Ajatuksia, tammikuun 27. päivänä 2016, valtakunnallisella punaisten muistomerkillä Helsingin Eläintarhassa

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 98 vuotta vuoden 1918 kansalaissodan alkamisesta. Tie, joka johti maamme kansalaissotaan, oli pitkä. Jos, maamme silloiset porvarilliset voimat, olisivat kuunnelleet mitä kansaan tukeutuvalla työväenliikkeellä oli kerrottavanaan kansan todellisista tarpeista, olisi - mitä toden näköisemmin - voitu välttyä luokkien väliseltä aseelliselta yhteenotolta. Maamme silloinen, tuotantovälineet omistaville kapitalisteille, uskollinen porvaristo, ajoi jääräpäisyydellään tilanteen sisällissodaksi, aseelliseksi taisteluksi vallasta.

Porvaristo ajoi määrätietoisesti työväenluokan tilanteeseen jossa sen käytössä olevat vaihtoehdot hävisivät käytännössä olemattomiin. Työväenluokalle jäi jäljelle vain mahdollisuus joko nousta puolustamaan oikeuksiaan tai tulla nujerretuksi. Työväenluokan oli tehtävä valintansa, joko alistuminen ilman taistelua tilanteeseen, jossa olisivat yksinomaan vallan kahvassa vain porvarit, joidenka tarkoituksena oli lyödä työväenliike maahan voidakseen tehostaa entistä enemmän riistoa. Toiseksi vaihtoehdoksi työväenliikkeelle jäi nouseminen taisteluun työväenluokan ja koko työtä tekevän kansan oikeuksien, maamme itsenäisyyden sekä rauhallisen ja ystävällismielisen politiikan puolesta Neuvosto-Venäjää kohtaan. Vallankahvassa oleva porvaristo ajoi kuin ajoikin tietoisesti tilanteen pisteeseen jossa ei ollut enää mahdollista ratkaista asiaa parlamentaarisin luokkataistelukeinoin. Porvariston tarttuessa aseisiin sekä alkamalla käyttämään niitä, täytyi myös työväestön nousta aseellisen taisteluun sortajiaan vastaan.

Tammikuun 26. päivänä 1918 antoi silloisen sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunta ja Työväen Järjestyskaartin esikunta julistuksen. Julistuksessa viitattiin hetken vakavuuteen ja hälytettiin porvareiden ryhtyneen hyökkäykseen ase kädessään työväenliikettä vastaan riistääkseen siltä sen kansanvaltaiset saavutukset. Samassa yhteydessä annettiin työväenkaarteille liikekannallepano määräys. Liikekannallepanon piti tapahtua kolmen vuorokauden aikana alkaen 27. päivä tammikuuta 1918 kello 12.

Tammikuun 27. päivänä 1918 antoi toimeenpaneva komitea julistuksen: ”Kaikki vallankumouksellinen valta Suomessa kuuluu nyt järjestyneelle työväestölle ja heidän vallankumouksellisille järjestöilleen.”

Vallankumouksen alkamisen merkiksi nousi punainen lyhty Helsingin Työväentalon torniin. Tapahtumasta on tänään kulunut 98 vuotta. Ei siis ole enää kovin pitkä aika kun edellä selostetuista tapahtumista tulee kuluneeksi pyöreät 100 vuotta. Muutamia viikkoja ennen kansalaissodan alkamisen merkkipäivää tulee kuluneeksi 100 vuotta päivästä jolloin Suomen vallan kahvassa oleva porvaristo päätti hädissään julistaa maamme itsenäiseksi. Hädissään, koska vallankumous Venäjällä oli kaatanut heidän kaikista parhaimman vallassa olon takaajan, Venäjän tsaarin hallintoineen.

Tänään elämme aikoja joissa on nähtävissä yhtymäkohtia kehityskulkuihin jotka johtivat vuoden 1918 ja sitä ennen oleviin tapahtumiin maassamme. Maallemme kuuluva itsenäinen päätäntävalta on käytännössä luovutettu ulkomaille. On syytä esittää kysymys, että kenellä oikeastaan on tällä hetkellä päätäntävalta meidän tavallisten ihmisten asioissa? Kysymykseen on vaikeampi antaa tyhjentävää vastausta. Tsaarin Venäjän alusmaana olemisen aikoina oli vastaaminen erittäin helppoa. Nykyisin meille kertoillaan kylläkin jotain EU:n liittolaisuudesta, mutta sen ohella näyttää kummittelevan Yhdysvallat ja sen sotaisat sekä muut liittoutumat.

Tämän päivän tilanteessa ovat näkymät tavallisten ihmisten eli työväenluokan kannalta hyvin huolestuttavat. Eipä paljoa lohduta tietous siitä, että maamme istuvan hallituksen hallintomenettelyt näyttävät muodostuvan päivä päivältä yhä enemmän diktatuuria muistuttavammiksi. Ehkä ei ole kuin ajan kysymys, jos nykyinen hallitusjoukkio saa rauhassa jatkaa puuhasteluaan, lakko ja muiden työtaistelujen sekä demokraattisia muutoksia vaativien liikehdintöjen kriminalisointi joka taasen mahdollistaa niiden väkivaltaisen tukahduttamisen. Tukahduttaa demokraattiset, tavallisia kansalaisia edustavat liikehdinnät, konsanaan kuin tsaarin Venäjän aikana pääomat ja tuotantovälineet omistavan luokan eduksi.

Helsingin Eläintarhassa 27.1.2016

 Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry:n puheenjohtaja

Timo Kangasmaa