Yhdysvaltain hybridisota Venäjän näkökulmasta
Suomessa ja laajemmin länsimaissa käydyssä hybridisota-keskustelussa on keskitytty siihen, miten länsi on joutunut Venäjän käymän hybridisodan kohteeksi. Näkökulma on ymmärrettävä, mutta samalla länsimaissa harvat ovat tietoisia, että Venäjällä maan koetaan olevan erityisesti Yhdysvaltojen käymän hybridisodan kohteena. Venäjän näkökulman huomioiminen on olennaista, että saisimme maailman konflikteista nykyistä tasapainoisemman kuvan omien mielipiteidemme pohjaksi. Samalla voisimme oppia ymmärtämään paremmin konfliktien luonnetta ja mahdollisesti laajempaa kontekstia, etenkin niiden kohdistuessa Venäjän intresseihin. Syyrian ja Ukrainan kriisit ovat osoittaneet, että länsimainen valtamedia kykenee esittämään konflikteista käytännössä vain länsimaisen, usein Yhdysvaltojen intressejä myötäilevän näkökulman. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta hallitsevan narratiivin toistovolyymi ratkaisee, mitä kansa ajattelee.
Aiheen laajuuden ja moniulotteisuuden vuoksi seuraavassa esitellään lyhyesti ja yksinkertaistetusti Yhdysvaltainvaltamedia kykenee esittämään konflikteista vain Yhdysvaltojen intressejä myötäilevän näkökulman käymän globaalin hybridisodan keskeisiä piirteitä ja tavoitteita. Ne pohjautuvat pääosin viime vuonna julkaistuun Andrew Korybkon kirjaan Hybrid Wars: The Indirect Adaptive Approach to Regime Change, jonka julkaisi Moskovassa toimivaan Peoples´ Friendship University of Russiaan kuuluva The Institute for Strategic Studies and Predictions. Kirjan voi sanoa edustavan Venäjän valtion tuolloista hybridisota-näkemystä, sillä tiettävästi se on ensimmäinen laajempi aiheesta tehty selvitys. Korybkon näkemyksiin ja teoriaan hybridisodasta voi perehtyä tarkemmin tutustumalla hänen kirjaansa.
Korybko näkee Yhdysvaltojen käymän hybridisodan keinona ajaa maan geopoliittisia intressejä sekä turmella tai tehdä tyhjäksi kilpailevien valtioiden jo olemassa olevat tai potentiaaliset intressit. Hybridisota pohjautuu vahvasti Zbigniew Brzezinskin geostrategisiin ja -poliittisiin näkemyksiin Yhdysvaltain johtoaseman (primacy) säilyttämiseksi Euraasiassa. Hän kirjoitti aiheesta vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives.

HYBRIDISODAN TAVOITTEENA ON SÄILYTTÄÄ YHDYSVALTAIN GLOBAALI HEGEMONIA-ASEMA, joka sille aukesi Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Hybridisodan nousua voidaan pitää Yhdysvaltojen vastatoimena maailman orastavalle moninapaistumiselle eli pääasiassa Kiinan ja Venäjän taloudellis-sotilaalliselle nousulle, joka uhkaa haastaa sen globaalin valta-aseman. Korybkon mukaan hybridisodalla on kolme keskeistä ydinkohdetta (cores): Venäjä, Kiina ja Iran liittolaisineen ja intresseineen.
Venäjän keskeisistä intresseistä hybridisota kohdistuu erityisesti sen ajamaan Euraasian integraatioon (mm. Euraasian talousliitto) ja BRICS-yhteisöön.eroavaisuuksien korostamiseen ja polarisointiin käytetään erilaisia informaatio-operaatioita Maantieteellisesti Venäjän intressit keskittyvät Euraasiassa ensisijaisesti Balkanille, Lähi-itään, Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan. Kiinan osalta pyritään puolestaan estämään Euraasian laajuisen silkkitiestrategian eteneminen. Nämä Kiinan ja Venäjän osittain yhtenevät intressit luovat pohjan monenlaisille hybridisotaoperaatioille ja niistä seuraaville konflikteille Venäjän ja Kiinan lähialueilla ja liittolaismaissa, mutta myös ydinkohteiden sisällä. Hybridisotauhka mainituilla alueilla voi osaltaan selittää, miksi Kiina ja Venäjä ovat viime vuosina tiivistäneet – tai joutuneet tiivistämään – strategista talous- ja sotilasyhteistyötä.

HYBRIDISOTATOIMET EDELLYTTÄVÄT HALLINNON JA YHTEISKUNNAN LÄPIKOTAISTA TUNTEMUSTA. Kohteiksi valitaan yhteiskunnan heikkoudet, joita ovat poliittisiksi kysymyksiksi helposti nousevat väestön keskinäiset eroavaisuudet kuten etnisyys, uskonto, historia, sosioekomiset erot ja mahdolliset hallinnolliset raja-alueet. Keskinäisten eroavaisuuksien korostamiseen ja manipulointiin eli ryhmien tietoiseen jakamiseen ja polarisointiin käytetään erilaisia informaatio-operaatioita. Mitä enemmän ryhmien eroavaisuudet limittyvät toisiinsa, sitä voimakkaampi potentiaali niillä on tulevissa hallituksen vastaisissa operaatioissa. Tämän vuoksi juuri Balkan, Kaukasia ja Lähi-itä ovat hedelmällisiä alueita värivallankumouksille.
Korybkon mukaan hybridisota on tähän mennessä merkittävin Yhdysvalloissa syntynyt strateginen kehityssuuntaus. Hybridisodassa on kaksi keskeistä elementtiä: värivallankumoukset ja epätavanomainen sodankäynti (unconventional warfare), joka näkyy esimerkiksi Syyriassa kohdehallintoon suunnattuna ”kapinallisuutena”.hybridisota on tähän mennessä merkittävin Yhdysvalloissa syntynyt strateginen kehityssuuntaus
Värivallankumous on ensisijainen metodi, mutta mikäli se ei tuota kohdehallinnossa tai -maassa toivottua lopputulosta, ohjataan hybridisota epätavanomaisen sodankäynnin muotoon eli tavoite pyritään saavuttamaan epäsuorin sotilaallisin keinoin. Se, käyttääkö Yhdysvallat epätavanomaisia vai tavanomaisia sodankäynnin keinoja, riippuu siitä, mikä on kohdehallinnon tai -valtion etäisyys kolmeen ydinalueeseen (Venäjä, Kiina ja Iran). Suoraa konfliktia ydinalueiden kanssa pyritään välttämään, joten ydinkohteiden lähialueilla käytetään epäsuoria epätavanomaisia sodankäynnin keinoja, mutta kauempana tarvittaessa myös suoria. Esimerkkinä tästä Korybko mainitsee Libyan.
Syyrian ja Ukrainan konfliktit ovat tähän mennessä Yhdysvaltojen käymän hybridisodan esimerkkitapauksia. Konfliktin kehityskulkujen tarkastelu ja vertailu auttavat ymmärtämään, miten konsepti etenee mielenosoituksista aina epätavanomaiseen sodankäyntiin. Korybkon mukaan tulevina vuosikymmeninä tullaan väistämättä näkemään lisää Syyrian ja Ukrainan kaltaisia aktiivisten epävakauttamistoimien myötä syntyneitä värivallankumouksia ja mahdollisesti myös sotia.
Korybko: Venäjällä ei ole todellista hybridisotakykyä
Korybko kirjoittaa, että Venäjä tunnisti Yhdysvaltain hybridisotakonseptin vasta toukokuussa 2014 Moskovan kansainvälisen turvallisuuskonferenssin yhteydessä, silloinkin vasta osittain.Yhdysvalloilla on hybridisodassa täysi ylivalta vähintään seuraavan vuosikymmenen ajan. Tuolloin Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu totesi, että ”värivallankumoukset saavat yhä enemmän sodankäynnin piirteitä ja niitä kehitetään sodankäynnin sääntöjen mukaisesti”. Venäjä, Iran ja Kiina tuskailivat yhdessä niihin kohdistuneiden hybridisotatoimien ymmärtämiseksi. Mailla kestää ainakin puoli vuosikymmentä löytää tehokkaat keinot hybridisodalta puolustautumiseen, oman hybridisodan käymisestä puhumattakaan. Yhdysvalloilla on hybridisodassa täysi ylivalta vähintään seuraavan vuosikymmenen ajan. Venäjän ja muiden ydinmaiden on toistaiseksi kyettävä etsimään lähinnä suojautumiskeinoja. Yksi niistä on patriotismi.
Korybkon mukaan Venäjällä ei ole todellista hybridisotakykyä. Tämä asettaa osin kyseenalaiseksi länsimaisten asiantuntijoiden väitteet, joiden mukaan Venäjä käy hybridisotaa Ukrainaa ja parhaimmillaan jopa koko länttä vastaan. Esimerkiksi Suomessa Venäjän hybridisodan on sanottu olevan lähinnä informaatiovaikuttamista, joka on vain pieni osa ja yksi väline Korybkon esittelemässä laajassa hybridisotakonseptissa. Esimerkiksi vuonna 2015 Venäjän keskeisimmän informaatiovaikutustoimijan eli valtiollisen RT-uutiskanavan määrärahat olivat muutamia satoja miljoonia euroja, kun Yhdysvaltain armeija käytti jo vuonna 2007 vähintään 4,7 miljardia informaatiovaikuttamiseen kotimaassa ja ulkomailla. Informaatiovaikuttamisessa Venäjä on Yhdysvaltoihin verrattuna pieni toimija.
Korybkon näkemysten perusteella voidaan kysyä, onko Venäjän muodostamaa hybridisotauhkaa länsimaissa paisuteltu jopa tarkoituksellisesti uhkakuvan kasvattamiseksi? Kuka tai ketkä tästä hyötyisivät? Onko mahdollista, että Venäjän ”länteen” kohdistama hybridisota olisikin – ainakin osittain – todellisuudessa Yhdysvaltain Venäjää vastaan käymää hybridisotaa ja informaatiovaikuttamista?
Lähteet
Korybko, Andrew | Oriental Review (4.3.2016). Hybrid Wars 1. The Law of Hybrid Warfare.http://orientalreview.org/2016/03/04/hybrid-wars-1-the-law-of-hybrid-warfare/
Korybko, Andrew | Hybrid Wars: The Indirect Adaptive Approach to Regime Change (2015).http://orientalreview.org/wp-content/uploads/2015/08/AK-Hybrid-Wars-updated.pdf
Kyrönlahti, Ville | Vastavalkea (7.3.2016). Hybridisotaa ja trollijahtia.http://vastavalkea.fi/2016/03/07/hybridisotaa-ja-trollijahtia/
Raiskila, Vesa | Vastavalkea (17.10.2015). Sata virkamiestä infosodan oppiin.http://vastavalkea.fi/2015/10/17/sata-virkamiesta-infosodan-oppiin/