyt termi on kumppani. Noin vuoden verran olemme Ruotsin ja eräiden muiden maiden kanssa olleet mukana eräänlaisessa kehittyneemmässä kumppanuudessa.” (Suomen sotilas 26.2.2016)

 

Käytännössä Isäntämaa-sopimus tekee Suomesta Naton tukikohdan. Näin ollen Suomesta tulee Venäjän ensi-iskun kohde, kun se hyökkää maahamme sijoitettuja sotavoimia vastaan.

 

Perussuomalaisten kaksitilaista Nato-kantaa kuvaa hyvin puolustusministeri Niinistön lausunto: ”Nato-kivi on syytä kääntää ja katsoa syvällisesti. Ei pidä maalata Nato-mörköä seinälle, mutta ei myöskään pidä kuvitella, että Nato olisi taikasana, jolla kaikki kansallisen puolustuksen ongelmat ratkaistaisiin. Asia ei ole ollenkaan yksiselitteinen, ja siksi Nato-selvitystä tarvitaan.” (Jussi Niinistö IL-blogissa 23.2.2016)

 

Itsenäisyyspuolueen Antti Pesonen totesi jo 25.6.2013 blogissaan, että ”perussuomalaisten tärkein tavoite on päästä seuraavaan hallitukseen. Ja sinne se on kelvollinen, kun puolue hyväksyy nykyisen politiikan peruslinjan. Se merkitsee euro- ja EU-jäsenyyttä. Ja myös EU:n johtamaa talouspolitiikkaa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.”

 

Timo Soinin graduhaave kansainvälisestä yhteistyöstä on toteutunut. Nykyisin Perussuomalaiset on europarlamentissa Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmän (ECR) jäsen.

 

Perussuomalaisten nationalistinen oikeistopuolue on osoittautunut oikeistohallituksessa istuessaan talous-, turvallisuus- ja ulkopolitiikassaan täydelliseksi paineventtiili- ja tuuliviiripuolueeksi. Tämä on politiikkaa politiikan joukossa.

 

PERUSSUOMALAISET JA RASISMI

 

Perussuomalaisten Maahanmuuttajapoliittisessa ohjelmassa 2015 todetaan mm. seuraavaa:

”Eurooppa, etenkin Pohjois-Euroopan hyvinvointivaltiot, on avokätisine sosiaalijärjestelmineen houkutteleva kohde myös sellaisille siirtolaisille, joilla ei ole työmarkkinoilla tarvittavia taitoja, tai jotka eivät uskonnollista ja kulttuurisista syistä halua omaksua integraation kannalta tärkeitä eurooppalaisia käsityksiä tasa-arvosta ja ilmaisunvapaudesta.”

 

”Maahanmuutto muuttaa peruuttamattomasti kohdemaiden väestörakennetta, rikkoo yhteiskunnan sisäistä koheesiota, rasittaa kohtuuttomasti julkisia palveluita ja julkista taloutta, johtaa asuinalueiden ghettoutumiseen, edistää uskonnollista radikalismia ja sen lieveilmiöitä sekä ruokkii etnisiä konflikteja.”

 

”Monikulttuurisuuden nimiin vannovassa politiikassa on korostettu tulijoiden oman identiteetin, kulttuurin, uskonnon ja erityslaatuisuuden säilyttämistä, tarvittaessa yhteiskunnan tukitoimin, esimerkiksi järjestöille myönnetyin tuin. Katsomme, että yhteiskunnan ja veronmaksajan tehtävä ei ole tukea vapaaehtoisesti muuttavien ihmisten identiteettiä tai uskonnonharjoittamista.”

 

Perussuomalaisten ohjelmateksti on muodoltaan maahanmuuttokriittistä, mutta sisällöltään se on rasistista. Johonkin väestöryhmään kohdistuvan parjaamisen, nöyryyttämisen ja syrjinnän arkipäiväistyttyä ihmiset alkavat hyväksyä tällaisen käyttäytymisen luonnolliseksi olotilaksi etenkin, jos se ei koske heitä itseään. He jopa katsovat kyseisen kohderyhmän itsensä aiheuttaneen ja ansainneen oman huonon kohtelunsa. Seuraavassa vaiheessa kyseinen väestöryhmä syyllistetään kaikkien vallitsevien yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttajiksi. Nationalismi on osoittautunut hyväksi kylvöalaksi vihanpidolle. Kun sortoa aletaan perustella ”tieteellisesti” tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja kun se ottaa itselleen järjestäytyneen väkivallan muodon ja lisäksi kun yhteiskunnan eliitti hyväksyy sen, tie fasismiin aukenee.

 

Li Anderssonin, Dan Koivulaakson ja Mikael Brunilan sekä tutkija Jussi Jalosen mukaan äärioikeistolaisia aineksia on mukana myös Perussuomalaiset-puolueessa. Jalosen mukaan "Perussuomalaisissa on pieni oikeistoradikaali siipi, jonka kautta radikaalioikeistolaisuus on institutionalisoitunut."

PERUSSUOMALAISET MUISTUTTAA JOSSAIN MÄÄRIN NATSIPUOLUETTA

 

Erich Fromm arvioi v. 1941 kirjassaan Vaarallinen vapaus natsismia seuraavasti: ”Työväenluokan, liberaalisen ja katolisen keskiluokan asenne natsismiin oli negatiivinen ja resignoitunut (välttämättömyyteen mukautunutta), mutta keskiluokan alemmat kerrostumat, pienliikemiehet, käsityöläiset ja kaulusköyhälistö tervehtivät innolla tätä uutta ideologiaa.” (Vaarallinen vapaus, s. 198)

 

”Hitler osoittautui sen takia tehokkaaksi välikappaleeksi, koska hänessä oli sekä pikkuporvarin kaunista ja vihamielistä henkeä, jonka alempi keskiluokka tunneperäisesti ja yhteiskunnallisesti tunsi omakseen, että opportunistia, joka oli valmis palvelemaan Saksan teollisuusmiesten ja junkkerien (maanomistajaylimystö) etuja. Alun perin hän esiintyi vanhan keskiluokan messiaana, lupasi hävittää tavaratalot, murskata pankkipääoman ylivallan jne… Näitä lupauksia ei koskaan täytetty. Mutta se ei kuitenkaan merkinnyt mitään. Natsismilla ei ollut koskaan aitoja poliittisia ja taloudellisia periaatteita. On tärkeää ymmärtää, että natsismin ainut periaate oli radikaali opportunismi. Ainoa, mikä merkitsi, oli se, että sadattuhannet pienporvariston edustajat, joille normaali kehitys olisi suonut vain hyvin vähäiset mahdollisuudet ansaita rahaa ja valtaa, pääsivät nyt natsibyrokratian jäseninä osallisiksi hyvinvoinnista ja arvovallasta, jotka aiemmin olivat kuuluneet yksinomaan ylemmille luokille.” (Vaarallinen vapaus s. 205)

 

POPULISMIN ELINKAARI

 

Perussuomalaiset sai ennen vaaleja paljon julkisuutta mediassa, jossa he lupasivat puolustaa kantaväestöön kuuluvien suomalaisten vanhusten, vammaisten, lasten ja pienituloisten ihmisten perusturvaa. Päästyään hallitukseen puolue kesyyntyi nopeasti Suomen taloudellisen ja poliittisen eliitin etua ajavaksi oikeistopuolueeksi. Se petti oman kannattajakuntansa. Tämä ilmeni pienituloisten ja vähäosaisten kurjistamispolitiikkana, ja tätä seuranneena kannatuslukujen ripeänä putoamisena.

 

Timo Soini kirjoitti enteellisesti jo gradussaan: ”Populistien argumentaatio nähdään heikkona ja teesit iskulauseenomaisina. Populistit nähdään demagogeina, kansankiihottajina. Nämä demagogit käyttävät ”yksinkertaista” tavallista kansaa omien etujensa astinlautana. Kerran yhteiskunnan kyydistä pudonnutta kansanosaa petetään siis vielä kerran. Petetty pettyy siis jälleen kerran?” (T. Soini s. 7)

 

Hallituksessa haisee rahan henki, perusministeri on rahan renki.

 

Matti Laitinen

Lähteet: Timo Soini: Populismi – politiikka – poltinmerkki, Helsingin yliopisto 1988; Perussuomalaisten talouspoliittinen-, sosiaali- ja terveyspoliittinen-, turvallisuus- ja maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2015; Erich Fromm: Vaarallinen vapaus, Kirjayhtymä 1962; Suomen sotilas 26.2.2016 ja IL-blogi 23.2.2016 ja Antti Pesosen blogi.