HALUAVATKO VENÄLÄISET SOTAA?

 

Koko läntinen media on valjastettu vetämään Yhdysvaltojen rakentamaa ”aggressiivinen Venäjä”-propagandaa. Tähän propagandapeliin ovat alistuneet paitsi Ruotsi myös läheisempi naapuri Suomi. Ketään ei häiritse se, että NATO Yhdysvallat etunenässä tunkeutuu yhä lähemmäksi Venäjän rajoja. 

 

Venäjä on alueellisesti valtava käsittäen maapallon kahdestatoista leveysasteesta kuusi, Helsingin leveysasteelta Alaskaan, maan äärestä toiseen on matkaa 8 000 km. Sen pinta-ala on maailman valtioista suurin 17 miljoonaa km². Sen maaperässä on suunnattomat rikkaudet, kaikki tarvittavat mineraalit. Venäjän rikkauksia ovat havitelleet Napoleon, ensimmäisessä imperialistisessa maailmansodassa Saksa-Itävalta-Unkari ja uudelleen toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa. Kaikki yritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet.

 

Toisessa maailmasodassa neuvostokansat menettivät kaatuneina sotilaina 10 miljoonaa miestä ja naista sekä siviiliuhreina 15 miljoonaa eri-ikäistä ihmistä. Haavoittuneiden ja invalidisoituneiden määrää on moninkertainen. Neuvostoliiton henkilömenetykset koskivat jokaista perhettä. Venäläisten, sotakokemukset ovat niin raskaat, että venäläisiltä voi kysyä runoilija Jevgeni Jevtushenkon sanoin; Haluavatko venäläiset sotaa?

 

Eurooppalaisilla kokemukset ovat samanlaisia, vaikka eivät olekaan yhtä raskaita.

 

Yhdysvalloissa ja Amerikan mantereella tilanne on toinen. Sillä sodat ovat vain työllistäneet ja suorastaan sikamaisesti rikastuttaneet Yhdysvaltojen aseteollisuutta ja sen kuolemankauppiaita, ökyrikkaita kapitalisteja. Yhdysvallat on ainoa maailman maa, joka on käyttänyt atomiasetta puolustuskyvyttömiä siviilejä vastaan. Toisen maailmansodan lopussa Japanissa ei ollut enää ilmapuolustusta joten Yhdysvaltojen atomipommittajat saattoivat toimia kaikessa rauhassa.

 

Yhdysvallat eivät ole koskaan vierastaneet enempää pikkukahakoita kuin suurta tuhoa aiheuttavia ja miljoonia ihmishenkiä vaativia sotia, kunhan ne ovat tapahtuneet muiden maiden alueilla. USA:n tuhoama viimeinen miljoona ihmistä tapettiin Irakissa vuoden 2003 jälkeen todella julkeiden joukkotuhoasevalheiden (mm. YK:ssa) perusteella.

        

Toisen maailmansodan jälkeinen aika on ollut lähialueille rauhallista aikaa ja Itämeri on ollut Rauhan meri. Kaikki muuttui sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajotettiin ja Yhdysvallat (Nato) tuli alueelle panssarivaunuineen, hävittäjineen ja sotalaivoineen. Alueella on kasvanut sotainen jännitys eikä Itämeri ole enää rauhanmeri.

 

Ukrainaan ilmaantui 2000 luvulla rahamiesten (oligargien) joukko, joka halusi muuttaa Ukrainan kerjäläismunkeista alkanut tuhatvuotisen slaavilaisen historian perinnön. Näiden oligargien lännettyminen alkoi toisen maailmansodan aikana, kun heidän edeltäjänsä liittyivät osaksi Natsi-Saksan sotavoima Stepan Banderan johdolla. Nämä joukot toteuttivat lukuisia julmia joukkomurhia Ukrainassa.

 

Lännettymisen perinteitä hierottiin EU:n, mutta myös Yhdysvaltojen kanssa. Se merkitsi, että maahan syntyi kaksi linjaa; yhtäältä lännettyminen toisaalta Venäjän kumppanuus. Janukovytsh oli sillä kannalla, että idästä oli saatavissa sellaisia etuja ja kauppaa, jota länsi ei voi tarjota. Niinpä vuonna 2010 Viktor Janukovytsh voitti vaalit ja valittiin Ukrainan presidentiksi. 

 

Se ei kuitenkaan kelvannut lännettäjille, jota tavoitelleet oligargit organisoivat Kiovan mielenosoitukset. Ne alkoivat marraskuussa 2013. Saadakseen mielenosoituksiin painoa, eripuolille Kiovan Maidanin aukiota sijoitettiin mielenosoittajia ampuvia tarkka-ampujia, joita yritettiin härskisti nimittää Janukovytsh tukijoiksi. Kovassa valtapelissä kuolee ensimmäisenä totuus.

 

EU, mutta ennen muuta USA haluaa Ukrainan valvontansa. Siksi USA:n entinen varapresidentti Dick Cheneyillä ja CIA:n johtaja John Brennanilla esikuntineen oli keskeinen, johtava rooli. Toisin kuin USA Venäjä ei mitenkään osallistunut Kiovan Maidanin aukion tapahtumiin. Joten koko mielenosoitus ja sen siivellä vuonna 2014 suoritettu vallankaappaus Ukrainassa tehtiin USAn tuella ja johdolla. Samalla ja sen ohella natsi-Bandera nostettiin sankariksi ja oligargien omat yksityiset uus-natsien armeijat pantiin takaamaan vallankaappauksen onnistumisen. Nämä ”armeijat” ovat itsevaltaisia.

 

Mielenosoitusten ja vallankaappauksen jälkeen maa ajautui sotilaalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen kaaokseen. Unkarista on paennut Venäjälle runsaat miljoona ihmistä. Tätä pakolaisvirtaa maailmalla ei noteerata. Osa itä-ukrainalaista ei lähtenyt maasta. Itä-Ukrainaan muodostui itsepuolustus, itsehallintoalue, jota Ukraina pommittaa päivittäin. Tätä propagandassa sanotaan Venäjän sodaksi, vaikka Ukraina ja Venäjän välillä ei ole sotatilaa.

 

Krimillä asiat menivät toisin. Kansanäänestyksen tuloksena Krimin väestö halusi liittyä Venäjään. Lopulta Venäjä hyväksyi liittymisen. Nyt kun Krim on osa Venäjää, Ukraina on sen hiljaa hyväksynyt, eikä tälläkään alueella ole sotatilaa Ukrainan ja Venäjän välillä.     

 

USAn kapitalistit tietävät, että Venäjä on minereelivaroiltaan äärimmäisen rikas. Niitä kapitalistit USA:ssa himoitsevat. Siksi se piirittää Venäjää, mutta Ukrainassa homma menee huonosti, kun sen talous on romahtanut.

 

USA kuitenkin kuvittelee, että Venäjän rikkaudet voidaan ottaa haltuun ja ikiomaksi NATOn ja Suomen kaltaisten isäntämaa kumppaneiden kanssa. Näyttää siltä, että USA:ssa ajatellaan, että kun Venäjän saarto on valmis ihmiset uskovat Venäjä uhkaan. USAssa uskotaan, että silloin eurooppalaiset olevan taas valmiita ryntäämään Venäjälle. USA luottaa siihen, että Irakin kaltainen mitään sumeilematon valhe voidaan Euroopassa uusia. 

 

Näyttää siltä, että USA kuvittelee omaavansa niin ylivertaiset tekniikat ja kumppanit, etteivät tulevassa sodassa heidän omat kätensä pahemmin likaannut. He eivät osaa kuvitella, että konflikti ilman muuta tulee ulottumaan myös heidän omalle alueelleen, Uudelle mantereelle.

 

On täydellistä hulluutta kuvitella, että Amerikan manner olisi ulottumattomissa. Sen sijaan voisi ja pitäisi kuvitella mitä seuraavassa mahdollisessa suursodassa jokainen Yhdysvaltojen suurkaupunki ja jokainen amerikkalainen vauvasta vaariin joutuisi kokemaan.

 

Venäläiset eivät halua sotaa yksin äärettömän raskaiden kokemustensa vuoksi. Kaikesta huolimatta meitä sidotaan ”aggressiivinen Venäjä” propagandaan, kun Yhdysvallat etunenässä tunkeutuu aggressiivisesti yhä lähemmäksi Venäjän rajoja. Tähän julmaan propagandapeliin näyttää vähin erin alistuvan paitsi Ruotsi myös Venäjälle läheisempi naapuri Suomi.  

 

Kai Kontturi