Minä autoin ISIS-järjestön luomisessa - entisen merijalkaväen sotilaan omakohtainen tarina
Useiden viimeisten vuosien aikana, ihmiset ympäri maailmaa ovat kysyneet "Mistä ISIS tuli?". Selitykset vaihtelevat, mutta suurimmaksi osin fokus on geopolitiikan (Yhdysvaltojen hegemonia), uskonnon (Sunni-Shiiat), ideologian (Wahhabismi) tai talouden (ilmastopakolaiset) lähteissä. Monet kommentoijat, ja jopa entiset sotilasviranomaiset ovat esittäneet osuvasti että sota Irakissa on pääsyyllinen ISIS- ja Daesh- järjestöjen kaltaisten tahojen irralleen päästämisessä. Toivon että pystyn lisäämään muutaman hyödyllisen pohdinnan ja anekdootteja.
Mesopotamian painajaiset
Vuosina 2003-2005 olin sijoitettuna 1. pataljoonan 7. merijalkaväen asemiin, enkä tiennyt millaisia jälkivaikutuksia sodalla tulisi olemaan, mutta tiesin että tilinteon aika koittaisi vielä. Myös takatuleksi kutsuttua kostoa koetaan nyt ympäri maailmaa (Irak, Afghanistan, Yemen, Libya, Egypti, Libanon, Syyria, Ranska, Tunisia, Kalifornia ja niin edelleen), eikä loppua ole näkyvissä.
Siihen aikaan, minä sekä osallistuin häpeällisiin tekoihin rutiinomaisesti, että näin niitä tehtävän toisten toimesta. Sodan pahuutta ei ole koskaan tunnustettu lännessä, tietenkään. Sodanvastaiset organisaatiot yrittivät epäilemättä jäsentää Irakin sodan kauheuksia, mutta valtamedia eli lännen akateemiset ja poliittis-korporatiiviset joukot eivät koskaan sallineet perusteellista tutkimusta 21. vuosisadan suurimman sotarikoksen kohdalla.
Partioidessamme laajalla Irakin Al-Anbarin provinssin alueella ja heittäessäni ruokapakkausten roskia ulos auton ikkunasta, en koskaan miettinyt miten meidät tultaisiin muistamaan historian kirjoissa. Vuosia myöhemmin, istuessani läntisen sivisaation historian kurssilla yliopistossa ja kuunnellessani professorin puhetta sivilisaation kehdosta, tulin miettineeksi roskia auton lattialla Mesopotamian aavikolla.
Tutkittuani viimeaikaisia tapahtumia Syyriassa ja Irakissa, en voi olla ajattelematta pieniä lapsia, joille merijalkaväen kollegani heittivät karkkeja ruokarasioista. Karkit eivät olleet ainoat millä lapsia heitettiin: vesipulloilla, jotka oli täytetty mm. virtsalla, kivillä tai jätteillä. Mietin usein että kuinka monet ISIS- tai muiden terroristijärjestöjen jäsenet muistavat vastaavanlaisia tapahtumia?
Lisäksi ajattelen niitä satoja vankeja, joilta riistimme vapauden ja kidutimme väliaikaisissa pidätystiloissa, joissa työskenteli nuoria Tennesseestä, New Yorkista ja Oregonista. Onnekseni en koskaan työskennellyt kyseisissä tiloissa, mutta muistan kyllä tarinat. Muistan elävästi sotilaiden kertoneen mm. lyömisistä, potkimisista, tuuppimisista, polvilla iskemisistä ja päällä iskemisistä. Muistan myös tarinat seksuaalisista kidutuksista: he pakottivat irakilaiset miehet tekemään seksuaalisia tekoja toisilleen, samalla kun sotilaat pitivät veitsiä heidän kiveksissään.
Ennenkuin nämä kauheudet tapahtuivat, meillä jalkaväen yksiköissä toimivilla oli "ilo" kerätä miehiä yhteen yöpartioidemme aikana. Sidoimme heidän kädet nippusiteillä, laitoimme säkit heidän päähänsä ja heitimme heidät autojemme takaosaan, samalla kun heidän vaimonsa ja lapsensa putosivat polvilleen ja ítkivät. Joskus me nappasimme heitä keskellä päivää. He eivät pääasiassa koskaan vastustelleet. Jotkut heistä pitivät toisiaan käsistä kiinni, samalla kun sotilas iski päällänsä vankia kasvoihin. Sen jälkeen kun heidät oli viety pidätyskeskukseen, heitä pidettiin siellä päivien, viikkojen ja joskus jopa kuukausien ajan kerrallaan. Heidän perheilleen ei koskaan ilmoitettu asiasta. Kun heidät vapautettiin, me ajoimme keskelle aavikkoa ja vapautimme heidät useiden kilometrien päässä kotoaan.
Sen jälkeen kun olimme vapauttaneet heidän kätensä ja ottaneet huput pois heidän päästään, useat meidät enemmän häiriintyneistä sotilaista ampuivat aseillaan joko ilmaan tai maahan, säikyttääkseen juuri vapautetut vangit. Ihan vain hyvin vuoksi. Useimmat heistä juoksivat ja itkivät samalla heidän julmia koetteluksia pidätyksiensä aikana, toivoen että heitä odottaisi edes jonkinasteinen vapaus. Kuka tietää miten pitkään he selvisivät, sillä loppujen lopuksi kukaan ei välittänyt. Mutta me tiedämme yhden entisen Yhdysvaltain vangin joka selvisi: Abu Bakr al-Baghdadi, ISIS-järjestön johtaja.
Hämmästyttävää kyllä, kyky irakilaisten ihmisten häpäisyyn saavutti huippunsa sen jälkeen kun luodit ja räjähteet olivat loppuneet. Monet sotilaat viettivät vapaa-aikansa ottamalla kuvia kuolleista henkilöistä. He myös runtelivat ruumiita hyvin vuoksi, tai tökkivät turvonneita ruumiita tikuilla saadakseen halvat naurut. Koska iPhone-puhelimia ei vielä silloin ollut saatavilla, niin monet sotilaat toivat digi-kameroita tullessaan. Nuo kamerat sisältävät Irakin sodan vaietun historian, jonka länsi toivoo maailman unohtavan. Se historia ja kyseiset kamerat sisältävät myös materiaalia järjettömistä joukkomurhista ja lukuisista muista sotarikoksista, realiteeteista joita irakalaiset eivät voi unohtaa.
Muistan valitettavasti useita järkyttäviä anekdootteja ajaltani Irakissa. Viattomia ihmisiä ei ainoastaan kerätty yhteen, kidutettu ja vangittu, vaan satoja tuhansia ihmisiä poltettiin. Joidenkin tutkimusten mukaan määrä on jopa miljoonia.
Vain irakilaiset ymmärtävät sen puhtaan pahuuden, jota heidän maassaan on lietsottu. He muistavat lännen roolin kahdeksanvuotisessa sodassa Irakin ja Iranin välillä: he muistavat Clintonin asettamat pakotteet 1990- luvulla, ne toimet jotka johtivat reilusti yli puolen miljoonaan ihmisen kuolemaan. Heistä suurin osa oli naisia ja lapsia. Sitten tuli vuosi 2003 ja länsi suoritti työnsä loppuun. Irak on tänä päivänä täysin tuhoutunut kansakunta. Ihmisiä on myrkytetty ja he ovat vammautuneet, ja heidän luontonsa on myrkyllinen johtuen köyhdytetyllä uraanilla kyllästetyistä pommeista. Neljäntoista vuoden terrorisodan jälkeen yksi asia on selvä:
länsi on taitava barbarismin lietsomisessa ja valtioiden romahduttamisessa.
länsi on taitava barbarismin lietsomisessa ja valtioiden romahduttamisessa.
Elämää menneisyyden haamujen kanssa
Nuoren irakilaisen lapsen lämpimät ja peilikirkkaat silmät kummittelevat mielessäni, aivan niinkuin kuuluukin. En tule koskaan unohtamaan tappamieni ihmisten kasvoja, tai niiden joiden ruumiita olen tutkinut. Minun painajaiseni ja päivittäiset mietteeni muistuttavat minua siitä mistä ISIS on lähtöisin ja tarkalleen ottaen, miksi he vihaavat meitä. Sitä vihaa, ymmärrettävää mutta valitettavaa, tullaan osoittamaan länteen vielä vuosien ja vuosikymmenten ajan. Mitenkään muutenkaan se voisi olla
Jälleen, lännen aiheuttamien tuhojen laajuus lähi-Idässä on täysin käsityskyvyn ulkopuolella suurimmalle osalle ihmisistä, jotka elävät teollisuusmaissa. Emme voi koskaan ylikorostaa tätä seikkaa, jota länsimaiset kyselevät jatkuvasti ja naiivisti: "Miksi he vihaavat meitä"?
Loppujen lopuksi, sotia, vallankumouksia ja vastavallankumouksia tapahtuu ja seuraavat sukupolvet elävät seuraamusten kanssa: sivilisaatiot, yhteiskunnat, kulttuurit, kansat ja yksilöt joko selviävät tai menehtyvät. Näin historia toimii. Tulevaisuudessa, miten länsi käsittelee terrorismia riippuu laajalti siitä jatkaako länsi heidän terroristista käyttäytymistään. Ilmeisin tapa estää ISIS-järjestön kaltaisten organisaatioiden syntyminen, on vastustaa lännen militarismia kaikissa sen kammottavissa muodoissa, joita ovat mm. CIA:n vallankaappaukset, proxy-sodat, vastatiedusteluoperaatiot ja taloussodankäynti, jne.
Sillä aikaa ne, jotka ovat osallistuneet suoraan kansamurhaa muistuttavaan sotilasoperaatioon Irakissa, tulevat elämään sotahaamujen kanssa.
Lue myös RT-news haastattelu: https://www.rt.com/usa/327404-usa-helped-create-isis-marine/
Doni uutistoimisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti