Lenin, ML

AAMUPALAKSI ANNOS LENINIÄ

 

Vladimir Iljitš Leninin kuolemasta tuli kuluneeksi 92 vuotta 21.1.2016. Tuo yksi viime vuosisadan merkittävimmistä ajattelijoista ja valtiomiehistä tahdotaan tietoisesti unohtaa.  Hänet halutaan mieltää vain yhdeksi marxilaisuuden sivuraiteen asemapäälliköksi, jonka merkitystä on muodikasta ja suotavaa vähätellä. Lenin kuoli melko nuorena, joten hänen merkityksensä myöhemmän Neuvostoliiton rakentamiseen jäi vähäiseksi. Hänen seuraajansa hokivat hänen nimeään, mutta eivät toteuttaneet hänen viisaita ajatuksiaan.

 

Sosialismin opisto julkaisi v. 1983 Helsingissä Reto ja Merja Halmeen yhdessä kirjoittaman opintoaineiston ”Leninismin traditio”. Tuolloin Suomen kommunistisessa liikkeessä käytiin kovaa vääntöä Leninin merkityksestä kommunistisessa liikkeessä, marxilaisuudessa ja sosialistisen vallankumouksen teoreetikkona. Tuon seuraavassa kirjoituksessani esille, mitä Halmeet halusivat tuoda julki Leninin teoksesta ”Valtio ja vallankumous” ja kuinka nämä asiat ilmenevät nykyisessä todellisuudessamme.

 

”Kommunisteille ei kuitenkaan voi riittää tieto siitä, millainen vallitseva kapitalistinen yhteiskunta pohjimmiltaan on. On myös tiedettävä, mitä päämääriä tuon aikansa eläneen järjestelmän voittamiseksi on asetettava. Tuohon kysymykseen vastatakseen Lenin kirjoitti ”Imperialisminsa” jatkoksi ja täydennykseksi kirjan ”Valtio ja vallankumous”.

 

”Lenin huomauttaa, että koko Marxin teoria on kehitysteorian – sen johdonmukaisimman, täydellisimmän, harkituimman ja sisältörikkaimman muodon – soveltamista nykyiseen kapitalismiin. Luonnollista on, että Marxin eteen nousi kysymys tämän teorian soveltamisesta myös edessä olevaan kapitalismin kumoamiseen ja tulevan kommunismin kehitykseen.”

 

”Tuossa huomautuksessaan Lenin samalla ilmaisee myös oman valtioanalyysinsä päämäärän ja tehtävän. ”Valtiossa ja vallankumouksessa” Lenin ei enää perustele vallankumouksen välttämättömyyttä pikkuporvarillista sosialismia vastaan. Reformistisen uudistuspolitiikan voimattomuuden Lenin on osoittanut jo imperialismianalyysissään: ”On murrettava kapitalismin historiallisesti kehittyneet tuotantosuhteet ja niitä suojaava valtio, jotka tekevät reformipolitiikan saavutukset tyhjiksi.”

Valtiossa ja vallankumouksessa tarkastellaan, millä tavoin vallankumouksellisen tien jo valinnut puolue tuohon päämäärään voi edetä.”

 

”Lenin muistuttaa, että Marxin oppi on syvän filosofisen maailmankatsomuksen ja laajan historian tuntemuksen valaisemaa kokemuksen yhteenvetoa. Marxismin suhtautumista porvarilliseen valtioon sekä kysymystä siitä, miten historiallisesti tulee tapahtumaan porvarillisen valtion vaihtuminen proletaariseen, ei voi ratkaista looginen pohdiskelu vaan yksin tapahtumien todellinen kehitys, elävä historiallinen kokemus. Marx ei tuudittautunut tämän kysymyksen ratkaisussa utopioihin eikä katsonut voivansa ryhtyä keksimään tulevaisuuden valtiollisia muotoja. Marx odotti joukkoliikkeen antavan siihen vastauksen ja teki johtopäätöksensä sosialismin ja poliittisen taistelun koko historiasta.”

 

”Yhteenveto Euroopan porvarillisten vallankumousten, Pariisin kommuunin sekä Venäjän porvarillis-demokraattisesta vallankumouksesta on lyhyt kuin selkeäkin. Työväenluokan alistamiseksi kehitettyä porvarillista valtiokoneistoa ei sellaisenaan voida käyttää työväenluokan päämäärien toteuttamiseen, tuo on koneisto murskattava. Edelleen: Koska luokkavastakohdat lopullisesti kuoleentuvat ja katoavat vasta pitkän historiallisen siirtymäkauden kuluessa, koska porvaristo vallankumouksen jälkeen edustaa reaalista voimaa ja vastusta, ei työväenluokka voi tulla toimeen ilman valtiota. Sen on rakennettava uusi valtiokoneisto porvariston vastarinnan nujertamiseksi, sen on pystytettävä proletariaatin diktatuuri.”

 

Juuri tästä on kysymys esimerkiksi Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa. Maassa käydään voimakasta luokkataistelua vallasta. Oikeisto voitti parlamenttivaalit v. 2015 ja sai näin haltuunsa lainsäädäntövallan. Toimeenpanovalta on edelleen maan sosialistisen hallituksen käsissä. Kapitalistit ja heidän kannattajansa eivät ole luopuneet vastarinnasta. Luokkavastakohdat eivät ole kadonneet, vaan päinvastoin kärjistyneet. Maassa vallitsee kaksoisvalta. Bolivaarinen vallankumous ei ole onnistunut murskaamaan siirtymäkaudellaan v. 1999–2015 toistaiseksi vielä porvarillista valtiokoneistoa ja rakentamaan sen sijalle yhteisöneuvostojen valtaan perustuvaa sosialistista yhteiskuntaa. Selviytyäkseen tilanteesta chavistojen on aloite käsiinsä ja luotava aikailematta maahan työväenluokan valta. (Huomautus ML).

 

”Porvariston herruuden kykenee kukistamaan vain erikoinen luokka, proletariaatti, jonka elinolot valmentavat sen tähän tehtävään, antavat sille mahdollisuuden ja voiman sen suorittamiseen. Jotta ihmiskunta voidaan vapauttaa porvariston orjuudesta, on tuo alistussuhde nujerrettava voimalla. Porvariston vastarintaa ei voi murtaa kukaan muu kuin proletariaatti (työväenluokka), eikä siihen ole mitään muuta tietä. Tukahduttaakseen riistäjien vastarinnan proletariaatti tarvitsee väkivaltajärjestöä (oma valtio), eikä tällaisen järjestön luominen ole mahdollista ennen kuin murskataan se koneisto, jonka porvaristo loi itselleen. Valtiosta ei voida tehdä loppua ennen kuin tehdään loppu niistä historiallisesti muotoutuneista luokkasuhteista, jotka sen ovat synnyttäneet.”

 

Tämän vuoksi Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa vallankumouksen jatkuminen edellyttää bolivaarista korjausliikettä maan talouteen, uudistuksia omistussuhteisiin (kansallistamistoimia), valtion talouteen (progressiivinen verotus) ja sen rakenteisiin (korruptio) sekä vallanjakoon (työläisten itsehallinto), luottamuksen palauttamista kansalaisyhteiskunnassa ja väestön sosialistisen tietoisuuden kohentamista. Tämä kaikki edellyttää bolivaarista vallankumousta tukevien kansalaisjärjestöjen, liittolaispuolueiden, yhteisöneuvostojen sekä valtiososialismin ja yhteisöllisen sosialismin kannattajien tasavertaista yhteistyötä päätöksenteossa ja niiden keskinäistä vallanjakoa valtiojohdossa sekä jäsenistön mielipiteen huomioimista hallintovastuussa olevalta Venezuelan yhdistyneeltä sosialistipuolueelta (PSUV). Kenellä on käsissään yhteiskunnan taloudellinen valta ja siihen ankkuroitu poliittinen valta, on viime kädessä hallussaan myös todellinen valta yhteiskunnassa. Valintatilanteen kapitalismin palauttamisen ja sosialismiin siirtymisen välillä ratkaisee lopulta se, että kenellä on kansan enemmistön ja maan armeijan tuki takanaan. (ML)

 

”Lenin painottaa, että marxismin oppi valtiosta on johtopäätös marxilaisesta luokkateoriasta ja kiteyttää asian seuraavasti: ”Pääasia Marxin opissa ei ole luokkataistelu, se joka tunnustaa vain luokkataistelun ei vielä ole marxilainen. Marxilaisuuden rajoittaminen luokkataisteluoppiin merkitsee sen vääristelyä. Marx ei keksinyt luokkien olemassaoloa eikä niiden taistelua. Marx selvitti luokkien synnyn sidonnaisuuden yhteiskunnan historiallisiin kehitysvaiheisiin sekä sen, että tuo kehitys johtaa proletariaatin diktatuuriin ja luokkien hävittämiseen. Marxilainen on vasta se, joka ulottaa luokkataistelun tunnustamisen proletariaatin diktatuurin tunnustamiseen asti.”

 

Halmeet toteavat: ”Yhteiskunnissa, joissa vallitsee sovittamaton luokkavastakohtaisuus, tulee valtio hallitsevalle luokalle välttämättömäksi alistamiskeinoksi. Siksi luokkataistelu kapitalismin vallitessa vääjäämättä on taistelua valtiovallasta, taistelua porvariston herruutta vastaan työväenluokan herruuden pystyttämiseksi.”

 

Lenin itse totesi maaliskuussa 1918 selostaessaan VKP (b):n puolueohjelman tarkistusta mm. seuraavaa: ”Neuvostovalta on uudentyyppinen valtio… jossa on niin paljon kaoottista ja sekavaa, ja mikä muodostaa sen elävän sielun – vallan siirtyminen työtätekeville, riiston ja lannistamiskoneiston poistaminen. Valtio on lannistamiskoneisto. Lannistettavia ovat riistäjät, mutta niitä ei voida lannistaa poliisin avulla, vain itse kansanjoukot voivat ne lannistaa. Koneiston täytyy olla yhteydessä joukkoihin, sen täytyy neuvostojen tavoin edustaa joukkoja. Neuvostot ovat paljon lähempänä joukkoja, ne tekevät mahdolliseksi olla lähempänä joukkoja, ne tarjoavat suurempia mahdollisuuksia näiden joukkojen kasvattamiseen. Me tiedämme mainiosti, että Venäjän talonpoika pyrkii oppimaan, mutta me tahtoisimme hänen oppivan omasta kokemuksestaan eikä kirjoista. Neuvostovalta on koneisto, ja tämän koneiston tarkoituksena on se, että joukot alkaisivat opetella hallitsemaan valtiota ja järjestämään tuotantoa yleiskansallisessa mitassa.”

 

Minua ei hävetä tänäänkään kiinnittää Lenin-pinssiä pikkutakkini vasempaan rintaliepeeseen.

 

Matti Laitinen

25.1.2016