Venäjällä toimiva ajatushautomo Russian International Affairs Council (RIAC) julkaisi keväällä Venäjä-Kiina-yhteistyötä koskevan raportin Russian-Chinese Dialogue: 2016 Model. Siinä tarkastellaan pääasiassa maiden kahdenkeskisiä suhteita vuoden 2015 ja kevään 2016 ensimmäisen kvartaalin aikana sekä peilataan niitä vallitsevaan kansainväliseen järjestykseen. Raportissa tarkastellaan myös tulevaisuuden visioita naapuriyhteistyön kehittämiseksi sekä annetaan maiden päättäjille kehittämissuosituksia taloudellisen, tieteellisen, opetuksellisen ja kulttuurisen yhteistyön eteenpäin viemiseksi. Seuraavassa esitellään lyhyesti keskeisiä, lähinnä kansainväliseen järjestykseen ja talouteen liittyviä kohtia. Raportin laati yhteistyössä kiinalais-venäläinen asiantuntijaryhmä.
Kirjoittajien mukaan kansainvälisten suhteiden järjestelmän muutosprosessi on keskeneräisessä, epäsymmetrisessä ja pysähtyneessä tilassa. Keskeisimmillä osa-aluilla suhteiden vuorovaikutus nojaa edelleen toimintamalliin ja järjestykseen, jossa ”on olemassa yksi supervalta ja joitain suurvaltoja”. Tämä ei tarkoita, etteikö moninapainen maailma (eng. multipolar world) olisi taustalla saanut muotoaan. Vuorovaikutuksen navat ovat epätasapainossa ja uuden kansainvälisen järjestyksen muutostila edistyy epätasaisesti sekä nopeuden että laadun kannalta.
Yhdysvallat on edelleen ainoa supervalta. Todennäköisimmin sen asema tulee säilymään vakaana eikä se tule kohtamaan suurempia haasteita tulevina vuosikymmeninä. Kansainvälisten suhteiden kenttä on monipuolistumassa järjestäytyneiden ja toisinaan myös satunnaisten ei-valtiollisten toimijoiden myötä. Monikansalliset yhtiöt käyttävät taloudellista valtaa sekä tutkimus- ja kehitysosaamista kasvattaakseen vaikutusvaltaansa maailmanpolitiikassa. Teknologiakehitys on mahdollistanut ei-hallituksellisten organisaatioiden (eng. non-governmental organization, NGO), terroristisolujen ja radikalismin vaikutusvallan kasvun maailman mittakaavassa.
Kansainvälisesti talouden ja politiikan tasapaino on muuttumassa. Valtiot ovat siirtymässä politiikan aikakauteen, jossa taloudelliset edut saatetaan uhrata poliittisten intressien hyväksi. Samalla kansainvälisten turvallisuusinstituutioiden vaikutusvalta on vähenemässä. YK:n uudistaminen on edelleen toteuttamatta ja tärkeissä kysymyksissä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenten on vaikea löytää yksimielisyyttä. Konsensuksen puutteesta johtuen isot valtiot etsivät usein vaihtoehtoisia toimintatapoja, turvallisuusneuvoston mandaatista piittaamatta. Veto-oikeutta käytetään turvallisuusneuvostossa yksittäisten valtioiden intressien turvaamiseen mikä heikentää YK:n vaikutusvaltaa. Tämän vuoksi YK:n on mahdotonta taata ja ylläpitää kansainvälistä turvallisuutta.
Vaikka terrorismista on muodostunut kansainvälinen uhka ei kansainvälinen yhteisö ole päässyt yksimielisyyteen sen synnyttämistä ongelmista. Terrorismin vastaisessa taistelussa käytetään kaksoisstandardeja, mikä johtuu siitä, että terrorismin vastainen liike yhdistyy kasvavissa määrin geopoliittiseen kamppailuun. Tästä johtuen on mahdotonta muodostaa yhtenäistä terrorismin vastaista rintamaa.
Maailmantalouden tilanne on yhä moninaisempi. Olemassa olevia mekanismeja on organisoitu uudelleen samalla kun on syntynyt uusia. Maailman kauppajärjestön (World Trade Organization, WTO) DDA-kauppaneuvottelukierros (Doha Development Agenda) on lamaannuksissa ja Yhdysvaltain ajamat TPP- (Trans-Pacific Partnership) sekä TTIP-kauppasopimukset (Transatlantic Trade and Investment Partership) yrittävät luoda omat globaalin kaupankäynnin ja sijoittamisen säännöt. Lisäksi kehittyneiden maiden hallitsemat Maailmanpankki (World Bank) ja Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund, IMF) ovat olleet hitaita uudistamaan instituutioidensa rakennetta. Sinä aikana on muodostettu uusia monenkeskisiä rahoitusinstituutioita kuten BRICS-kehityspankki (BRICS New Development Bank) ja Aasian infrastruktuuri-investointipankki (Asian Infrastructure Investment Bank, AIIB). Yksikään edellä mainituista instituutioista ei kykene itsenäisesti tarjoamaan ratkaisuja kansainvälisiin talouskysymyksiin, vaan vanhojen ja uusien mekanismien välille tarvitaan yhteistyötä ja tervettä kilpailuhenkeä.

Lisää vaikutusvaltaa uusien instituutioiden avulla

Kiinan ja Venäjän intresseissä on rakentaa kahdenkeskisiä suhteita siten, että ne edesauttavat kasvattamaan maiden alueellista ja myös kansainvälistä vaikutusvaltaa. Valtiot pyrkivät molemminpuoliseen hyötyyn nojaavaan yhteistyöhön tietyillä avainfoorumeilla- ja alueilla. Kirjoittajien mukaan globalisaatiokehitykseen sisältyy ristiriita kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä. Siksi jo toiminnassa olevia globalisaatiokehitystä ylläpitäviä hallinnollisia instituutioita tulee uudistaa. Globalisaatiokehitysprosessissa tarvitaan tasavertaisempia suhteita Yhdysvaltain johtamien kehittyneiden maiden ja kehittyvien maiden välillä. Tätä kansainvälisen järjestyksen epätasapainoa tulee muuttaa.
On välttämätöntä vahvistaa kansainvälisen järjestyksen perusperiaatteita, maailman moninapaisuutta, kunnioittaa yhtäläisiä oikeuksia ja suvereniteettia, kaikkien kansakuntien valinnanvapautta, rauhanomaisen yhteiselon perinteitä, kansainvälisen lain periaatteita ja YK:n peruskirjaa. Venäjä, Kiina, BRICS-maat ja Shanghain yhteistyöjärjestö (Shanghai Cooperation Organization, SCO) seuraavat näitä periaatteita.
BRICS-maiden ja SCO:n kokous Ufassa (Venäjän Baškortostanissa) kesällä 2015 oli merkittävä virstanpylväs. Kokoukseen osallistuneet osoittivat tarpeen laajalle monenkeskiselle toimintatavalle käsitellä kansainvälisiä haasteita, painottaen YK:n roolia pyrkimyksissä löytää ongelmiin yhteisiä ratkaisuja. Lisäksi he painottivat YK:n merkitystä avoimena ja rehellisenä kansainvälisen politiikan keskustelufoorumina sotien ja konfliktien ehkäisemiseksi.
Ufan kokouksessa hyväksyttiin muun muassa BRICS-maiden talousyhteistyöstrategia (Strategy for BRICS Economic Partnership). Täytäntöönpanon seuraamiseksi sen etenemisestä raportoidaan vuosittain BRICS-maiden johtajille. Strategiaa päivitetään vähintään viiden vuoden välein tai aikaisemmin, mikäli se nähdään tarpeelliseksi. Maiden johtajat painottivat strategian käytännön toteuttamista sekä muiden ohella BRICS-kehityspankin ja pankkien välisen yhteistyömekanismin (Interbank Cooperation Mechanism) merkitystä. He antoivat tehtäväksi laatia kauppa-, talous-, ja investointiyhteistyötä koskeva tiekartta vuoteen 2020 saakka. Ufan kokouksen toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin myös tulevaisuuden yhteistyöosa-alueita kuten rauhanturvayhteistyötä, alueneuvoston (Council of Regions) perustamista sekä media-ammattilaisten välistä yhteistyötä ja kokemustenvaihtoa. Ufan tiedotteessa kerrotaan tarkemmin kokouksen tuloksista ja yhteisistä tavoitteista.
BRICS säilyy tulevaisuudessakin vapaamuotoisena yhteisönä (informal association), mikä mahdollistaa sen joustavan toiminnan. BRICS-valtakirja valtuuttaa jäsenmaiden puhua asioista huomattavasti laajemmin kuin esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvostossa, mikä edesauttaa ratkaisujen löytymistä moniin talous- ja ympäristöongelmiin. BRICSin vaikutusvaltaa edistää se, että jäsenvaltiot voivat välittää kokouksissa tehtyjä päätöksiä muihin johtaviin kansainvälisiin instituutioihin ja organisaatioihin.
SCO on jäsenmaiden hallitusten välinen yhteistyöorganisaatio, joka perustettiin vuonna 2001 kansallisten intressien yhteen sovittamiseksi. SCO:ssa on tällä hetkellä kuusi täysjäsentä: Kiina, Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Uzbekistan ja Tadžhikistan. (Kesäkuussa 2016 Tashkentissa pidetyssä SCO:n kokouksessa Intia ja Pakista ottivat askeleen lähemmäksi täysjäsenyyttä.) BRICS-kokouksen yhteydessä Ufassa pidettiin myös SCO:n kokous, jossa hyväksyttiin muun muassa järjestön kehitysstrategia vuoteen 2025 saakka. Talous- ja investointisuhteiden kehittämiseksi SCO-maat jatkavat työskentelyä SCO-kehitysrahaston (SCO Development Fund) ja SCO kehityspankin (SCO Development Bank) perustamiseksi. SCO-kriittiset kutsuvat näitä järjestön ”kompastuskiviksi”.
Kiinan vahvasti vientivoittoinen talous on selvästi muita SCO:n täysjäseniä suurempi. Tämä on herättänyt ennakkoluuloja muissa jäsenmaissa, että Kiina pyrkisi SCO-kehitysrahaston ja -pankin avulla laajentamaan lähinnä vain omaa vaikutusvaltaansa. Venäjä ja Kazakstan ehdottivat aiemmin jonkinlaisena kompromissina, että SCO-kehityspankki liitettäisiin osaksi jo olemassa olevaa Euraasian kehityspankkia. Asiaa ei ole vielä ratkaistu eli keskustelu aiheesta jatkuu. Kiinan varaulkoministeri kuitenkin totesi olevan mahdollista että uusi SCO-pankki, Aasian infrastruktuuri-investointipankki ja BRICS-kehityspankki toimisivat ilman ristiriitoja, toisiaan täydentäen.
Kirjoittajien mukaan SCO kehitysrahaston ja -pankin perustamisen tulisi palvella laajempaa kontekstia huomioiden Euraasian ja Aasia-Tyynenmeren alueiden integraatioprosessi. Toisin kuin kauppajätit Kiina ja USA, Venäjä ei ole niinkään kiinnostunut alueellisen kaupan laajemmasta vapautumisesta vaan läpinäkyvyyden ja taloudellisen verkostoitumisen kasvusta sekä kestävästä ja vakaasta talousjärjestelmästä, jotka tukisivat maan taloudellisia prioriteetteja.
Monenkeskiset rahoitusinstituutiot kuten Aasian infrastruktuuri-investointipankki ja silkkitierahasto (Silk Road Fund) edistävät osaltaan talouden läpinäkyvyyttä ja verkostoitumista. 40 miljardin dollarin alkupääomalla silkkitierahasto tulee olemaan keskeinen Kiinan silkkitiestrategian (One Belt, One Road, OBOR) rahoitustyökalu, jolla rahoitetaan ensisijaisesti erilaisia infrastruktuuri-, rahoitus-, energia- ja teollisuusprojekteja. Ensimmäinen osittain silkkitierahaston rahoittama projekti liittyi venäläisen energiayhtiö Novatekin nesteytetyn maakaasun hankkeeseen. AIIB:n käytössä olevasta 100 miljardin dollarin alkupääomasta Kiina myönsi noin 30 %, Intia noin 8 % ja Venäjä noin 6,5 %. Kolmanneksi suurimpana osakkaana Venäjän intresseissä on käyttää AIIB:n resursseja kotimaan investointiprojekteihin Kaukoidässä ja Siperiassa.
Toukokuussa 2015 Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Kiinan presidentti Xi Jinping ilmoittivat Euraasian unionin (Eurasian Economic Union, EEU) ja OBORin välisestä yhteistyöstä. Kahdenkeskiselle asialistalle kuului muun muassa yhteisten teollisuusalueiden rakentamista, raja-alueyhteistyötä ja pyrkimystä luoda suotuisa ilmapiiri pienten ja keskisuurten yritysten perustamiselle. Pohjimmiltaan kyse on Kiinan ja Venäjän keskinäisestä ja alueellisesta yhteistyöstä, jolla luodaan pohjaa laajemmalle Euraasian yhteistyölle. Sitä edistetään monenkeskisin toimin muun muassa SCO:ssa, mutta myös kahdenkeskisen yhteistyön turvin.
Loppujen lopuksi OBORin ja EEU:n ”yhdistäminen” on hieman yksinkertaistettu iskulause, koska yhteistoiminta on mahdollista hyvin monilla eri alustoilla. Niihin kuuluu muun muassa SCO, kahdenkeskiset hallitusten väliset yhteistyötoimikunnat, Venäjällä ja Kiinassa toimivat ajatushautomot, ystävyyskaupunkitoiminta, raja-alueyhteistyö sekä yritysvaihto. EEU:n ja OBORin yhteistoiminta tarkoittaa siis lähinnä laajaa yhteistyötä monilla eri osa-alueilla. Venäjän ja Kiinan ei tulisi nähdä yhteistoimintaa vain kahdenkeskisenä asiana, sillä esimerkiksi EEU koskettaa muitakin valtiota kuin Venäjää, OBORista puhumattakaan.

Lähteet

Russian International Affairs Council (25/2016). Russian–Chinese Dialogue: The 2016 Model.http://russiancouncil.ru/common/upload/Russia-China-Report25-eng.pdf