Karhunpalvelus Suomelle

Kinastellessaan ihmiset saattavat sanoa toisilleen - 'sinä olet aivopesty'. Tämä on merkki siitä, että ei haluta vaihtaa mielipiteitä ja siihen se keskustelu yleensä jämähtää. Osapuolilla on perinpohjin erilaiset käsitykset ja kaiken lisäksi eri tietolähteet. Ovatko molemmat aivopestyjä vai eikö kumpikaan?

Aivopesu tarkoittaa järjestelmällistä ja vastoin uhrin tahtoa tapahtuvaa asenteiden muutosyritystä. Kyse voi myös olla uskomusten muuntamista psykologisilla painostuskeinoilla tai järjestelmällisellä opetuksella, joka perustuu toistoihin ja hämmentämiseen. Hieman samaa tarkoittaa indoktrinaatio, jossa iskostetaan oppilaiden tai yleisön mieliin jotain tiettyä poliittista tai uskonnollista kantaa.

Suomalaisten suhde Venäjään on herkullinen tutkimuskohde. YYA:n ja sosialismin aikana oli tietyt erityispiirteet. Järjestelmämuutoksen jälkeen 1990-luvulla koitti voitonriemuisen kuittailemisen aika. Jeltsinin jälkeen tapahtui muutos, mutta ei äkillisesti. Aluksi Vladimir Putin oli henkilönä ja poliitikkona arvoituksellinen.

Lännen johtajat Tony Blairin johdolla kävivät kukin vuorollaan Moskovassa toivottamassa uuden miehen tervetulleeksi, jos vaikka kyse olisi ollut pienestä Jeltsinin-kloonista. Itsekin oletin näin juuri olevan, mutta kun esitin käsitykseni eräälle kokeneelle baltialaiselle politiikan tutkijalle, hän oikaisi minua välittömästi: Putin on turvallispoliisin miehiä, tämä on kollektiivinen hanke ja nyt he aikovat panna maan asiat järjestykseen. Näin sitten myös tapahtui.

Vielä 2000-luvun alussa suomalaisesta lehdistöstä löytyi uudesta presidentistä runsaasti sympaattisia kuvauksia. Tuotiin esille hänen Turun matkansa ja hyvät suhteet suomalaisiin. Tämä vaihe päättyi viimeistään silloin, kun Venäjä ja EU/USA päätyivät Uzbekistanin ja Ukrainan tapahtumien vuoksi avoimeen välirikkoon vuonna 2005. Sen jälkeen emme ole saaneet hetken rauhaa.

Runsas toisto on tehokasta. Tuttuun propagandistiseen tapaan puututaan henkilöön. On syntynyt inha nukke, josta löytyy kerrostuma toisensa päälle Putin-tietoutta. Tshetshenian tapahtumat, jotka eivät länttä juurikaan häirinneet Jeltsinin aikana, ja erilaiset värivallankumoukset ovat toimineet kriittisinä vaikuttajina. Sanoma on kirkas: 'Katsokaa kaikki kuinka tuo hirviö sortaa pieniä kansoja!' Saman aikaisesti tarinan sepittäjät pommittivat Irakia kivikauteen.

Tällä kaikella oli poliittiset tarkoitusperät, jotka naamioitiin moraalisella tekopyhyydellä. Juuri tämä tahallinen hämmentäminen tekee toiminnasta aivopesun kaltaista. Toinen olennainen seikka on järjestelmällisen vaihtoehdon puuttuminen. Näin ei ollut edes kylmän sodan aikaisessa Neuvostoliitossa, koska kaikkien halukkaiden ulottuvilla olivat Yhdysvaltojen ja BBC:n venäjänkieliset lähetykset.

Härmäläistä lehdistöä seuratessa voi menetelmästä huomata ainakin seuraavat piirteet. 1. Asioiden viitekehykset ja historialliset taustat muutetaan. 2. Tulkitaan ja suodatetaan Putinin puheet lukijoille tarkoitushakuisesti. 3. Vaietaan epäsopivista tapahtumista. 4. Kun löydetään omaan kuvaan sopivaa tietoa suurennellaan ja vyörytetään sitä estottomasti. 5. Esitetään moraalista närkästystä aina tilaisuuden tullen.

Asiallisen kertomuksen ja tiedottamisen tunnistaa siitä, että se edistää analyyttista keskustelua erimieltä olevien kesken. Yrittäkääpä keskustella suomalaisten kanssa rakentavasti, tasapuolisesti ja analyyttisesti presidentti Putinista. Vastauksena on useimmiten sellainen ryöpytys, että oksat pois. Uskallapa sen jälkeen vielä piipittää, että kyllä Putin on kuitenkin hieman monivivahteisempi kuin väitetään.

Tämän taustalla on median tapa luoda mielikuvia, jotka laukaisevat yleisössä vahvoja tunteita. Nämä mustat hahmot toimivat maailmankuvan lukkoina. Stalin on Hitler, Putin on Stalin, Putin ja Assad ovat murhaajia. Samalla tavalla lyödään leimoja historiallisiin käännekohtiin. Pienistä puroista muodostuvat suuret virrat. Tarvitaan sekä ja että. Jatkuvaa pientä vääristelyä ja satunnaisia suuria valheita.

Miksi tälle sitten tarvitaan vaihtoehtoa? Valistunut kansalainen tarvitsee mahdollisuuden tutkia analyyttista erimielisyyttä. Satunnainen kritiikki ei vielä riitä. Tapahtumia olisi voitava seurata useista aidosti erilaisista lähteistä, jotta voisi verrata tietoja ja tehdä itsenäisiä arvioita. Suomenkielellä ei tällaista järjestelmällistä ja helposti lähestyttävää vaihtoehtoa löydy. Erityisesti sen puute näkyy Venäjää koskevissa asioissa. Tarvittaisiin uusia sanomalehtiä, erilaisia aikakausjulkaisuja, televisiokanavia ja radioasemia. Sellainen on mahdollista vain valtiollisille toimijoille ja suurille mediataloille. Demokratiaa ei voi toteuttaa halvalla.

Maailmankuva ei ole neuvoteltavissa. Mutta se on manipuloitavissa. Hiljaa hyvä tulee. Tuntuu löytyvän asetelmia, joissa räikeä vääristely menee läpi sellaisenaan eivätkä vivahteet laisinkaan. Jos kehtaa väittää vastaan saa kuulla olevansa Venäjän asialla ja sehän tiedetään mitä "Venäjä" tässä tapauksessa tarkoittaa - kaikkea pahaa maailmassa. Täytyy olla hullunrohkea tai hyvin vakavarainen, jotta viitsisi avata suunsa. Kyse ei ole sensuurista vaan tietoisesti lietsotusta joukkohysteriasta.

Ukrainan ja Venäjän osalta EU:n ja Yhdysvaltojen vaatima ulkoisten muotoseikkojen vaaliminen on silkkaa tekopyhyyttä, jos ei noudata niitä itse. On olemassa kahdet säännöt, yhdet meille ja toiset muille.

Jokainen politiikan tuntija tietää sydämessään, että Ukrainan ja Syyrian levottomuudet ovat suunniteltuja ja tarkoin valmisteltuja konflikteja. Median avulla on luotu ehdoton vastakkaisasettelu. Tämä ei ole Suomen etujen mukaista. Vakaa ja rauhaisa Itä- ja Keski-Eurooppa on maallemme elinehto. Mediamanipulaatio on karhunpalvelus.

Tauno Auer 17.12.2015