Olen seurannut pidemmän aikaa Britanniassa meneillään olevaa Chilcot-tutkimusta siitä, onko silloinen pääministeri Tony Blair syyllinen laittoman sodan aloittamiseen Irakin kanssa ja voidaanko häntä syyttää.  Kimmokkeen kirjoittaa aiheesta antoi kuitenkin Demokraatti.fi:nartikkeli Näin Yle-johto kommentoi Baltian-kirjeenvaihtajan kohuttua Ansalanka-analyysia – ”Yksi osa keskustelua”, jossa siteerataan Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnasta vastaavan toimittajan sijaistaPanu Pokkista, joka toteaa Ylen raportoineen Naton huippukokouksesta monilla jutuilla ja eri näkökulmista, ja kokonaislinjan olevan tasapainossa.
”– Käsittelemme aina kokonaisuuksia. Mielestämme kokonaisuus kirjoittelussa on ollut erittäin tasapainossa ja tasapuolista, Pokkinen sanoi.”
Ylen uutisoinnin tasapainoista voi tietenkin olla montaa mieltä. Oleellista kuitenkin on Pokkisen huomautus siitä, että kokonaislinjan pitää uutisoinnissa olla tasapainossa. Valtamedian – BBC mukaan lukien – Chilcot-raportoinnin käsittely ei ole sitä ollut.
Tony Blair on saanut runsaasti tilaa selitellä tekemisiään, samoin muut asianosaiset sotarikokseen osallistuneet tahot. Sotaa vastustaneita tahoja ei juurikaan ole päästetty esiin kertomaan omia näkemyksiään. ”Tasapainoisesta kokonaisuudesta” puuttuvat säännöllisesti myös tiedot siitä, että sodan päämäärä oli alistaa Irak keinolla millä hyvänsä, turvata Britannian energiansaanti ja että öljy-yhtiöt BP ja Shell neuvottelivat brittihallituksen kanssa jo kuukausia ennen sotaa Irakin öljyvarantojen yksityistämisestä. Vuodelta 2002 olevan muistion yhteenvedossa sanotaan.
”1. Irak on iso mahdollisuus. BP haluaa epätoivoisesti päästä sinne ja on huolissaan siitä, että poliittiset sopimukset estäisivät BP:ta kilpailemasta [öljyn hyödyntämisestä] tasa-arvoisin ehdoin. 
2. Pitkän aikavälin mahdollisuudet ovat valtaisat. BP kuitenkin ajattelee että [Irakin] hallituksen vaihtamisen jälkeen tuotannon rakentaminen käy hitaasti: Ei tule olemaan dramaattista varhaista vaikutusta öljymarkkinoilla.”
Muistio jatkuu selittämällä Irakin olevan maailman toiseksi suurin öljyreservi, eikä kaikkea ole vielä edes löydetty, ja että Irakissa on myös kaasua. Esiintymän on arvioitu tuovan  miljardin punnan edestä voittoa. Muistiossa todetaan myös että BP:n, Shellin ja Esson yhteiset öljyvarat ovat noin 30 miljardia barrelia ja että Saddam Husseinin hallituksen sopimus TotalFinaElfin (TFE) kanssa on BP:n, Shellin ja Esson kannalta epätoivottavaa.
Lähes kolme miljoonaa sanaa käsittävä Chilcot-raporttikin sivuuttaa tämän täysin.

Downing Street -muistiot vuodelta 2002

Silloinen ulkoministeri Jack Straw kertoo Blairille sodan laillisuuden perustelemisen olevan vaikeaa, koska Saddam Hussein ei ole uhannut naapureitaan ja hänen joukkotuhoasekapasiteettinsa on pienempi kuin Libyan, Pohjois-Korean tai Iranin. Straw ehdottaa, että ”meidän pitää kehitellä suunnitelma” tuottaaksemme ”laillisen oikeutuksen voimankäytölle.”
Ulko- ja puoluspolitiikkaa käsittelevä virasto Overseas and Defence Secretariat Cabinet Office tiedotti Blairille maaliskuussa 2002, että Saddam Hussein ei ole sen suurempi uhka nyt kuin aiemminkaan mutta että Yhdysvaltain hallitus on väsynyt Irakin eristämiseen ja harkitsee hallituksen vaihtoa Irakissa. Hallituksen vaihdokselle Irakissa on kolme vaihtoehtoa:
1. Piilotettu tuki oppositioryhmille kansannousun synnyttämiseksi/vallankaappaus
2. ilmatuki oppositioryhmille kansannousun synnyttämiseksi/vallankaappaus
3. Täyden mittakaavan maasota
ja että esitetyt kolme vaihtoehtoa eivät ole toisensa poissulkevia. Vaihtoehdot 1 ja 2 ovat vaihtoehdon 3 luonnollisia edeltäjiä, joilla Irakin tulevaisuutta kontrolloidaan
”mutta edelleen tarvitaan laillinen peruste, eikä sellaista ole.”
Oikeusministeriöstä sanottiin Blairille olemassa olevan vain kolme laillista perustetta aloittaa sota: itsepuolustus, humanitaarinen väliintulo (eli hyökkäys) ja YK:n turvallisuusneuvoston lupa, ja että ”kaksi ensin mainittua syytä eivät kelpaa perusteeksi tässä tapauksessa.” Blair ja Yhdysvaltain presidentti George Bush eivät saaneet YK:n turvallisuusneuvostolta auktorisointia sotaan, itseasiassa YK:n pääsihteeri vuonna 2004, Kofi Annan, sanoi Irakin sodan olleen YK.n peruskirjan vastainen laiton sota. Yhdysvallat ja Britannia kieltäytyivät neuvottelemasta Irakin kanssa mistään ”kiistakysymyksistä”.
Toisin sanoen Blair et al. tiesivät jo sotaa valmistellessaan sodan laittomaksi mutta myös, että päätös sodan aloittamisesta oli jo tehty Washingtonissa, ja että tiedustelutiedot sovitettiin sopimaan jo tehtyyn päätökseen.

Sodan jälkeinen ”sosiaalipolitiikka”

Sodan jälkeen Britannia yhdessä Yhdysvaltain kanssa rikkoi Haagin ja Geneven sopimuksia, jotka kieltävätmiehittäjävaltioita muuttamasta miehitetyn maan taloutta tai poliittista järjestelmää perin pohjin. Poliittinen järjestelmä Irakissa kuitenkin muutettiin sektariaaniseen kastijakoon perustuvaksi ja sijoittajat päästettiin ryöstelemään vapaasti Irakia. Kuten oli suunniteltukin.
Talouslehti The Economist kuvasi Irakin sodan hyötyjä sijoittajille vuonna 2003 artikkelissa Let’s all go to the yard sale: If it all works out, Iraq will be a capitalist’s dream (”Mennään kaikki takapihakirppikselle: Jos kaikki onnistuu, Irakista tulee kapitalistin unelma”). Ulkomaalaisille sijoittajille toivottiin avautuvan seuraavat mahdollisuudet:
  • Oikeus yritysten ja omaisuuden 100-prosenttiseen ulkomaalaisomistukseen
  • Voittojen täysimääräinen kotiuttaminen
  • Yhtäläiset edut ja oikeudet paikallisten yritysten kanssa
  • Ulkomaalaisten pankkien oikeus operoida maassa tai ostaa osuuksia paikallisista pankeista
  • Ansiotulo- ja yritysveron katto 15 prosentissa
  • Tullimaksujen pudotus 5 prosenttiin
Tämä kaikki tiedettiin viimeistään vuonna 2011, ja osia jo aiemmin. Valtamedian ”tasapainoisen” kirjoittelun perusteella syntyykin kuva, että meneillään olisi valtarakenteen puolustelukampanja – mikä lienee tarpeen, sillä Blairin ja Yhdysvaltain silloisen presidentin George W. Bushin syyllisyydestä laittoman sodan aloittamiseen tuskin voi olla epäselvyyttä.

Lähteet

Fuel on the Fire (27.4.2011): Oil Company – Government meetings 2002-2003http://www.fuelonthefire.org/documents#1458
* Foreign and Commonwealth Office: Iraqi oil and British interests (12.5.2003), emailhttp://www.fuelonthefire.org/uploads/files/0305_Iraqi_oil_British_interests.pdf
Text of the Iraq: Legal Background-March 8, 2002 memo from UK Foreign and Commonwealth Office (office of Jack Straw, Foreign Secretary) to Tony Blair advising him on the legality of the use of force against Iraq http://downingstreetmemo.com/iraqlegalbacktext.html
Text of the Iraq Options paper – March 8, 2002 memo from Overseas and Defence Secretariat Cabinet Office outlining military options for implementing regime changehttp://downingstreetmemo.com/iraqoptions.html
Monbiot, Geeorge (8.10. 2002): Thwart Mode http://www.monbiot.com/2002/10/08/thwart-mode/
Monbiot, George (11.11.2003): Dreamers and Idiots http://www.monbiot.com/2003/11/11/dreamers-and-idiots/
Monbiot, George (26.10.2009): Arresting Blair http://www.monbiot.com/2009/10/26/arresting-blair/
UN News Center (16.9.2004): Lessons of Iraq war underscore importance of UN Charter – Annanhttp://www.un.org/apps/news/story.asp?NewsID=11953&#.V4XZDfmLTIU
The Report of the Iraq Inquiry
* 373 SECTION 10.3 RECONSTRUCTION: OIL, COMMERCIAL INTERESTS,  DEBT RELIEF, ASYLUM AND STABILISATION POLICY http://www.iraqinquiry.org.uk/media/246596/the-report-of-the-iraq-inquiry_section-103.pdf
Söyring, Riikka | Vastavalkea (10.4.2016): Saddamin joukkotuhoaseet, joita ei ollutkaanhttps://vastavalkea.fi/2016/04/10/saddamin-joukkotuhoaseet-joita-ei-ollutkaan/