SFT:n tiedote 5/2016

Toukokuun 9. päivänä vuonna 1945 päättyi toinen maailmansota Euroopassa. Myöhemmin tuota päivää ovat EU intoilijat alkaneet nimittämään erheellisesti EU päiväksi.

Oheisena puhe jonka pidin Kivikossa 9.5.2016. Tilaisuuden koollekutsujina olivat perinteiseen tapaan SKP:n Itä-Helsingin osasto ry ja Sodan- ja Fasisminvastainen työ ry.

Entisellä armeijan Malminampumaradalla (nyk. Kivikko) sijaitsevalla Neuvostosotilaiden haudalla

9.5.2016.

Hyvät läsnäolijat!

Tänään, toukokuun 9. päivänä on kulunut 71 vuotta, hetkistä jolloin Euroopan kansat juhlivat toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa. Tuona ikimuistettavana päivänä täyttyivät eri puolilla Eurooppaa aukiot ja kadut juhlivista iloisista ihmisistä. Ihmisistä joiden mielen täytti elämän riemu ja iloisuus onnellisemmasta tulevaisuudesta. Näin tapahtui myös Helsingissä. Helsingin Rautatientori täyttyi sodan päättymistä juhlivista ihmisistä. Mukana olleiden kertomusten mukaan, oli yksinkertaisesti mahdotonta kulkea torin poikki Vilhonkadulta Keskuskadulle.

 Kautta maailman ihmiset yhtyivät iloitsemaan sodan päättymisestä, orastavassa keväässä, huulillaan sanat: ”Ei koskaan enää sotaa!

Eipä vaan tainneet kaikki sittenkään olla mukana juhlimassa sodan päättymistä vilpittömin mielin. Taisivatpa kavalat taantumukselliset, sodista taloudelliset voittonsa tekevät taantumukselliset piirit, jo tuolloin olla suunnittelemassa uusia sotaisia tuhoihin perustuvia tulonlähteitään.

Onkin syytä esittää vakava kysymys, että mihin ja minkä takia me nykyiset, sodan jälkeen syntyneet sukupolvet olemme hukanneet tärkeän tunnuksen: Ei koskaan enää sotaa! On myös kysyttävä, että miksi emme ole oppineet historiasta mitään? Miksi annamme tänäänkin taluttaa itseämme talutushihnassa kuin teuraaksi vietäviä pässejä? Miten kaikki tämä on mahdollista? Siinäpä on joukko visaisia kysymyksiä.

Taivaallemme on keräytynyt tummia, kovin synkkiä pilviä. Parasta aikaa on maassamme, ensimmäisen kerran sitten toisen maailmansodan, vieraan vallan sotavoimia harjoittelemassa sodankäyntiä. Ainoan poikkeus edelliseen kertaan kun vieraan vallan sotavoimat olivat maassamme sotaisissa aikeissa, taitaa olla vain se, että nyt heidän täällä olonsa perusteeksi tehtaillusta sopimuksesta, tiedettiin ennakkoon hieman laajemmin julkisuudessa kuin saksalaisen sotavoiman saapuessa Vaasaan. Aivan samoin näyttää tänäänkin pieni poliittinen valtaeliitin klikkiytymä puuhastelleen meille tavallisille ihmisille kovin kohtalokkaaksi muodostuvan sopimuksen.  Naton kanssa tehty isäntämaasopimus palvelee vain ja ainoastaan Yhdysvaltojen taantumuksellisten piirien tavoitteita maailmanherruudesta. Maamme poliittinen eliitti on nyt mahdollistanut rauhaa vaarantavan tilanteen syntymisen maamme rajalinjalle. He ovat edes auttaneet maailman sotilaallisen jännityksen kasvattamista mahdollistamalla Yhdysvaltojen ja Venäjän sotavoimien vastakkain asettelun pitkällä Venäjän vastaisella rajalinjalla. Eli tänään olemme jälleen ajautumassa samanlaiseen tilanteen kuin viime sotien aikana. On suuri vaara, että missä tahansa tapahtuva sotilaallinen toiminta saattaa välittömästi sotkea maamme sodan yhdeksi osapuoleksi, halusimme me tavalliset suomalaiset sotaa tai emme. Lyhyesti sanottuna nykyinen maamme taantumuksellinen poliittinen eliitti leikkii meidän tavallisten ihmisten hengellä meille hengenvaarallista sotaleikkiä.

Mikä tänään eroaa, valtiovallankahvassa olevien virallisesti 1930-luvun alussa aloittamasta, sodan valmistelusta? Käytännössä ei mikään. Samanlaisesti meitä tavallisia ihmisiä viedään säkkipäässä ja säkki on täytetty aivan samanlaisella propagandalla kuin 1930 ja 1940-luvuilla. Ainoa ero propagandan sisällössä on, että se on muokattu tämän päivän tarpeita vastaavaksi.

Ehkä toisena erona on, että rajanaapurina ei ole enää sosialistinen Neuvostoliitto, jonka bolsevikki hallitusta maamme taantumuksellinen porvaristo yritti, aseveljeydessä Saksan fasistien kanssa, kaataa. Tänään rajanaapurinamme on kapitalistinen Venäjä. Kapitalistisuudestaan huolimatta lännen suuren pääoman piirejä tilanne ei kuitenkaan miellytä. Se ei miellytä siksi, ettei tämän päivän Venäjä ole alistunut läntisten pääoma keinottelijoiden pelinappulaksi vaan pyrkii säilyttämään päätäntävallan asioihin itsellään. Nykyisen Venäjän harjoittamassa politiikassa on pitkälle kysymys siitä, että he eivät halua antautua eli alistua lännen pääomapiirien vapaasti ryöstettäväksi riistaksi, kuten esimerkiksi Suomen taantumuksellinen porvaristo on tehnyt Suomen osalta.  

Niin ja on vielä eräs ero maamme politiikassa, verrattuna toisen maailmansotaan edeltäneeseen aikaan. Silloin saksalaisen sotaväen ensimmäisen erän saapuessa laivalla Vaasan satamaan, otti silloinen Vaasan läänin maaherra puhelun Helsinkiin sisäministeriöön tiedustellen, että mitä hän tekee kun täällä satamassa on saksalainen laiva josta parasta aikaa puretaan laiturille sotilaita ja aseita. Ministeriöstä vastattiin, että he eivät tiedä mistä on kysymys ja käskivät maaherraa odottamaan ohjeita. Jonkun tovin kuluttua sisäministeriöstä soitettiin Vaasan läänin maaherralle ja kerrottiin, että he ovat selvittäneet asian. Saksalaisten tulo on sopimuksen mukainen joten antakaa kaikki mahdollinen apu. Tänään ovat Yhdysvaltain sotajoukot julkisuuteen putkahtaneen sopimuksen mukaisesti itse itsensä kutsuneina täällä. Sopimuksen nojalla jota ei ole eduskunta tälläkään kertaa asianmukaisesti käsitellyt. Eli meidän tavallisten ihmisten näkökulmasta tälläkin kertaa on jälleen kysymyksessä jonkun maassamme olevan sotaisan klikin kansalaisten etujen vastainen sopimus.

Eipä ole virallisesti pahimmin hiiskuttu seikasta, että maamme on ajettu tilanteeseen joka muuttaa maamme kansainvälinen aseman aivan toiseksi. Olemme ajautumassa, ja jo ajautuneetkin, Englannin pääministeri Churchillin kesäkuussa 1941 toteamaan tilanteeseen. Churchill totesi silloin, Saksan joukkojen tunkeutuessa 1941 kesäkuussa Neuvostoliittoon, että nyt aukesi rintamalinja Jäämereltä Välimerelle.  Maamme taantumuksellinen politiikka on johtanut tänään meidät, taas jälleen, aivan samankaltaiseen tilanteeseen. Tällaisen tilanteen syntyminen maassamme on ollut mahdollista ainoastaan luopumalla Paasikiven ja Kekkosen periaatteesta maamme pysyttelemisestä suurvalta ristiriitojen ulkopuolella, sodan ja rauhankysymyksessä, kuitenkin rauhan puolella.

Hyvät läsnäolijat! Olemme tänään toisen maailmansodan päättymisen merkeissä kokoontuneet kunnioittamaan eri puolilla maatamme haudoissa lepääviä, niin kotimaisia kuin neuvostoliittolaisia, sodan- ja fasisminvastustajia. Kunnioittamassa heitä, jotka määrätietoisesti taistelivat vaikeissakin oloissa rauhan puolesta fasismia vastaan. Suomalaiset sodan- ja fasisminvastaiseen taisteluun osallistuneet toverit tiesivät, että heidän suurimpana tukenaan olivat Neuvostoliiton Puna-armeijan sotilaiden sitkeydellään saavuttamat pienimmätkin voitot. He odottivat taistelujen tuoksinassakin suurta päivää jolloin sota muuttuisi rauhaksi, ihmisyyden suureksi juhlaksi!

Kuluvan vuoden syyskuun 4. päivänä tulee kuluneeksi 72 vuotta Suomen irrottautumisesta toisesta maailmansodasta. Irrottautuminen sodasta takasi ensi kerran maamme itsenäiseksi julistamisen jälkeen Suomen työväestölle ja maamme demokraattisille ja rauhantahtoisille voimille mahdollisuuden hengittää vapaasti ja aloittaa laillinen maanpäällinen toiminta. Niin, aloittaa elämä, ilman vaaraa vankilaan suljetuksi tai teloitetuksi tulemisesta syystä, että puolusti ihmisten oikeutta saada elää rauhassa ilman läsnä olevaa sodan, sekä sotaan valmistautumisen, tuomaa kurjuutta ja hätää.       

Timo Kangasmaa

Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry

puheenjohtaja