Panama-papereita on epäilty tiedustelupalvelun, erityisesti USA:n keskustiedustelupalvelu CIA:n (Central Intelligence Agency) operaatioksi. Panaman mammuttimaisen tietovuodon systemaattinen ja tiukasti ohjastettu kansainvälinen mediakäyttö, USA:n suuryritysten ja varakkaiden henkilöiden loistaminen poissaolollaan sekä median tarkoitushakuisesti USA:n inhokkitahoja kohtaan suuntaama huomio tukevat tätä otaksumaa.
Suomesta operaation mediatoimijaksi on valikoitunut Yle. Aiemman kehityksen kannalta katsoen tämä ei ole varsinaisesti yllättävää.
Ylen aivan ensimmäisissä Panama-papereiden uutisoinneissa esiin nostettiin Venäjän presidentti Vladimir Putin. Tämä siitä huolimatta, ettei Putinin nimi edes esiintynyt papereissa ja monen muun johtajan nimi esiintyi. Ylen uutisointi onnistui tämänkin aiheen avulla luomaan kielteistä kuvaa Venäjästä ja sen presidentistä, vaikkei kunnon perusteita oikein ollutkaan.
Valtiollisen Ylen Venäjä-linjaa voi vain hämmästellä. On ollut epämääräisiä uutisointeja Pietarissa sijaitsevasta ”Venäjän trollitehtaasta” ja suomalaisten” Venäjän trollien” jahtia. Ensimmäistäkään oikeaa Venäjän trollia ei ole tiedotettu löytyneen. Kunnollisten esimerkkien sijaan trollauksen tunnusmerkkeinä on mainittu EU-vastaisuus, Nato-vastaisuus ja USA:n arvostelu.  Mainittuihin isänmaallisiin mielipiteisiin on siis Ylen toimesta lyöty venäjämielisyyden ja ”trollauksen” leima. Tällä pyritään normaalin kriittisen keskustelun tukahduttamiseen. Samaan aikaan kriitikkoja härskisti mustamaalaavat, ahkeruutensa puolesta ammattimaisilta vaikuttavat Nato-trollit saavat häiriköidä kuin heitä ei olisikaan.
Venäjää koskeva uutisointi on Ylellä silmiinpistävän ja tarkoitushakuisen kielteistä. Venäjää syyllistävää ja kyseenalaistavaa tekstiä saadaan sinnekin, missä kyse ei edes ole Venäjästä, kuten juuri Panama-tietovuodossa.
Miksi juuri Ylestä CIA:n äänitorvi ja hybridisodan operaattori?
Yle olisi CIA:lle luonteva kumppani. Yle on jo antanut vakuuttavia näyttöjä ”osaamisestaan” Venäjä-vastaisuuden ja suoranaisen Venäjä-vihan lietsojana. Tässä suhteessa Ylen toiminta tuo jo mieleen rikoslaissakin määritellyn sotaan yllyttämisen (rikoslaki 12. luku 2. §). Yle toistaa länsilähteiden villeimmätkin väitteet sellaisenaan, mutta liittää ”lähdekriittisen” epäilyksen kaikkeen Venäjän tiedottamaan, olkoonkin, että  kriittinen retrospektio saattaisi suositella jokseenkin päinvastaista linjaa. On ymmärrettävää, etta rapakon takana osataan arvostaa moista auliutta ja vieläpä Venäjän naapurimaalta.
Myös Ylen johdolla lienee eurooppalaisittain poikkeuksellisia ansioita ronskimman otteen mielipidevaikuttamisesta. Ylen kokoomustaustainen toimitusjohtaja Lauri Kivinen on liitetty Nokia Siemens Networksin ns. Iran-kauppoihin. NSN myi Iranille toisinajattelijoiden vaientamista helpottaneen tietoliikenteen valvontakeskuksen.
Ylen rooli Panama-papereiden osalta selvitettävä
Ylen roolista Panama-papereissa ja mahdollisissa informaatio-operaatioissa laajemminkin herää useita kysymyksiä.
Miksi Yle ei enää julkaise Panama-papereihin liittyvää tuotantoa, vaikka suunnattomasta materiaalista varmasti riittäisi mielenkiintoista raportoitavaa? Kuka pelin on viheltänyt poikki ja miksi?
Millaisia intressitahoja liittyy ICIJ:hin ja erityisesti ICIJ:n rahoitukseen?
Onko Panama-papereissa todella kyse hybridisotaan liittyvästä informaatio-operaatiosta ja miten Ylen päätös osallistua syntyi? Ketkä ottivat yhteyttä ja millä tasolla?
Miten Yle osallistui operaation rahoitukseen ja toimivatko yleläiset ulkomaisen tahon rahoituksella?
Miten ICIJ:n tiedotuslinja syntyi ja miten se sitoo Yleä?
Miten tietojen julkistamista eri maissa koordinoitiin?
Kuka ja missä päätti valtavan aineiston keinotekoisen oloisesta valjastamisesta USA:n sotapropagandan tueksi ja mikä tässä oli Ylen rooli?
Mikä on laajemmassa kontekstissa Ylen johtokaksikon Kivinen–Jääskeläinen rooli Ylen alistamisessa USA:n propagandan äänitorveksi?
Miten ja minkä kontaktien kautta Ylen USA:ta palveleva rähmälläänolo on käytännössä toteutunut ja miten tietoinen valinta se on?
Ylen tähänastinen rähmälläänolo on ollut lähinnä USA:n passiivista myötäilyä ja propagandan välittämistä suomalaisyleisölle. Panama-papereissa Yle on mahdollisesti aktiivisesti osallistunut yksittäiseen informaatio-operaatioon kansainvälisen ohjeistuksen mukaisesti.
Mitä Ylelle olisi tehtävä?
Vaikuttaa valitettavasti siltä, että Ylen johto ei ole tehtäviensä tasalla eikä Suomen asialla. Ellei eduskunta sitten katso Ylen tehtäväksi osallistua Venäjän vastaiseen informaatiosotaan. Se puolestaan edellyttäisi eduskunnan päätöstä Venäjän vastaiselle toiminnalle. Jos eduskunta ei ole sellaiseen valmis, on sen syytä viipymättä harkita Ylen johtokaksikon Lauri Kivinen – Atte Jääskeläinen vaihtamista osaavampiin ja valtio-omistajalle lojaalimpiin johtajiin.
Joka tapauksessa Ylen rooli ilmeisesti ulkomailta käsin ohjeistettuna Panama-papereiden mediakäytön toteuttajana tuo lisää pohdittavaa Arto Satosen vetämälle Ylen asemaa ja tehtäviä pohtivalle työryhmälle.
Pääkysymys kuuluu, kuinka syvällä Yle on USA:n letkuissa. On selvitettävä, mitkä organisatoriset yhteydet ovat yhden suurvallan propagandaa toistavan kuuliaisuuden taustalla. Tuleeko USA:lta tai peräti CIA:lta ohjeistusta Ylelle laajemminkin?
Yle on eduskunnan alainen ja kansalaisten maksaman Yle-veron turvin resursoitu valtiollinen yleisradioyhtiö. Olisiko eduskunnan aika viimein herätä ja noteerata Ylen alennustila?