Kirje ystävälle Ukrainan uutisista

Rakas ystävä,

tapasimme eilen ja keskustelimme kiivaasti. Miksi nämä asiat herättävätkään niin kiihkeitä tunteita? Miksi me otamme politiikan niin vakavasti? Yritän kertoa kuinka itse koen asiat.

Olen kirjoittanut Ukrainasta ja Venäjästä useita artikkeleita (alla lista). Olen välillä jo kuvitellut, että kirjoitukseni olisivat saaneet ihmisten päät kääntymään, edes ihan vähän. Vaan eihän niin voi tapahtua, jos laajalevikkiset julkaisut karttavat esittämiäni näkökantoja kuin ruttoa. Keskustelu on vaikeata, jos on vain yhdenlaista ajatusta saatavilla.

o Hätähuuto Suomen puolesta

o Mitä kaikkea nyt on pelissä

o Rikka ja malka - huomioita tiedonvälityksestä

o Ukrainan tie

o Mihin Suomi on sitoutumassa

o Venäjä ja aktivistit

tai Sovintoyritys informaatiosodassa

o Sielujen saalistajat

o Joukkoviestimet ja tiedon autonomia

o Karhunpalvelus Suomelle

On eräs hyvä syy, miksi en mielelläni keskustele ystävieni kanssa Venäjästä. Keskustelu saa välittömästi kiivaan sävyn. En halua riidellä ihmisten kanssa. En varsinkaan ystävieni kanssa. Minusta tuntuu siltä etteivät ihmiset ymmärrä kuinka kiistanalaisia asioita mediassa esitetään rohkeuden ja rehellisyyden nimissä. Suomalaiset tuntuvat luulevan, että omasta poikkeavat esitykset ovat joko tahallista valehtelua tai vieraan vallan propagandan levittämistä.

Tärkein seikka, minkä haluaisin tulla ymmärretyksi on se, että tästä tarinasta voi olla erilaisia näkemyksiä, erilaisia faktoja ja että nämä näkemykset ansaitsevat tulla tutkituiksi ilman että ne leimataan infosodaksi. Toinen pyrkimykseni on tätäkin vaikeampi: haluaisin saada ihmiset huomaamaan kuinka ulkopuoliset - erityisesti venäläiset - meidät näkevät.

Ero suomalaisten omakuvan ja ulkopuolisten silmien välillä on niin suuri, että jos sen sanoisi ääneen ihmiset loukkaantuisivat verisesti. Me ehkä emme olekaan sellaisia enkeleitä kuin kuvittelemme. Diplomatian koko taito on keskinäisen ymmärryksen edistämisessä ja keskusteluyhteyden säilyttämisessä. Emme voi sulkea asioita pois vain sen tähden, että ne tuntuvat meistä epämiellyttäviltä ja siksi vääriltä.

On tietysti oikeutettua kysyä, miksi minä itse kiihdyn keskustellessani asiasta. Astukaa hetkeksi minun kenkiini. Satun olemaan vakuuttunut siitä, että Suomi on kaltevalla tiellä. Lähes kaikki mitä YLE ym. media asiasta kirjoittaa on ainakin tietystä näkökulmasta katsottuna sekä epärehellistä että loukkaavaa. Lähes kaikki suomalaiset uskovat näihin Ukraina- ja Venäjä-kuvauksiin. Eräät vanhat ystäväni ovat katkaisseet välinsä minuun, kun väitän vastaan. Tällaisessa tilanteessa tunteet voivat olla pinnalla.

Saamieni tietojeni mukaan Ukrainaa koskevien tietojen oikaisut jätetään järjestäin julkaisematta. Hyvät ystävät, ettekö todellakaan huomaa miten ikäviä asioita tässä maassa tapahtuu juuri nyt? Suomea ajetaan vihaan ja konfliktiin, josta ei ole meille mitään hyötyä. Baltian maiden tavoin Suomi on luovuttamassa kohtalonsa vieraiden käsiin. Minäkö tässä olen se, joka käyttäytyy ja puhuu hullusti?

Me tarvitsisimme kykyä eläytymiseen ja kykyä todella rankkaan kyseenalaistamiseen. Me kuvittelemme näin jo olevan, mutta se ei välttämättä olekaan totta. Äly ja tieto eivät vielä riitä. Tarvitaan monipuolista tietoa. Sitä ei Suomesta saa. Me kuvittelemme, että täällä on maailman vapain lehdistö, mutta mitä jos meillä onkin Euroopan vähiten vapaa ja vieläpä kaukana Venäjän tasosta? Täysin mahdotonta, niinkö?

En sano tätä kaikkea ollakseni ilkeä. En pyydä sinua muuttamaan käsityksiäsi vaan ainoastaan hetkeksi kuvittelemaan sellaisen vaihtoehdon, että käynnissä on kansallinen tragedia, jota me emme osaa huomata tai ymmärtää. Tee tuollainen ajatuskoe edes minun tähteni. Tiedät, että olen aina pyrkinyt äärimmäiseen rehellisyyteen.

Olen ollut useita vuosikymmeniä kansainvälisen politiikan tutkija. En kirjoittaisi näin, jos en olisi hyvin vakavissani, hyvin huolissani. En saa tästä palkkaa tai kiitosta. En aja vieraan valtion tai laitoksen asiaa. Koko työni ydin on siinä, että olen riippumaton toimija. Väitän vakavasti, että Yleisradio ja suomalainen lehdistö vääristelee asioita järjestelmällisesti. Kirjoituksissani olen yrittänyt kuvata kuinka ja miksi näin tapahtuu. Käsittääkseni kyse on ennen muuta yksipuolisesta, jopa virheellisestä historian tulkinnasta.

Jos haluat, voin toimittaa sinulle kopiot kirjoituksistani.

Lämpimin terveisin,

vanha ystäväsi Tauno Auer

26.1.2016