Neuvostoliiton historia - osa 40
Mitä vikaa propagandassa?
Ei välttämättä mitään. On tärkeä erottaa propaganda ja juonien punominen (engl. spin) toisistaan. Propagandisti ajaa avoimesti jotain asiaa. Spinnari eli punoja yrittää taas peittää jotain, minkä joku etuoikeutettu ei halua pääsevän julkisuuteen. Ensimmäinen ajaa ainakin periaatteessa monien asiaa (mitään takeita siitä ei tietenkään ole), kun taas toinen tekee palkkatyötä harvainvallan jatkumisen puolesta.
Propagandalla on juurensa kristinuskossa. Ranskalaiset sanovat 'pour propager la foi' eli julistaa omaa uskoaan. Tarkoitus on kääntää muiden mieli ja vakuuttaa heidät oman ohjelman järkevyydestä ja joskus jopa välttämättömyydestä.
Vallankumouksellisen ajattelun myötä tämä muuttui pyrkimykseksi mielivallan rajoittamiseen ja kansanvallan kasvattamiseen. Puhuttiin myös kansanvalistuksesta. Sanalla oli myönteinen kaiku vielä 1950-luvulla. Ranskassa esimerkiksi maataloushallinnossa oli "Comité National de Propagande en Faveur du Vin" eli 'Kansallinen propagandakomitea viinikulttuurin edistämiseksi'. Nimikettä käytettiin näyttävästi suurelle yleisölle suunnatuissa esitteissä.
Sen sijaan spinnauksessa tarkoitus on selittää parhain päin hallitsijoiden rikkeet sekä saavutettujen etuoikeuksien ylläpitäminen ja laajentaminen. Tämä tuottaa parhaitten tulosta, jos juonien punoja onnistuu esiintymään riippumattomana tiedonvälittäjänä. Samalla mediamanipulaation avulla avoin propaganda saadaan kuulostamaan epäilyttävältä ja jopa vastenmieliseltä. Samanaikaisesti juonijat (engl. 'spin doctor', saks. 'spinmeister', suom. 'imagokonsultti') saavat esiintyä hyveellisinä, tasapuolisina ja fiksuina. Kaupallisten sanomalehtien riippumattomuus on hyvin suhteellista.
Tämän eron ymmärtäminen on olennaista, kun puhutaan Neuvostoliitosta. On hyvä muistaa myös se kuinka Yhdysvallat nykyiset asemansa järjesti. Se otti Saksassa ja Japanissa sotarikoksiin syyllistyneen hallinnon keskiportaan suojelukseensa. Etelä-Koreassa valta jäi japanilaisten miehittäjien liittolaisille - äärimmäisen rikolliselle väestöryhmälle. Tämän yhdistelmän esittäminen vapaan maailman perillisinä ei ollut propagandaa. Se oli räikeää tosiasioiden vääristelyä. ('Vapaa maailma' oli ollut yhteisnimike Toisen maailmansodan liittolaisille: Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto.)
Toinen keskeinen vääristelyn aihe oli ihmisoikeudet. Arvostettu jenkkitutkija Perry Anderson totesi osuvasti (New Left Review N:ro 83 - 2013), että Kylmän sodan aikana kussakin Keski-Amerikan valtiossa Yhdysvaltojen kouluttamat kuolemanpartiot ja sotilashallitukset syyllistyivät suurempaan määrään ihmisoikeusrikkomuksia kuin samana aikana kommunistit koko Neuvostoliitossa. Siis kussakin erikseen! Todelliset tapahtumat, tiedon vääristely ja länsimaisen yleisön mielikuvat eivät olleet missään suhteessa toisiinsa.
Mitä tulee Stalinin toimintaan, se että joku kieltäytyy keskustelemasta aiheesta rakentavasti, ei estä muita tekemästä uudelleenarvioita. Viime kädessä venäläisten oma tulkinta ratkaisee kuinka Stalinin ajan perintö välittyy tuleville sukupolville. Kyse on heidän perinnöstään. Uusin Levada-keskuksen mielipidetiedustelu kertoo venäläisten muuttuvista käsityksistä ja asenteista.
Kyselyyn vastanneista 34 % on sitä mieltä, että voitto Toisessa maailmansodassa oli niin merkittävä saavutus, että se painaa vaakakupissa enemmän kuin Stalinin pahat teot ja virhearviot.
Sen sijaan vain 21 % oli sitä mieltä, että Stalin oli ennen muuta julma ja epäinhimillinen tyranni, joka oli vastuussa miljoonien viattomien ihmisten surmasta.
Tasan 20 % on sitä mieltä, että Stalin oli viisas johtaja, joka teki Neuvostoliitosta vahvan ja menestyksekkään.
Eräiden mielestä (15 %) rankat toimet olivat välttämättömiä noina vaikeina aikoina.
Jotkut myös ajattelevat (12 %), että Venäjä tarvitsee uutta Stalinin kaltaista johtajaa ja että jonain päivänä vielä löytyy henkilö, joka palauttaa maahan järjestyksen.
Lisäksi 13 % syyttää Stalinia riittämättömistä toimista ennen sodan puhkeamista.
"Jos vallitseva suhtautuminen [Stalin] oli negatiivinen alussa vuosituhannen nyt suuri osa vastaajista (39 prosenttia) nyt arvioida häntä positiivisesti," Levada Centerin sanoi.Vaikka 25 prosenttia sanoi katsottu Neuvostoliiton johtaja negatiivisesti, vielä 30 prosenttia tunnistaa tunteitaan puolueettomina, mielipidetutkija lisäsi. "
"Venäjällä julkinen tuki Stalinin persoonallisuus ja hyväksyntää hänen politiikkansa on lisääntynyt, mutta asenne stalinismin yhteiskunnassa edelleen tasapainossa, mukaan uusin tutkimus. "
Tauno Auer 18.1.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti