VENEZUELAN VAALIT

 

Venezuelan bolivaarinen tasavalta on amerikkalaiseen tapaan presidenttivaltainen yhteiskunta. Presidentti on valtionpäämies, hallituksen johtaja ja asevoimien päällikkö. Hän nimittää itse hallituksensa jäsenet. Voitettuaan presidentinvaalit nykyinen presidentti Nicolas Maduro vannoi virkavalansa 19.4.2013. Hänen toimikautensa kestää v. 2019 asti.

 

Al Jazeeran välittämien uutisten mukaan oikeisto-opposition yhteenliittymä MUD voitti eilen Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa pidetyt parlamenttivaalit. Se sai 99 paikkaa maan 167-paikkaiseen kansalliskongressiin. Vaalien äänestysprosentti nousi 74,3 %. Tämä oli bolivaarisen vallankumouksen ensimmäinen vaalitappio 16 vuoteen. Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen (PSUV) on vahvistettu saaneen vaaleissa 46 paikkaa. 22 kansanedustajan paikan jakautuminen on vielä vahvistamatta. Presidentti Maduro on myöntänyt puolueensa kärsineen vaaleissa tappion.

 

Yksinkertaisen enemmistön turvin oikeisto-oppositio voi hankaloittaa olennaisesti Maduron hallituksen työskentelyä. Jos oppositio voittaa 2/3 enemmistön vaaleissa, se voi napata korkeimman oikeuden käsiinsä, muuttaa perustuslakia ja jopa pistää halutessaan istuvan presidentin virkasyytteeseen tai järjestää kansaäänestyksen hänen asemastaan.

 

Argentiinassa vasemmisto-keskusta hävisi pari viikkoa sitten presidentin vaalit oikeistolle. Tapahtuneella oli vaikutuksensa myös venezuelalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Nämä vaalit olivat kirvelevä tappio Venezuelan bolivaariselle vallankumoukselle ja koko maailmanlaajuiselle uusliberalismin vastaiselle liikkeelle. Vaalitappio ei merkitse vielä välittömästi bolivaarisen vallankumouksen kaatumista, koska valtiokoneisto on yhä edelleen chavistojen käsissä. Heillä on edessä itsekritiikin ja uuden toimintastrategian kehittämisen aika. Se, että demokratia ja perustuslaki voittivat, on surkea lohdutus tappiolle.

 

Venezuelan keskusyliopiston sosiologian professori Javier Biardeau arvioi lokakuussa 2015, että bolivaarinen vallankumousprosessi käy parhaillaan läpi historiansa pahinta kriisiä. Tähän liittyvät kriisit johtajuudessa, julkisessa politiikassa, hyvin ikävät muutokset kansainvälisessä tilanteessa sekä puute vallankumouksen poliittisesta ja ideologisesta johtotähdestä, jota Chávez epäilemättä aikoinaan edusti. Nämä tekijät ovat muodostuneet hitaasti ja asteittain v. 2007 lähtien. Professorin mielestä maan johtamisen ongelmana on se, että uudet ihmiset yrittivät jatkaa Chávezin vanhalla tyylillä. Tämä on mahdotonta, koska Chávezin johtamistapa liittyi hänen karismaansa ja tapaan, jolla hän oli yhteydessä kansaan. Hän oli kansan suosima, mikä oli hänen tärkein poliittinen pääomansa. Chávezin aikana maan johtoon ei syntynyt kollektiivisen johtamisen kulttuuria. Jopa hänen sairastumisensa aikana tähän ei osattu valmistautua.”

 

USA:n tukema oikeisto-oppositio on saanut riehua liian vapaasti ja horjuttaa maan yhteiskuntarauhaa mielensä mukaan. Vaalitappio tulee merkitsemään muutoksia maan johtamiskulttuurissa ja politiikassa. Käytännön elämä opettaa, että epäröinnistä joutuu maksamaan suolaisen hinnan, koska tuolloin aloite siirtyy toisten käsiin.

 

Matti Laitinen

7.12.2015