Neuvostoliitto - osa 71
Hei,
aluksi lyhyesti nykyhetkestä. Eräs ystäväni totesi kerran "me haluamme EU:lle avoimen Venäjän". Mitä se tarkoittaa? Toisen maailmansodan jälkeen Atlantin länsipuolella haluttiin Yhdysvalloille avoin Eurooppa. Avoimuus tarkoittaa tietysti valtaa, mutta miten tätä valtaa käytetään? Tärkeintä on turvallisuuspoliittinen yhteistyö (suomeksi: Yhdysvaltojen johtama sotilasliitto) ja virkakoneistojen järjestäminen yhteisten arvojen pohjalta (suomeksi: ”avoimien” maiden poliittisen eliitin valvonta).
Talouden puolella avoimuus tarkoittaa ennen muuta rahamarkkinoiden yhtenäistämistä. Käytännössä tämä usein merkitsee Yhdysvaltojen valvomien rahalaitosten myöntämien lainojen vastaanottamista. Tämä tuo mukanaan lainaehdot. Lisäksi erilaisiin rahoitusvälineisiin piilotetaan Yhdysvaltojen sisäisiä riskiluottoja. Tämä merkitsee massiivisen jenkkivelan maksumieheksi joutumista.
Tässä mielessä Venäjällä ei ole pienintäkään halua olla avoin, ja ainakin tässä asiassa se on Neuvostoliiton ylpeä perillinen. Kun on tarpeeksi vahva ei tarvitse alistua ja voi käyttää oman tuotantonsa ja omat ansionsa oman maansa rakentamiseen. Irak ja Libya eivät olleet tarpeeksi vahvoja. Suomen asenteen voi huomata siitä, miten se suhtautuu muiden pienten kansojen itsenäisyyspyrkimyksiin: vihamielisesti ja pilkallisesti.
Yksi tämän sarjan tarkoituksista on kertoa siitä kuinka aidosti itsenäiset valtiot toimivat. Tärkeä osa siitä on kansankulttuuri.
Helsinki 26.5.2016
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
VUODEN 1967 AAKKOSET
Akimov [-í'-], Nikolai Pavlovitš (s. 1901)
lavastaja ja teatteriohjaaja
Neuvostoliiton kansantaiteilija ja teatterijohtaja. Akimov on työskennellyt vuodesta 1923 lavastajana Moskovassa ja Leningradissa. Teatteriohjaaja vuodesta 1929, Leningradin komediateatterin johtaja vuodesta 1935.
Lavastukset seuraaviin näytelmiin: Lope de Vegan "Koira häkissä", Saltykov-Štšedrinin "Varjoja", Švartsin "Jokapäiväinen ihme", Byronin "Don Juan".
Akimov on hienostunut taiteilija, täynnä huumoria ja älykkyyttä. Hän pyrki omaperäiseen taiteelliseen näyttämöilmaisuun.
Akimov on julkaissut teoksia näyttämötaiteen alalta.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
T. Auer täydentää: Nikolai Akimov kuoli syyskuussa 1968. Hänen tunnetuin tuotantonsa oli Hamlet-tulkinta vuodelta 1932, jossa hän esitti Ofelian humalaisena ilotyttönä ja kuninkaan haamun Hamletin kierona huiputuksena.
Hän kirjoitti kirjat "Teatterista" (1962) ja "Ei pelkästään teatterista" (1966). Kansantaiteilijan arvonimen hän sai vuonna 1960. Pietarin komediateatteri on nimetty hänen mukaansa.
Tässä vielä kiehtova kuvaus tuosta Hamlet-produktiosta englanniksi:
When in 1932 the young theatre artist Nikolay Akimov made his directing debut with Hamlet, nobody expected to witness one of the biggest scandals of Russian/Soviet theatrical history. Akimov’s production for the Vakhtangov Theatre in Moscow had every element of the famously controversial style of Vsevolod Meyerhold (Russia’s Bertolt Brecht), including an apparently irreverent score by the equally young Dmitry Shostakovich. Yet even Meyerhold criticised the show severely. With Ophelia portrayed as a drunken prostitute, and Hamlet as a short, fat comedian, it is hardly surprising that critical opinion should have been sharply divided, agreeing only that Shostakovich’s music was the best thing about the production. Over the years Western views – without the benefit of access to materials in Moscow’s theatre archives – have become rigid and reductionist. As a case study for Soviet appropriation of Shakespeare, this paper suggests an understanding of Akimov’s intentions more grounded in documentary evidence, not least in relation to the socio-political and cultural climate of the time and to Shostakovich’s music, which, paradoxically, may have been too skilful for the good of the production.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti