”Ahkeruudella ja vaatimattomalla elämäntavalla on maan väestö köyhissä oloissamme tehnyt mahdolliseksi pääomain saannin kansan yleisiä tarpeita varten.”
— Kokoomuksen eduskuntavaaliohjelmasta vuosina 1922–1939 [1]
.
Vuoden 1886 Chicago paikantui silloisen työväenliikkeen protestien keskeiseksi näyttämöksi. Toukokuun alun verisiksi äityneissä mielenosoituksissa kamppailtiin aikanaan radikaalin idean, 8-tuntisen työpäivän puolesta. Kymmeniä tuhansia koolle keränneissä mielenosoituksissa sai surmansa useita protestoijia kuin myös poliiseja; tarkkoja tilastoja ei tunneta. Lopulta viisi protestoijaa tuomittiin löyhin perustein kuolemaan syytettyinä Haymarketin torilla poliisia kohti heitetystä pommista.[2]
Vapunpäivälle ajoittuu muun muassa Haymarketin tapahtumien muistojuhla. Juhla on muuttunut alkuperäisestä punamustasta tunnelmastaan yleispäteväksi koko kansan kilpajuoksuksi känniin, jossa ilmapallot, nakit ja munkit ovat jo kauan sitten varastaneet shown työväen aatteelta. Yhteisöllisen humalan ohessa kerman kokkarit lyövät kättä rukkaskätisten kanssa: vappubarrikadit ovat vakiintuneet poliitikkojen näytön paikoiksi, joissa he kilpaa muovailevat kohteliaisuuksia työväelle.
Päättävän väen flirttailu työväen kanssa ei toki rajoitu vain toukokuun alkuun, vaan sen tärkeys esimerkiksi uran jatkumisen kannalta on hoksattu jo aikaa sitten; onhan työtä tekevä keskiluokka merkittävin äänien lähde vaaleissa. Ajoittain kabinettiemme ja yritysten Pertti Päättäjät lähtevätkin luolistaan elämysmatkoille kansan syvempään rivistöön, ihmettelevät rakennustyömailla kypärä päässään uutta talokantaa nikkaroivia tai käyvät näyttäytymässä koulumaailmassa, heittämässä femmat lasten ja opettajien kanssa.Oprah pisti taannoin showssaan Donald Trumpin omaan hotelliinsa hanttihommiin, kantamaan laukkuja, ulkoiluttamaan asiakkaansa koiria, jopa vessan pesuun. Trumpille tämä oli päivän mittainen kiehtova seikkailu, monelle se on elämän mittainen puiseva pakko. [3]
Isänmaan työteliäät ystävät
Työteliäisyydellä rakennetaan identiteettiä ja tavoitellaan onnea omalle kohdalle, mutta sen arvostamisella on myös tiukat kytköksensä isänmaallisuuteen. Veronsa maksaminen on ensisijainen keino ylläpitää Valtio Oy:n porskuttamista. Suomalaisten koostama kuviteltu yhteisö siirtää suullisessa perimässään uskomuksia geeniperimässä kulkevasta ahkeruudesta, ja kuokkaa heiluttamalla kerrotaan tämänkin maan nousseen suosta useammankin kerran. Esimerkiksi 90-luvun lama kerrotaan monissa juhlapuheissa selätetyn Nokian – suomalaisen työn sankaritarinan – johdattamana, vaikka suuri ansio laman selättämisestä kuuluu markan devalvoimiselle. [4]
Kylmän sodan osapuolet täyttivät propagandakuvastojaan erilaisilla työn sankareilla. Myös sukupuolten välinen tasa-arvo sai aikanaan sysäystä kansallishenkisestä sotapropagandasta, jossa työlle luotiin suuri arvo isänmaallisen tehtävän täyttämisessä sotatilanteessa. Toisen maailmansodan aikaan Jenkkilässä luotiin ikoniksi muodostunut kampanja Rosie the Riveteristä, hauistaan pullistelevasta, työtä kaihtamattomasta naisesta. Rosien johdolla maan naiset kutsuttiin täyttämään rintamalle lähteneiden miesten jättämä aukko työelämässä, erityisesti aseteollisuudessa. [5]
Isänmaallisessa puheenparressa työttömyys näyttäytyy perisyntinä riippumatta siitä, jäikö työelämän tuolileikin ulkopuolelle vasten tahtoaan vai ei. Jos kansalainen jää isänmaan käyttämillä tuottavuusmittareilla pakkasen puolelle, on iskä vihainen. Pappa vill inte betala. Työttömälle ei siinä tilanteessa juuri suoda puheenvuoroa eikä kysellä, tekeekö hän jotain muuta yleishyödyllistä yhteisönsä eteen.
Työ ei ole katoamassa mihinkään, mutta pohtimisen arvoista on kuitenkin, kuinka suuri osa työstä itsessään hyödyttää yhteisöä, ja kuinka usein hyöty lasketaan ensisijaisesti yhteiskunnalle maksetuissa veroissa. Tulonsiirroilla mahdollistetaan toki paljon hienoja asioita, mutta verojen päätymisestä oikeudenmukaisuutta lisääviin kohteisiin ei kuitenkaan ole takuita. Vasten tahtoani tuen veroillani (onneksi vähäisillä) myös esimerkiksi karjantuotantoa ja Viking Line -risteilyitä.
Viikkarin paatit pyörivät vuosittain suurimpien yritystukien kuittaajien kärkikahinoissa, saaden esimerkiksi vuonna 2014 liki 24,5 miljoonan euron verran tukiaisia mahdollistamaan tax free -shoppailua laineilla. Vuonna 2013 tuki oli liki kaksinkertainen. Valtion yritystukien taustalla on usein juuri työpaikkojen pelastaminen — usein sangen tehottomasti, sillä tuilla tarjotaan tekohengitystä sellaisillekin teollisuudenaloille, joilla on jo toinen jalka haudassa, jonne se esimerkiksi Viikkarin tapauksessa kuuluisikin. Kertaheitolla työttömiksi jäävät massat ovat kuitenkin uhka yhteiskuntarauhalle, minkä vuoksi monia työnkuvia pidetään elossa poliittisin keinoin. [6][7]
Euron kuvat luomiensa alle tatuoineen talousjärjestelmämmeTyön lopputuote on työtä palvovalle politiikalle toisarvoinen.kerrotaan kilpailun avulla jalostavan tuottamansa tuotteet huippuunsa. Edistystä kuitenkin jarruttaa kaiken työn niputtaminen itseisarvojen paalupaikalle. Lopputuote, jonka vuoksi hikeään pajan lattialle valuttaa, on tässä työtä palvovassa politiikassa toisarvoinen. Kun humanistibaskerini alta kurkistelen ostosparatiisien hyllyillä nököttäviä vihaisia lintuja ja muita hyvinvointia lisääviä innovaa­tioitamme, mieleeni juolahtaa lukemattomia keinoja, miten nämäkin työtunnit olisi voitu tuhrata jotenkin toisin, jotain kenties aidosti eteenpäin liikauttaen. Työn näkeminen itseisarvona lisää usein myös ympäristökuormitusta: esimerkiksi huonolaatuisten tuotteiden valmistus, ylenmääräinen kulutus ja autoveron kevennykset istuvat tähän logiikkaan, uusintavathan ne työn tarvetta.
Suuri osa suomalaisten vahvasta ostovoimasta selittyy sillä, että muut työskentelevät yhä teollisessa todellisuudessa, joka muistuttaa epäilyttävästi eurooppalaista varhaisen teollistumisen aikaa. Ilmansaasteet, vaaralliset työolosuhteet ja pitkät työajat ovat täyttä todellisuutta esimerkiksi tämän päivän Kiinassa. Kiinalaisen työntekijän vuosittainen työaika ulottuu keskimäärin 2000 työtunnin pahemmalle puolelle, ja yli 600 000 kiinalaisen on arvioitu kuolevan vuosittain ylitöistä aiheutuvaan kuormitukseen. [8]Ilmansaasteiden arvioidaan aiheuttavan vuosittain 1,4 miljoonan kiinalaisen kuoleman, käsittäen kaikkiaan 17 % kaikista kuolinsyistä. [9] Ympäristöjärjestö Wild Aid julkaisi taannoin satiirisen videon tulevaisuuden kiinalaisista. Ilmansaasteajan selviytyjinä säilyvät kiinalaiset, joiden ilmansaasteita suodattavat nenäkarvansa ulottuvat kymmenien senttien mittoihin. ”Change Air Pollution, before it changes you”, videon lopussa sanotaan. [10]
Työelämän ympärille on kietoutunut myös muita epäilyttäviä ilmiöitä, kuten eläkebisnes. Esimerkiksi Yle kirjoitti 2/2016 kuudella suurimmalla työeläkevakuuttajalla olevan sijoituksia veroparatiiseissa yli 40 miljardin edestä. [11] Töissä käymisessä on siis monia suorastaan moraalittomia ulottuvuuksia.
Työväen hillitty harmi
Intohimon polttelemina start uppeja rakentelevat haukkaavat medioista kohtuuttoman siivun määrittämään ideaamme nykytyöelämästä, ja muistettava on, että yhä vain neljäsosa suomalaisista kertoo viihtyvänsä työssään. [12] Työväki edunajajineen on jäänyt jumittamaan osaansa. Ammattiyhdistykset vaativat ensisijaisesti lisää palkkaa, mikä vaatii lisää talouskasvua, mikä vaatii lisää työtä vähemmillä kustannuksilla. Järjestelmä itsessään on oravanpyörässä. Esimerkiksi SDP näki vuoden 2015 eduskuntavaalikampanjassaan työelämän suurimpana ongelmana työttömyyden. [13] Itse näen suurimpana ongelmana koko työelämän; nähdäkseni työntekijöiden edunajajiksi itseään kutsuvien tulisi ottaa kärkihankkeikseen huomattavasti tuoreempia, vallitsevaa talousjärjestelmää piikitteleviä ideoita.
Pelokkuutta työelämän ja työntekijöiden asemaa parantavia radikaaleja muutoksia kohtaan on koettu ennenkin. Nyt on viimein aika ottaa esiin orjavertaus. Orjuuden lakkauttamisen vastareaktioita lievitettiin esimerkiksi Britanniassa maksamalla orjanomistaijille korvauksia yhteensä 20 miljoonan punnan edestä vuonna 1833. Korvaussumma haukkasi silloisesta valtionbudjetista 40 prosenttia. [14]
Nykyjärjestelmän yksi suuri ongelma on, ettei työttömille tai työkyvyttömille suoda kolmikantaisessa päätöksenteossa puheenvuoroa. Vika nähdään lähtökohtaisesti työelämän ulkopuolelle jääneissä, ei työelämässä. Osa työttömyyden ratkaisua tulisi olla työelämän muovaaminen työntekijöiden kykyjä ja kiinnostuksia varten, eikä työntekijöiden loputon muovaaminen työelämää varten.
Jo Marxia ärsytti tilanne, jossa työntekijä joutuu antamaan työpanoksensa ja aikansa etukäteen työnantajalle, kun työnantajien yhteinen sopimus on palkita työntekijä vasta tämän työpanoksen jälkeen. Jossain aikajänteissä tämä on kohtuullista, mutta normaalitilanteeksi on vakiintunut myös se, että kansalaisen on työskenneltävä ja maksettava veronsa saadakseen joskus vanhuudessaan valtiolta ja kunnalta vastalahjaksi eläkkeen ja terveydenhuollon. Tässä diilissä voi vain ristiä sormensa ja toivoa, että valtio joskus vuosikymmenien päästä on kykenevä luvatut eläkkeet maksamaan (toisin kuin esimerkiksi lamaan suistunut Kreikka). [15] Kannattaa myös toivoa kuolemaa ennen kunnalliseen vanhusten”hoitoon” päätymistä.
Suomessa tehtiin työtä 1900-luvun alussa henkeä kohden 850 tuntia vuodessa ja 2000-luvun alussa 773tuntia. Kokotyöaika on kokoaikaisessa palkkatyössä vuosisadan kuluessa lyhentynyt, mutta kokoaikatyötä tekee suurempi osa väestöstä muun muassa naisten työelämään astelemisen myötä. Usein työpäivän lyhentymistä tavataan verrata sadan vuoden takaiseen, mikä saa nykyhetken näyttämään leppoisalta. Kuitenkin esimerkiksi keskiajalla keskimääräinen työaika oli työpäivään sisällytetyt tauot huomioiden vain noin kahdeksan tunnin verran, mikä toimikin esikuvana 1800-luvun lopun työväen kapinoissa. Metsästäjäkeräilijäyhteisöissä tultiin toimeen noin neljän tunnin päivittäisellä työpanoksella. [16][17]
Työn tuottavuuden on arvioitu nousseen noin 14-kertaiseksi Myytti nykyisen työmäärän välttämättömyydestä ansaitsee raivokasta ravistelua.noin sadan vuoden aikana. Myytti nykyisen työmäärän välttämättö­myydestä ansaitsee siis jo raivokasta ravistelua. Ihmisillä näyttääkin usein olevan täysi työ luoda uutta työtä, kun nykyisissä työelämän raameissa ideointi lähtee yhä johonkin tarpeeseen — todelliseen tai keksittyyn — vastaamisesta. Seurakseen työn on saatava liikkuvaa rahaa, ainakin jos tahtoo tunnustuksen bruttokansantuotteessa. BKT:han yhä sulkee silmänsä esimerkiksi kotityöltä ja vapaa­ehtoistyöltä, ja se on sokea myös tuloeroille. Ensisijainen asema tulisikin antaa pohdinnoille työn uudelleen määrittelemisestä sekä sen tasaisemmasta jakamisesta, myös likaisten hommien jakamisesta siistiin sisätyöhön tottuneille.
Työelämän muutoksen hitaus voi johtua siitä, että suuri osa työtä tekevästä väestä on kääntynyt toisiaan vastaan. Katkeruutta koetaan suhteellisen pienistä keskinäisistä palkkaeroista, kun samaan aikaan monet salkunomistajat huitelevat tuloineen aivan toisissa sfääreissä. Työnantajat ja työntekijät asemoituvat omiin karsinoihinsa, vaikka kummankin ryhmän sisäiset asemat vaihtelevat dramaattisesti. Työnantajien sijoittaminen järjestään nokkimisjärjestyksen yläpäähän antaa varsin harhaanjohtavan kuvan todellisuudesta, sillä pienyrittäjällä ja suuryrityksen pomolla ei ole mitään yhteistä. Yrittäjyyttä tukevien puolueiden politiikka nakertaa pienyrittäjien asemaa monilta osin, sillä he altistuvat työntekijöiden lailla esimerkiksi julkisten palvelujen leikkauksille.

”Ei työmies työtä pahenna ellei mies työmiestä.”
— Uuno Turhapuro

Uranostetta ja muuta homeopatiaa
Oulussa nykyisiä ja tulevia korkeakoulutettuja auttaa työllistymään Uranoste. Työllistymismahdollisuuksiani voisin toki pönkitellä valitsemalla koulutuspakettiini ne oikeat sivuaineet ja lähtemällä hakemaan Uranosteelta neuvoa ”henkilökohtaisten vahvuuksien tuotteistamiseen” tai ”verkkoidentiteetin luomiseen”. Parasta nostetta urillemme tarjoaisi kuitenkin se, että itsemme loputtoman parantelun sijaan keskittyisimme itse ongelmaan, työpaikkojen ja työnhakijoiden väliseen epäsuhtaan. Työelämä on yhä kroonisesti vääränlainen esimerkiksi meille humanisteille, eikä loputon yksilöiden kehittäminen työelämän tarpeisiin muuta sitä tosiasiaa, että työelämän tarpeet ovat meille monilta osin täysin vääriä. En jaksa uskoa, että toinen toisemme kilpailijoina näkeminen edistäisi myöskään tiedettä.
Tämän vuoden tammikuussa TE-keskukseen ilmoittauneita työttömiä työnhakijoita on 7 kertaa enemmän kuin sinne ilmoitettuja avoimia työpaikkoja. [18] Taloudellisesti vielä suhteellisen eläväinen pää(oma)kaupunkiseutu kaunistaa tilastoja, mutta esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla työttömiä on jopa 9-kertaisesti työpaikkoihin verrattuna (12/2015). [19] Vaikka työtä on toki löydettävissä myös yleisessä haussa olevien paikkojen ulkopuolelta, toivoisi onttojen puheiden ahkeruuden keskeisestä merkityksestä työllistymiselle jo lakkaavan tässä työmarkkinoiksi nimetyssä viidakossa: työllistyminen on yhä enemmän peliä arvoilla, kyynärpäillä ja työhaastatteluissa lausutuilla muunnelluilla totuuksilla.
Täystyöllisyyteen nykyisenlaisen markkinatalouden maissa Itsensä brändäämisen taitavilla verkostoitujilla on ohituskaista työelämän ravintoketjun huipulle.harvemmin edes pyritään, sillä alityöllisyyden voi nähdä kilpailua mukavasti lisäävänä elementtinä, jonka myötä vain parhaat ja ahkerimmat palkitaan. Neuvostoliittolaista hölmöläisyyttä olisikin pyrkiä täystyöllisyyteen; työn tarpeen tulisi hyväksyä olevan vaihtelevaa, vuodenaikoihin ja muihin ajan elementteihin sidonnaista. Kun tarve ja kysyntä ovat kuitenkin karanneet liian kauas toisistaan, ihmisten luoma luonnonvalinta työelämässä johtaa tiettyjen luonteenlaatujen yliedustukseen; itsensä brändäämisen taitavilla verkostoitujilla on usein ohituskaista työelämän ravinto­ketjun huipulle. Taloussanomat(2/2014) raportoi neljästä yliopisto­tutkimuksesta, joiden mukaan valttia työelämässä ovat muun muassa epärealistinen itsevarmuus, narsistisuus ja psykopatia. Näiden diagnoosien lievästä muodikkuudesta huolimatta voivat ne hyvinkin paljastaa palan työelämän totuudesta.[20]
Työelämä risaseks
Työelämän muuttaminen voi tuntua mahdottomalta tehtävältä, mutta se ei ehkä lopulta ole kovinkaan paljon haastavampaa kuin työpaikan nappaaminen. Kaiken maailman päättäjiä henkisessä taantumassaan on nähdäkseni turhaa odotella apuun, vaan työelämän päätoimisten tekijöiden tulisi ottaa vastuu sen muuttamisesta. Kaikessa muutoksessa on tarvetta ahkeralle myytinmurtamiselle esimerkiksi työn nykyisen määrän välttämättömyyden osalta. Pitkään työntekijöitä toimeentulon menettämisen pelossa kangistanut automatisaatio- ja robottifobia ovat onneksi hiljalleen taittumassa mahdollisuuksien näkemiseksi.
Uusi sukupolvi on toivon mukaan edellistä viisaampi: työn mielekkyys koetaan yhä arvokkaammaksi. Tällä hetkellä työnsä kokee mielekkääksi noin kolmannes työntekijöistä. Muiden toivoisi osaavan sulkea korvansa stubidolaisilta viisauksilta, joiden mukaan ”ei ole olemassa paskaduunia”. Jokaisella on oikeus kokea työnsä mielekkääksi tai vaihtoehtoisesti paskaduuniksi. Nuoriso pöllyttää jo oikeistolaisten tuhkimotarinoiden myyttejä, joiden mukaan ahkeruus paskahommissa palkitaan lopulta menestymisellä tai viimeistään eläkepäivillä. [21][22]
Jotta valinnanvapaus työn suhteen kestää katseita, on työntekijällä oltava riittävä perustoimeentulo voidakseen valita myös olla ilman työtä. Lainojen välttelyn lisäksi perustulo voi tarjota tähän keinon, mutta valtion pyörittämänä se saattaisi toisaalta ylläpitää liiallista riippuvuutta nykyisenlaisesta tuottavuudesta.Ihmisten on myös itse osattava luoda perustuloa ja -turvaa. Esimerkiksi joustavuus hinnoissa on yksi keino pitää tavarat ja palvelut myös pienituloisten ulottuvilla. Työntekijän töytäisemisen yrittäjyyden tielle ei nyky-yhteiskunnassa voi juuri nähdä lisäävän mahdollisuuksia kutsumusten toteuttamiseen, sillä yrittäjyydessä kysynnän lait astelevat monen kutsumuksen yli tuotantoa luotaessa. Työntekijöiden lailla yrittäjiä jahtaa toimeentulon tarve.
Uusia tapoja pyörittää taloutta on nähty myös Kreikassa talouslaman ja EU-johtoisen kurjistavan talouspolitiikan myötä. Tähän palettiin on kuulunut niin tehtaiden kuin muiden työpaikkojen valtauksia, uusia ruuan tuotanto- ja jakelutapoja, ilmaisia päivähoitopaikkoja ja uusia verkkovaluuttoja, joiden avulla palveluja ja tuotteita vaihdetaan. [23][24] Kreikassa ja esimerkiksi Etelä-Amerikassa yleisiä vaihtoehtoisia talouden tuotantotapoja syytetään usein tehottomuudesta. Nähdäkseni kuitenkin juuri tehokkuuden ensisijaista tavoitetta on lyötävä vyön alle. Vähempi työn määrä johtaisi kenties viimein normaalitilaan, jossa ylituotantoa ja suoraan kaatopaikoille roudattavaa tuotekuormaa ei enää tarvitsisi todistaa.
Tänä päivänä toistellaan nykyisen työelämän epävarmuutta, esimerkiksi opiskelijoiden tulevaisuuden hataruutta, vaikka toisaalta varsinaista ”vakautta” on vaikea sijoittaa etenkään 1900-luvulta lähtien juuri mihinkään ajankohtaan. Esimerkiksi talouden lamat ovat näyttäneet voimiaan aiemminkin, katkaisten hetkessä siivet monilta loistavilta tulevaisuuksilta, jättäen ne monilla iäksi taakse. Tulevaisuuden epävarmuus voi olla myös hyvä merkki: muutos yhteiskunnassa on tervettä, luonnollista ja kenties jopa hyvällä tavalla eteenpäin vievää.
Mikäli jotkut visioni haisevat radikaaleilta, muistuttaisin radikaaliuden olevan aina historiallista. Mullistavaa ja utopistista oli joskus niin orjuuden lakkauttaminen, kahdeksan tunnin työpäivä kuin naisten työntekokin. Radikaaleimpana ja myös epäuskottavimpana vaihtoehtona tulevaisuudelle pidän nykyisyyttä.
Lähteet
  1. Kokoomus: Dokumenttiarkisto https://www.kokoomus.fi/arkisto/
  2. Encyclopedia of Chicago: Haymarket and May Dayhttp://www.encyclopedia.chicagohistory.org/pages/571.html
  3. The Oprah Winfrey Show: Donald Trump Gets Put to Work
    http://www.oprah.com/oprahshow/Donald-Trump-Gets-Put-to-Work-Video
  4. Hurri, Jan | Taloussanomat (13.4.2011): Lama-Suomikaan ei olisi selvinnyt ilman saneerausta
    http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/04/13/lama-suomikaan-ei-olisi-selvinnyt-ilman-saneerausta/20115152/12
  5. HISTORY.com: Rosie the Riveter http://www.history.com/topics/world-war-ii/rosie-the-riveter
  6. Järvinen, Jari & Tebest, Teemo | Yle (5.10.2015): Suomi on yhä tuhansien yritystukien maa
    http://yle.fi/uutiset/suomi_on_yha_tuhansien_yritystukien_maa/8348883
  7. Pantsu, Pekka | Yle (23.11.2014): Yritystukiin lähes miljardi euroa – Viking Line kuittasi suurimmat tuethttp://yle.fi/uutiset/yritystukiin_lahes_miljardi_euroa__viking_line_kuittasi_suurimmat_tuet/7644508
  8. Oster, Shai | Bloomberg (30.6.2014): Is Work Killing You? In China, Workers Die at Their Deskshttp://www.bloomberg.com/news/articles/2014-06-29/is-work-killing-you-in-china-workers-die-at-their-desks
  9. Rhodan, Maya | Time (13.8.2015): Study Finds Pollution in China Causes 1.6 Million Deaths a Yearhttp://time.com/3997626/china-pollution-study/
  10. WildAid China | The Guardian (29.2.2016): WildAid releases ’Hairy Nose’, a bizarre ad to combat air pollution in China — video http://www.theguardian.com/environment/video/2016/feb/29/wildaid-releases-hairy-nose-a-bizarre-ad-to-combat-air-pollution-in-china-video
  11. Hänninen, Jyri | Yle (23.2.2016): Analyysi: Työeläkeyhtiöillä kymmenien miljardien sijoitukset veroparatiiseissahttp://yle.fi/uutiset/analyysi_tyoelakeyhtioilla_kymmenien_miljardien_sijoitukset_veroparatiiseissa/8674734
  12. Lehto, Anna-Maija & Sutela, hanna | Tilastokeskus: Työolojen kolme vuosikymmentä — Työolotutkimusten tuloksia 1977–2008 http://tilastokeskus.fi/tup/julkaisut/tiedostot/isbn_978-952-467-930-5.pdf
  13. Sdp.fi (maaliskuu 2015): Vaaliohjelma: Suunta Suomelle — Työtä, tasa-arvoa ja turvallisuuttahttp://vaalit.sdp.fi/tyo/
  14. Manning, Sanchez (24.2.2013): Britain’s colonial shame: Slave-owners given huge payouts after abolition http://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/britains-colonial-shame-slave-owners-given-huge-payouts-after-abolition-8508358.html
  15. Adams, David | European Pensions (marras–joulukuu 2011): A Greek tragedyhttp://www.europeanpensions.net/ep/A-Greek-tragedy.php
  16. Schor, Juliet: Pre-industrial workers had a shorter workweek than today’s. Kirjassa The Overworked American: The Unexpected Decline Of Leisure (Basic Books, 1993)http://groups.csail.mit.edu/mac/users/rauch/worktime/hours_workweek.html
  17. Kaplan, David | Journal of anthropological Research, Vol. 56, No. 3 (syksy 2000): The Darker Side of the ”Original Affluent Society” http://kk.org/mt-files/reCCearch-mt/kaplan-darker.pdf
  18. TE-palvelut (23.2.2016): Tammikuun 2016 työllisyyskatsaus: Työttömiä työnhakijoita 368 100 – pitkäaikaistyöttömyys jatkaa kasvuaan http://www.te-palvelut.fi/te/fi/nain_asioit_kanssamme/te_palvelut/ajankohtaista/2016-02-23-01/index.html
  19. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (27.1.2016): Pohjois-Pohjanmaan työllisyyskatsaus 12/2015https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/7940466/Tyollisyyskatsaus_joulukuu_2015.pdf/b269b15e-c12b-450e-a3a7-57ccaca1f85d
  20. Taloussanomat (15.2.2014): Tutkimukset: narsistit, psykopaatit ja ikävät ihmiset menestyvät työelämässähttp://www.taloussanomat.fi/oma-raha/2014/02/15/tutkimukset-narsistit-psykopaatit-ja-ikavat-ihmiset-menestyvat-tyoelamassa/20142319/139
  21. Haavisto, Ilkka | EVA (2010): Työelämän kulttuurivallankumous — EVAn arvo- ja asennetutkimus 2010http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2010/06/tyoelaman_kulttuurivallankumous.pdf
  22. Ks. viite 12.
  23. Reichetseder, Manuel (12.2.2014): Greece on the Brink – Documentaryhttps://www.youtube.com/watch?v=LwJMFsr8tZM
  24. Mason, Paul | The Guardian (17.7.2015): The end of capitalism has begunhttp://www.theguardian.com/books/2015/jul/17/postcapitalism-end-of-capitalism-begun

Kerttu Juutilainen on Oulussa asuva humanisti.
.Lue myös