Muistatteko vielä, kun Ranskan silloinen presidentti Nicholas Sarkozy kutsui Muammar Gaddafin Libyaa uhkaksi maailman rahoitusjärjestelmän turvallisuudelle? Silloin kun vuoden 2011 Libyan sotaa valmisteltiin ja sittemmin NATO-yhteistyöllä pantiin toimeen.
Kaikista julkisuudessa esitetyistä sodan perusteluista Sarkozyn huudahdus oli rehellisin. Ei Libyaan menty, koska Gaddafi oli diktaattori, eikä sinne menty pelkästään öljyn takia – humanitaarisista syistä puhumattakaan.
Yhdysvaltain ulkoministeriön sivuilta löytyy maan entisen ulkoministerin Hillary Clintonin vastaanottamia sähköpostiviestejä, jotka on saatu julki tiedonvapauslain (Freedom of Information Act) avulla.
Sidney Blumenthal vuonna 2006. Kuva: Larry D. Moore | Wikimedia Commons
Sidney Blumenthal vuonna 2006. Kuva: Larry D. Moore | Wikimedia Commons
Sidney Blumenthal on amerikkalainen ulkomaanasioihin erikoistunut toimittaja, joka työskenteli presidentti Bill Clintonin poliittisena avustajana. Hän on työskennellyt myös Clintonien säätiössä (Clinton Foundation). Toimiessaan Hillary Clintonin epävirallisena neuvonantajana Blumenthal laati Libyan tilanteesta 25 muistiota, jotka hän lähetti Clintonille sähköpostitse vuosina 2011–2012.
Blumenthalin 2.4.2011 lähettämä sähköpostiviesti vahvistaa sen, että Libyaan hyökättiin, koska Gaddafi pyrki irtautumaan petrodollarista jaCFA-frangista öljykaupan maksuvälineenä. Hänen aikomuksensa oli ottaa käyttöön uusi valuutta, kultadinaari, maan silloisia mittavia kultavarantoja hyödyntäen.
Tällä Libyan keskuspankin kautta toteutettavalla toimenpiteellä olisi ollut tuhoisat vaikutukset sekä Ranskan että Yhdysvaltain talouteen.
Vastaanottaja: Hillary
Lähettäjä: Sid
Vast: Ranskan asiakas & Gaddafin kulta
  1. Korkea-arvoinen virkailija Libyan kansallisesta neuvostosta [toim.huom. NLC, National Libyan Council] kertoo, että siinä on muodostunut ryhmäkuntia. Osittain tämä heijastelee erityisesti Ranskan harjoittamaa muokkausta kapinallisten joukossa olevien suojattiensa [toim.huom. ”clients”] keskuudessa. Ranskalaisia lähinnä oleva henkilö on kenraali Abdelfateh Younis, jolle ranskalaisten uskotaan maksaneen, vaikka summista ei ole tietoa. Younis on kertonut muille kansallisen neuvoston jäsenille ranskalaisten luvanneen sotilaskouluttajia ja aseita.
    Toistaiseksi miehiä ja materiaalia ei ole ilmestynyt. Sen sijaan muutamia ”riskejä arvioivia analyytikoita” on piipahtanut paikalla fläppitauluja heilutellen. Jabril, Jalil ja muut ovat kärsimättömiä. [toim.huom. Jabril on Mahmoud Jibril, Libyan sodan jälkeinen pääministeri ja NLC:n ”kasvot”. Jalil onMustafa Abdul Jalil, NLC:n puheenjohtaja.] Ranskalla katsotaan olevan selvät taloudelliset intressit vaakalaudalla. Sarkozyn satunnaista lähettilästä, älykkönä itsensä esiintuovaa Henri Bernard-Levya pitävät ne NLC:n jäsenet, jotka ovat olleet hänen kanssaan tekemisissä, lähinnä osittain hyödyllisenä puolipellenä.
  2. NLC:n ylemmällä tasolla kiersi tällä viikolla huhu, että Gaddafi on kuollut – tai sitten ei.
  3. Gaddafilla on lähes pohjattomat taloudelliset resurssit jatkaa vaikka ikuisesti. Viime viikolla saamamme raportin mukaan:
Huhtikuun 2. päivänä 2011 lähteet, joilla on yhteys Saif al-Islam Gaddafin neuvonantajiin, kertoivat luottamuksellisesti, että vaikka Libyan ulkomaisilla pankkitileillä olevien varojen jäädyttäminen aiheuttaa vakavia haasteita Muammar Gaddafille, hänen kykynsä varustaa ja ylläpitää asevoimiaan ja tiedustelupalveluja ei ole muuttunut. [toim.huom. Saif al-Islam on Gaddafin toiseksi vanhin poika, ihmisoikeusjärjestön johtaja, joka tuomittiin kuolemaan ihmisoikeusjärjestöjen kritisoimassa oikeudenkäynnissä 2015.]
Näiden yksilöiden saamien arkaluontoisten tietojen mukaan Gaddafin hallituksella on hallussaan 143 tonnia kultaa ja saman verran hopeaa. Maaliskuun 2011 lopulla nämä varat siirrettiin Libyan keskuspankin holveista Sabhaan (lounaassa lähellä Libyan, Nigerin ja Tshadin rajaa).
Tämä kulta oli kerätty ennen meneillään olevaa kapinaa ja oli tarkoitettu käytettäväksi pan-afrikkalaisen, Libyan kultadinaariin pohjaavan valuutan synnyttämiseen. Suunnitelmalla oli tarkoitus tarjota ranskankieliselle Afrikalle vaihtoehto Ranskan frangille (CFA).
(Kommentti lähteeltä: Asiasta tietävien henkilöiden mukaan kullan ja hopean arvo on yli 7 miljardia dollaria. Ranskan tiedustelupalvelun agentit saivat tämän suunnitelman selville pian nykyisen kapinan alkamisen jälkeen, ja tämä oli yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttivat presidentti Nicholas Sarkozyn päätökseen hyökätä Libyaan. Näiden henkilöiden mukaan Sarkozyn suunnitelmia ohjaavat seuraavat tekijät:
a. Halu saada suurempi osuus Libyan öljyntuotannosta,
b. lisätä Ranskan vaikutusvaltaa Pohjois-Afrikassa,
c. parantaa omaa sisäpoliittista asemaansa Ranskassa,
d. tarjota Ranskan armeijalle mahdollisuus vahvistaa asemaansa maailmassa,
e. reagoida neuvonantajiensa huoleen Gaddafin pitkän aikavälin suunnitelmista syrjäyttää Ranska hallitsevana voimatekijänä ranskankielisessä Afrikassa. )
Huhtikuun 1. päivänä henkilö, jolla on yhteys Libyan kansalliseen neuvostoon (NLC), kertoi yksityisesti, että NLC:n vanhemmat virkailijat uskovat kapinallisjoukkojen alkaneen näyttää merkkejä parantuneesta kurista ja taisteluhengestä joidenkin uusien komentajien alaisuudessa, mukaan lukien kenraali Khalifha Hathar, Gaddafin vastaisen Libyan kansallisen armeijan (LNA) entinen komentaja. Näiden lähteiden mukaan myös Gaddafin joukoista loikanneet yksiköt ovat ottamassa suurempaa roolia kapinallisten puolesta käytävässä taistelussa.
.
Sidney Blumenthalin aiemmin, 27.3.2011 lähettämässä sähköpostiviestissä mainitaan Libyan ”kapinallisten” saavan apua ja koulutusta Egyptin erikoisjoukoilta samoin kuin ranskalaisilta ja brittiläisiltä erikoisjoukoilta. Koulutusta kerrotaan annettavan Länsi-Egyptissä ja Benghazin lähiöissä. Viestissä todetaan: ”Nämä joukot valvovat aseiden ja tarvikkeiden siirtoa kapinallisille.”
Viestissä kerrotaan myös, että ”kapinalliset” käyttävät länsiliittoutuneiden ilmatukea; että Ranska pitää yhteyttä ”kapinallisiin”; ja että Sarkozy toivoo Ranskasta tulevan minkä tahansa Libyassa vallan ottavan uuden hallituksen pääasiallinen ulkomaalainen liittolainen.
Siinä korostetaan myös, että Ranskan ja muiden Länsi-Euroopan maiden tulee toimia nopeasti, jotta Libyan öljyä ja kaasua tuottavien alueiden ympärille ei pääse syntymään puoliautonomisia paikallisten islamistiryhmien – tai ”kalifaattien” – hallitsemia alueita.

YK:SSA PITÄMÄSSÄÄN PUHEESSA Muammar Gaddafi varoitti islamistiradikaaleista, kuten Islamilaisen Maghrebin al-Qaidasta (AQIM), joka toimi Itä-Libyassa. Gaddafin sotilasoperaatio näyttääkin olleen suunnattu näitä islamistiryhmiä vastaan, mutta länsimaissa Gaddafin kerrottiin kansanmurhaavan mielenosoittajia, joten länsimaiden piti hyökätä Libyaan suojellakseen siviilejä.
27.3. lähetetystä sähköpostiviestistä käy kuitenkin ilmi, että Sarkozy ja eurooppalaiset tiedustelupalvelut olivat huolissaan siitä, että NLC:n (”maltillisten kapinallisten”) joukossa oli radikaali-islamistien soluttautujia. Sähköpostiviestissä kerrotaan myös — viitaten erään kapinalliskomentajan lausumaan — joidenkin ”maltillisten kapinallisten” eli lännen liittolaisten ”jatkavan kaikkien kiinnisaatujen ulkomaalaisten palkkasoturien summittaista teloittamista”, toisin sanoen sotarikosten tekemistä (monet, tai useimmat, kidutetuista ja teloitetuista olivat kaiken lisäksi tavallisia eteläisemmästä Afrikasta työn perässä saapuneita maahanmuuttajia).
Selkokielellä: Maaliskuussa 2011 länsimaissa tiedettiin, että länsiliittouman sotatoimet synnyttävät Libyaan valtatyhjiötä, jota radikaali-islamistit voivat hyödyntää, ja että länsimaiden erikoisjoukkojen valmentamat ”maltilliset” liittolaiset tekivät sotarikoksia.
Murhien – kansanmurhienkin – motiivi on usein raha. Libyaan mentiin ”suojelemaan siviilejä” YK:n mandaatilla ”kansallisten tai alueellisten järjestelyiden tai organisaatioiden kautta”. Hommaa hoidettiin rahoittamalla ja aseistamalla sotarikoksia tekeviä ”maltillisia” kapinallisia, jotta päästäisiin käsiksi öljyyn ja saataisiin mainetta ja kunniaa kertomalla tarinaa omasta hyvyydestä.
Edellä kuvattu sähköpostiviestittely tekee uskottavammaksi sen vähälle huomiolle jääneen uutisen, jonka mukaan ranskalainen salaisen palvelun agentti olisi murhannut Gaddafin presidentti Sarkozyn käskystä. Tähän voisi liittyä myös halu koettaa salata (myöhemmin paljastunutta) Gaddafin merkittävää pimeää rahallista tukea Sarkozyn presidentinvaalikampanjalle.

SIDNEYN JA HILLARYN VIESTINTÄ vahvistaa myös sen, että Gaddafi suunnitteli luopuvansa dollarista öljykaupassa; sen sijaan öljykaupoissa olisi otettu käyttöön uusi afrikkalainen valuutta, kultadinaari. Siitäkös Wall Streetilla on pillastuttu: länsimaisen luottamukseen perustuvan rahan rinnalle olisi tullut kullan takaama afrikkalainen valuutta, joka takuulla olisi kiinnostanut sijoittajia. Afrikka olisi vahvistunut ja ollut vaikeammin ryövättävissä esimerkiksi IMF:n tarjoamien ehdollisten lainojen (”yksityistäkää kaikki; palkat pienemmiksi” jne) kautta. Lisäksi länsimaisella rahalla (ns. fiat-raha) on sama ominaisuus kuin kaikilla pyramidihuijauksilla: tarvitaan jatkuvasti lisää osanottajia; jatkuvasti kasvavaa kysyntää.
Hillary Clinton Libyan tilannetta käsitelleessä Lontoon konferenssissa 29.3.2011 Kuva: Foreign and Commonwealth Office | Wikimedia Commons
Clinton Libya-konferenssissa 29.3.2011. Kuva: Wikimedia Commons
Englannin keskuspankki Bank Of England kertoo epäuskoisille, että raha syntyy kirjanpidon avulla velasta liikepankeissa. Tämä tieto ehkä auttaa hahmottamaan, miksi kultadinaari olisi ollut kiinnostava vaihtoehto länsimaiseen rahan nimellä kulkevaan uskomustuotteeseen verrattuna.
Sellaista ei voitu sallia! Hyvänen aika, länsimaisesta rahoitusinfrasta riippumaton, todellinen vaihtoehto. Ai kauhua!
”Onneksi” Wall Streetilla ja aseteollisuudella oli Hillary Clintonissaomaksi ostettu ulkoministeri, joka kannatti Libyaan tehtävää hyökkäystä, ja Ranskalla maan muinaista suuruutta ja siirtomaa-aikoja kaihoava, sisäpoliittisissa vaikeuksissa lahjustava egoisti, joka ei häikäilisi tapattaa muutamaa sataa tuhatta viatonta sivullista omaa valtaansa pönkittääkseen. Näillä eväillä oli hyvä lähteä sotaan pääoman puolesta, varsinkin kun varma myötäjuoksijoiden joukko natolaisia ja YK:laisia tuli mukaan (raha)maailmaa pelastamaan.
”Kapinalliset” perustivatkin Libyaan uuden keskuspankin ja uuden kansallisen öljy-yhtiön jo 19. maaliskuuta 2011 — taistelujen ollessa vielä alkuvaiheessa ja vain kaksi päivää sen jälkeen kun YK:n turvallisuusneuvosto oli hyväksynyt maajoukkoja lukuun ottamatta kaikki sotilaalliset toimet Libyan hallintoa vastaan siviilien suojelun nimissä.

LIBYAN SOTA ei kuitenkaan päättynyt Gaddafin murhaan eikä edes lännen tukemaan libyalaisten siviilien massamurhaamiseen. Länsiliittouma suunnittelee nyt uutta ”humanitaarista väliintuloa” Libyaan.
Hillaryn sähköposteissa on paljon muutakin kiinnostavaa. Moni (muukaan) asia ei ole ollut ihan niin kuin median kautta meille kerrottiin. Vastavalkeassa saatetaan palata aiheeseen myöhemmin.
Sillä välin voimme miettiä, onko länsimedian Venäjä- ja Kiina-uutisoinnin sävyyn vaikuttanut se, että Venäjä ja Kiina kasvattavat keskuspankkiensa kultavarantoja ja että maat päättivät vuonna 2010 luopua dollarista keskinäisessä kaupankäynnissään.
Brasilia, Norja ja Taiwan ovat myyneet Yhdysvaltain velkakirjojaan Kiinan ja Venäjän mukana pois. Talousjulkaisu Bloombergin mukaan Venäjällä ei ole hätäpäivää talouspakotteista huolimatta, kun taas talouspakottajilla on.
Voimme lisäksi miettiä sitäkin, saako tämä porukka — ”länsimaisia demokraattisia arvoja puolustava poliittinen eliitti” — mitään tunnontuskia, mikäli se joutuu poistamaan edustamiensa tahojen (lue: rahoitussektorin) tieltä omankin maansa äänestäjäkuntaa, jos äänestäjäkunta silmiensä avauduttua käy hankalaksi.
Liitteet
Lähteitä
.
OIKAISU 18.3.2015 klo 1:30: Libyan kapinalliset perustivat uuden keskuspankin jo Libyan sodan alkuvaiheissa eikä vasta Gaddafin kaaduttua.