1918 ETNINEN PUHDISTUS

Sensuroitu totuus

Vuoden 1918 vapaussodan tai sisällissodan eräät joukkosurmat ainakin Länsi-Uudellamaalla, Lahdessa ja Forssan alueella vaikuttavat etniseltä puhdistukselta, paikallista suomalaisväestöä tapettiin. Asiasta kertonutta tutkijaa Suomen tiedotusvälineet ovat sensuroineet. Poikkeuksena on YLEn TV1:n Tukkisen kirjanpito 1.5.2007, joka esitteli lähinnä kirjoittajaa itseään, ei niinkään kertonut teloittajista, esimerkiksi näitten kansallisuutta. Oikealla TV-kuva historioitsija ja matematiikan opettaja Tauno Tukkisesta vuodelta 2007.

Lähteenä kirjat:
Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Omakustanne, 1999.
Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. Punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918. TT Karjalohja 2001.

Vuoden 1918 raakuuksia

Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensiEdward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Stâhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä. Pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.

Västankvarnissa istui myös kenttätuomioistuin, jonka johtoon halukkaasti hakeutui lehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt. Aatelismies G. ei ottanut osaa sotatoimiin, mutta teloituksiin sitäkin innokkaammin. Hän osoitti oman todistuksensa mukaan poikkeuksellista armottomuutta, jopa julmuutta toimiessaan punavankien kuulustelijana ja teloitusryhmän päällikkönä.

Tukkisen kirja Mäkeen mäkeen vaan käsittelee 1918 teloituksia Forssan, Tammelan ja Jokioisten alueella. Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui Saariston vapaaehtoisjoukko, jota johti kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.

Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.

Erään tutkijan esittämän epävirallisen arvion mukaan punaisia ampuneiden teloitusryhmien jäsenistäkin noin 2/3 oli ruotsinkielisiä. Tieto on toistaiseksi vahvistamaton, joten siihen on suhtauduttava varauksella. Teloittajien joukossa on mainittu olleen myöhemmin kuuluisia henkilöitä, jopa valtiomiehiä. 1918 vapaussodassa oli mukana suomalaisten lisäksi jonkin verran venäläisiä ja ruotsalaisia ja iso saksalainen sotajoukko.

Sotarikoksiin syyllistyivät sekä punaiset että valkoiset, jälkimmäiset paljon enemmän. Valkoisten joukossa olleet ruotsalaissotilaat syyllistyivät raakoihin sotarikoksiin kostaessaan aiemman kapinallishallinnon alueella eläneille siviileille, joista valtaosa oli täysin syyttömiä ihmisiä. Masentavimpia esimerkkejä ovat tapaukset, joissa teloitettavien etnisyys tarkistettiin: ruotsin kieltä osaavat otettiin sivuun ja pelkkää suomea taitavat ammuttiin.

Ruotsalaissotilaat syyllistyivät Suomessa suomalaisten naisten ja tyttöjen joukkoraiskauksiin. Lahdessa sotilaat raiskasivat metsässä 150 naista ja tyttöä, iältään 14-25-vuotiaita. Lopuksi naiset ammuttiin. Asialla oli August Ehrensvärdin johtama saaristolaisten vapaaehtoisjoukko.

Suomenruotsalainen vapaaehtoisjoukko eteni vuoden 1918 huhtikuun puolivälissä lähes taisteluitta Turkuun, josta se sai lisävahvistusta ja jatkoi Loimaan kautta Forssaan. Punaisten sotilaat eivät murhanneet tai vanginneet joukko-osaston sotilaita, mutta silti vapaaehtoisjoukko tappoi "punaisia" (= syyttömiä siviilejä) silmittömästi. Tekojen laittomuus havaittiin myöhemmin ja Forssan-Jokioisten sotatuomioistuimen pöytäkirjat hävitettiin, Tukkinen kertoo. (1918 alkanut rikosten peittely jatkuu yhä median sensuurina!)

Sisällissodassa 1918 taisteli myös ruotsalainen prikaati, jonka vahvuus oli vajaan pataljoonan luokkaa, noin 300. Joukon sotatie oli lyhyt ja todella verinen, etninen puhdistus. Tampereella joukko murhasi yli 1 000 ihmistä taisteluiden jälkeen. Tampereelle on oikein pysytytetty muistomerkki näille tappajille.

Vuoden 1918 vapaussodassa tai sisällissodassa tapettiin valtavasti syyttömiä ihmisiä. Suurin osa on tarkkaan tutkittuja ja myös tiedotusvälineiden lukuisia kertoja kertomia. Pieni osa teloituksista on kuitenkin yhä vaiettuja, valtamedioista niitä ei taatusti näe. Ne liittyvät 1920-luvulla alkaneeseen ulkopoliittiseen pohjoismaiseen suuntaukseen, joka pyrkii sensuroimaan Suomen historiaa ja korvaamaan sen valheilla.

1900-luvun alun historiaa

Pilapiirros Avellanista hätistämässä lapsia pois

Uusi keksintö suomalaisen sivistyksen jarruttamiseksi

Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Nuorekkain, valoisin mielin työskenneltiin, ja menestymiseen viittasivat kaikki oireet. Mutta jo seuraavana lukuvuonna kuului Espoon pohjoiskulmalta kummia: Luukkaan koulun ovet pantiin keskellä kiireintä lukuaikaa kiinni. Koululle oli saatu vuokratuksi huoneisto Luukin tilalta. Viime joululomalla tilan ruotsinkielinen omistaja ylioppilas C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille korkean, ylitsepääsemättömän piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois. Kesti pari kuukautta ennenkuin kuvernööri päätti, että piikkilanka-aita on poistettava ja koululle valmistettava tilaisuus ryhtyä työtänsä jatkamaan.

Piikkilangalla aidattu Espoon Luukkaan suomalainen koulu vuonna 1908

Luukas school building fenced off with barbed wire in Espoo, Finland in 1908.

In Lohja and Espoo near Helsinki, Swedish C G Avellan fenced off the school building with barbed wire, in order to ban Finnish children the access to a school established with the private funds of the Finns. (see the picture above)

1905 äänioikeusuudistus

1905 lähinnä vain ruotsinkielinen Hufvudstadsbladet-lehti eli "Huusis" vastusti yleistä äänioikeutta, asia kuitenkin nytkähti 1905 vahvasti eteenpäin eri säädyissä, valtavien mielenosoitusten saattelemina. Lopullisesti yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui heinäkuussa 1906, jolloin säätyvalta päättyi. Ohessa Tuulispään pilapiirros.

* * *

Journalistit ovat mieluummin sortajia kuin sorrettuja

Journalistit ovat vallanpitäjien, eivät kansan puolella. He ovat vallanpitäjien valitsemia ja usein jonkun valtapuolueen jäseniä (salaa, ei julkisesti). Lehtimiehet ja sähköisen median työntekijät kaihtavat hallituksen arvostelua, koska eivät halua tulla itse vainoituiksi.

Puolueiden hallitsemat tiedotusvälineet sensuroivat erittäin tiukasti ruotsalaisten osuutta vuoden 1918 sodan teloituksissa. Suomen koko media on sensuroinut aihetta, mikä todistaa median olevan vallanpitäjien ohjauksessa. Yllä mainituista Tukkisen kirjoista ja tutkimuksista vuoden 1918 tapahtumista media ei ole kirjoittanut mitään koko 2000-luvulla, mikä osoittaa sensuurin voimakkuutta Suomen tiedotusvälineissä, TV:ssä, sanomalehdissä ja aikakauslehdissä. Silloinkin kun YLEn ohjelmassa kerran esiteltiin Tauno Tukkista, ei hänen tutkimuksistaan ja niiden tuloksista kerrottu mitään.

Kaikki hallituspuolueet ja poliitikot ovat vastuussa päätöksistään, myös niistä päätöksistä joista ne ja tiedotusvälineet vaikenevat. Hallituspuolueet vainoavat arvostelijoitaan ja niitä jotka keskustelevat aiheista joista puolueet haluavat vaieta. Poliitikkojen vaikenemista aiheista media tietysti vaikenee ja levittää joskus selvää propagandaa.