AIKA AJOIN julkisuudessa näkyy väitteitä sosialidemokraattien ja muidenkin vasemmistopuolueiden katoamisesta poliittiselta kartalta. Viimeksi tällaisen lausunnon antoi muuten arvostamani ja maltillinen emeritusprofessori Heikki Paloheimo (Satakunnan Kansa 30.6.2015). Paloheimo aloittaa kirjoituksensa väittämällä, että sosialidemokraattien kannatusta syö trendi, joka on näkynyt Länsi-Euroopassa jo viimeiset kolmekymmentä vuotta.
Tälle Paloheimon väitteelle ei kuitenkaan näy perusteita käytännön kehityksessä. Politiikka on aaltoliikettä, ja siihen kuuluu puolueiden kannatuksen lasku ja nousu. Siihen liittyy myös hallitusvallan vaihto. Monissa Länsi-Euroopan maissa sosialidemokraatit ovat edelleen suurin tai toiseksi suurin puolue. Ranskassa sosialistit ovat vallassa, Saksassa ja Britanniassa toiseksi suurin puolue. Samoin Italiassa Matteo Renzinjohtama puolue on lähellä sosialidemokratiaa.
Kokonaan oma lukunsa ovat nyt Kreikka ja Espanja, joissa uudet sosialidemokraateista vasemmalla olevat puolueet ovat nousseet suurimmiksi. Entisissä kommunistimaissa sosialidemokratia ei ole menestynyt hääppöisesti, mikä taas johtuu maiden menneisyydestä.
Pohjoismaat ovat oma lukunsa. Muut pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta ovat edelleen hyvinvointiyhteiskuntia. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sosialidemokraattinen puolue on suurin, mikä osoittaa sosialidemokratian voiman silloin kun pidetään kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta. Myös äänestysprosentit muissa Pohjoismaissa ovat selvästi korkeammat kuin Suomessa, ja tämä heijastuu myös demarien kannatukseen. Liian moni Suomessa on menettänyt uskonsa äänen voimaan.
Suomen sosialidemokraattisen puolueen tila on todella surkea, vaikka maamme suorastaan huutaa vasemmistolaista politiikkaa. Maassa on käytännössä puoli miljoonaa työtöntä ja miljoona köyhää. Leipäjonot, joita muissa Pohjoismaissa ei ole, jatkavat pidentymistään. Puolueen johdolle on Paavo Lipposen ajoista alkaen ollut tärkeintä hallitusvalta, ei politiikan sisältö. Hokema, että vain hallituksesta voidaan vaikuttaa, on iskostunut puolueen jäseniinkin. Todellisuudessa oppositiolla on demokratiassa merkittävä rooli. Oppositiopolitiikka ei kuitenkaan saa olla räiskintää sinne tänne, vaan opposition ehdotusten pitää perustua tietoon ja osaamiseen.
Oma lukunsa on henkilöiden merkitys puolueiden kannatukselle. Eero Heinäluoma luopui puolueen johdosta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin SDP:n kannatus oli 21,7 %. Sen jälkeen puolueen alamäki on lähes koko ajan vain kiihtynyt. Nyt pitäisi Antti Rinteen ja puolueen jäsenten miettiä, olisiko puolueen keulakuva muutettava viimeistään puoluekokouksessa parin vuoden kuluttua.
Mikko Elo on porilainen valtiopäiväneuvos.