Marraskuun lopulla turkkilaishävittäjä ampui alas pommitusoperaatiota suorittaneen venäläishävittäjän Pohjois-Latakiassa. Tämän seurauksena Venäjä asetti boikottiin mm. turkkilaisia tuontitavaroita ja katkaisi maiden välisen sotilasyhteistyön toistaiseksi. Tapaus nostatti myös sanasodan presidentti Tayyip Recep Erdoganin ja Vladimir Putinin välille.
Putin on väittänyt, että Turkki ostaa ISISin (Islamic State of Iraq and Syria) Syyriasta varastamaa öljyä. Pariisin ilmastokonferenssissa Putin taas sanoi Turkin ampuneen venäläishävittäjän puolustaakseen ISISin öljyreittejä. Odotetusti Erdogan on torjunut syytökset ja väittänyt puolestaan Venäjän ja ISISin myyvän öljyä Syyrialle. Hän on ilmoittanut eroavansa, mikäli Putinin väitteille löytyy todisteita.
Putinin väite on kova, koska öljykauppaa pidetään edelleen ISISin keskeisenä tulonlähteenä. Ilman riittävää rahoitusta ja toimivaa logistiikkaketjua terroristijärjestö ei kykenisi toimimaan hallitsemallaan alueella tehokkaasti. Viimeisen parin viikon aikana kotimaan valtamediat – monet ulkomaan valtamediat mukaan lukien – ovat uutisoineet presidentti Putinin väittämistä moneen kertaan. Väitteiden todenperäisyyden tarkastaminen on jäänyt toissijaiseksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on Erkka Mikkosen Ylellä julkaisemaartikkeli, jossa huomio käännetään kokonaan pois olennaisesta. Putinin väitteiden tarkastamisen ja kumoamisen sijaan siinä pyritään horjuttamaan niiden uskottavuutta toteamalla Venäjän levittävän ainoastaan propagandaa ja harjoittavan informaatiosotaa.
Reilun vuoden aikana maailmalla on julkaistu lukuisia Syyriasta ja Irakista varastetun öljyn myyntiä käsitteleviä artikkeleita. Seuraavaksi tarkastellaan esimerkein Syyriasta Turkkiin suuntautuvaa laitonta öljy- ja polttoainekauppaa.
Syyriasta varastettua öljyä kuljetetaan Turkkiin
Fetim Taştekinin artikkelissa käydään läpi yksityiskohtaisesti, kuinka Turkissa Hatayn maakunnassa sijaitsevan Hacipasan asukkaat osallistuivat dieselöljyn salakuljetustoimintaan kesällä 2014. Syyriassa jalostettu diesel kuljetettiin tankkiautoilla Syyrian puolelle Izmarin kylään, josta se pumpattiin Asi-joen alitse vanhoja kasteluputkia käyttäen Turkin puolelle Hacipasaan. Tuolloin Izmarista sanottiin kulkevan Turkin puolelle kaikkiaan noin 500 laitonta polttoaineen pumppaukseen käytettävää kasteluputkea, jotka päättyivät pääosin kyläläisten takapihoille. Erään talon asukkaat kertoivat, että kylän perheistä 80–90 prosenttia on osallistunut polttoaineen salakuljetukseen. Vastaava toimintaa he kertoivat harjoitetun useissa Hatayn maakunnan kylissä kuten Altinozussa, Reyhanlissa ja Besaslanissa.
Eräs Hacipasan asukas kertoi kyläläisten harjoittaneen myyntitoimintaa kevääseen 2014 asti Turkin valtion tai armeijan puuttumatta siihen lainkaan. Armeija seurasi kyläläisten harjoittamaa polttoainekauppaa sivusta vuosien ajan. Vasta kun kansainvälisessä mediassa alkoi esiintyä väitteitä Turkin tuesta ISISille ja ISISin varastaman ja jalostaman öljyä myynnistä Turkkiin, alkoi armeija tehdä asialle jotain. Sen toimesta on kaivettu ylös maan alle piilotettuja öljynkuljetusputkia, mikä nosti viime vuonna salakuljetetun polttoaineen hinnan 0,56 dollarista 1,36:een dollariin. Vastatoimista huolimatta salakuljettajat ovat löytäneet uusia keinoja tuottoisan toiminnan jatkamiseksi. Yksi syy tälle voi olla se, että Turkin vastatoimet ovat kohdistuneet vain matalan tason salakuljettajiin, eivät korkean tason organisoijiin.
Mike Giglion BuzzFeed-sivustolle kirjoittamasta artikkelista voi lukea pitkälti samoja asioita, joita Hacipasan asukkaat kertoivat edellä. Sen sijaan Giglion haastattelemat öljyliikemiehet sanovat salakuljetusta tapahtuneen pienemmissä määrin jo ennen Syyrian sotaa. Konfliktin kärjistyminen loppuvuodesta 2011 antoi rajaa valvoville sotilasviranomaisille ”luvan” sallia laajempi salakuljetus lahjuksia vastaan.
Antakyassa Hatayn maakunnassa toimiva liikemies Yusuf (pseudonyymi) kertoi ostaneensa öljyä Syyrian al-Qaidaan kuuluvalta Jabhat al Nusralta ja FSA:lta (Free Syrian Army), mutta ei ISISltä. ”He eivät välitä vallankumouksesta. He haluavat vain ansaita rahaa”, sanoi Yusuf. Hän kertoi ostamansa öljyn kuljetetun Turkkiin lahjottujen rajaturvallisuusviranomaisten valvoman rajanylityspaikan kautta, minkä jälkeen se myytiin toiseen nimeltä mainitsemattomaan turkkilaiskaupunkiin jalostettavaksi. Yusuf sanoi rajan ylittäneen parhaillaan jopa 300 [öljy]rekkaa päivässä.
Idempänä Gaziantepissa toiminut öljyliikemies sanoi niin ikään ostaneensa öljyä FSA:lta. Hän kertoi ISISin huolehtineen öljyn kuljetuksesta. Eräs toinen liikemies taas kertoi ostaneensa rajakaupunki Tell Abyadin kautta salakuljetettua öljyä. Molemmat lausunnot tukevat Deutsche Wellen (DW) marraskuussa 2014 julkaisemaa raporttia, jonka mukaan Syyrian ja Turkin rajan ylitse kuljetetaan – varsin avoimesti – aseiden ja taistelijoiden lisäksi myös öljyä.

Turkkilaiskylän asukkaat asentamassa kotikutoisia öljyputkia. Kuva: Fehim Taştekin
Turkkilaiskylän asukkaita asentamassa öljynkuljetusputkia. Kuva: Fehim Taştekin

Viime heinäkuussa Business Insiderin julkaiseman artikkelin mukaan ISISin ja Turkin väliset yhteydet ovat kiistämättömät. Tiedot perustuvat öljykauppaa johtaneen Abu Sayyaf -nimisen ISIS-terroristin surmaamisen yhteydessä takavarikoituihin asiakirjoihin ja muistitikkujen sisältöihin.
Financial Times käsitteli lokakuussa ISISin organisoimaa öljynjalostus-, myynti,- ja kuljetustoimintaa Syyriassa ja Syyriasta ulkomaille. Artikkelin karttojen mukaan yksistään Hatayssa toimii vieläkin neljä salakuljetukseen käytettävää rajanylityspaikkaa, joista edellä on mainittu kaksi: Hacipasa ja Besaslan. Syyrian puolella rajaa militanttiryhmien hallitsemassa Idlibin maakunnassa esitetään olevan öljynostopaikkoja sekä liikuteltavia jalostamoita.
Financial Timesin artikkelissa mainitaan myös Turkin puolelle suuntautuvasta polttoainekaupasta, mutta vasta aivan lopussa. Toisaalta siinä sanotaan, ettei ISISin pumppaamaa ja myymää öljyä päädy Turkkiin lainkaan, vaan kaikki myydään Syyrian ja Irakiin. Edellä esitetyt tiedot ovat selvässä ristiriidassa FT:n esittämän kanssa. Ylen lainatessa FT:n artikkelia se jätti täysin kertomatta Turkin puolelle salakuljetettavasta polttoaineesta.
Merkittävää kaupankäyntiä
Ali Ediboglu, Hatayssa vaikuttava lainsäätäjä ja CHP-oppositiopuolueen jäsen, kertoi kesällä 2014 ISISin myyneen kuluneen vuoden aikana varastettua öljyä Turkkiin kaikkiaan 800 miljoonan dollarin edestä. Öljy toimitettiin Turkkiin kuten Hacipasan asukkaat ovat kertoneet: maanalaisten kuljetusputkien kautta. Ediboglun mukaan salakuljetustoimintaa on harjoitettu useissa maakunnissa. Hän sanoi ISISin varastaneen öljyä Rumeilanin öljykentiltä Pohjois-Syyriasta ja myöhemmin Mosulin seudulta Irakista vallattuaan sen kesällä 2014. Ennen myymistä Turkkiin varastettu raakaöljy jalostettiin dieselöljyksi jo Syyrian puolella lähellä Turkin rajaa.
Huhtikuussa 2014 Al Monitor uutisoi Syyrian hallituksen ja opposition yhteisarvioiden mukaan maassa tuotettavan vuosittain noin 60 000 barrelia kevytöljyä. Siitä 10 000 barrelia kerrotaan myydyn Syyrian sisämarkkinoille ja loput Turkkiin. Syyrian öljyministeri Hassan Zainab kertoi, että kaupasta hyötyjillä on yhteyksiä turkkilaisiin salakuljettajiin, Turkin tiedustelupalveluun (MIT) sekä armeijaan. Zainabin mukaan MIT:n ja armeijan antama ”turvaverkko” on mahdollistanut rajan ylittävän raakaöljykaupan. Syyrian valtion mukaan öljyä ovat ISISin lisäksi myyneet myös Jabhat al Nusra – ja Ahrar al Sham -terroristiryhmät.
Tässä yhteydessä on muistettava, että keväällä 2013 al-Qaidaan sidonnaisten ryhmien vallatessa Deir Ezzorin ja Hasakahin öljykentät päättivät EU:n jäsenvaltioiden ulkoministerit lieventää Syyrian vastaista öljysaartoa. Päätöksen myötä eurooppalaisyhtiöt saivat luvan ostaa öljyä ”opposition” hallitsemilta alueilta auttaakseen sitä ja siviiliväestöä. Öljyä on kuljetettu Turkin satamien kautta Eurooppaan. Jo tuolloin Syyria-asiantuntija Joshua Landis Oklahoman yliopistosta sanoi seuraavasti: ”Looginen päätelmä tästä hulluudesta on, että Eurooppa tulee rahoittamaan al-Qaidaa”.
Öljynkuljetusreitit uhattuina
The Guardian -lehden verkkosivuilla käsiteltiin viime heinäkuussa ISISin öljykauppaa ja Turkin tukea terroristiryhmille, kuten Jabhat al Nusralle ja Ahrar al Shamille. Öljyn salakuljetuksen yhteydessä eräs ISIS-terroristi kertoi, että ISISillä on vielä pitkä matka ylläpitää itsenäisesti hallitsemiaan alueita Irakissa ja Syyriassa. ”He [ISIS] tarvitsevat turkkilaisia. Tiedän yhteistyöstä paljon ja se pelottaa minua. En tiedä miten Turkki voisi hyökätä järjestöä vastaan liian kovaa. Heillä on yhteisiä intressejä”, hän jatkoi. Samassa yhteydessä terroristi myös kertoi, ettei Yhdysvaltain johtamalla ilmapommituskampanjalla ole ollut käytännössä mitään vaikutusta ISISin toiminnan laajuuteen.
Huomionarvoista on, että Hatayn maakunta sijaitsee karttojen mukaan lähestulkoon ISISin ensisijaisen öljynkuljetusreitin (M4-M5-tie) varrella. ISISin hallussa olevilta Deir Ezzorin öljykentiltä pääsee kulkemaan valtateitä pitkin Raqqan ja Aleppon kautta Jisr al Shughouriin ja Pohjois-Latakiaan (jonka rajalla Hatay sijaitsee). Venäjän ilmaiskujen myötä alkaneissa Etelä-Aleppon taisteluissa on kyse juuri M5-tien (Aleppo–Damaskos) hallinnasta, jonka Syyrian armeija liittolaisineen pyrkii katkaisemaan.
Financial Timesin mukaan Hatayn eteläisin salakuljetuspaikka on Khirbat al Jawz, joka sijaitsee parhaimmillaan vain noin 10 kilometrin päässä M4-valtatiestä (Latakia–Aleppo). SU-24-hävittäjän oletetulle putoamispaikalle kylästä on matkaa noin 20 kilometriä. Viime viikkoina Syyrian armeija on lähestynyt Turkin rajaa ja M4-valtatietä Venäjän hävittäjien tukemana lännestä ja etelästä, mikä uhkaa tehdä yhden keskeisen salakuljetusreitin käyttökelvottomaksi. Pohjois-Latakian taisteluissa panoksena on juuri Turkin rajan ja M4-valtatien hallinta.
Summa summarum: Syyrian armeija liittolaisineen uhkaa katkaista lähes Hatayn maakunnan rajalle yltävän ISISin tärkeimmän öljynkuljetusreitin.
Päätelmiä
Edellä käsiteltiin Syyriasta Turkkiin suuntautunutta öljykauppaa. Ääneen pääsivät toimittajien lisäksi myös viranomaiset sekä öljykauppiaat ja -välittäjät. Heidän antamansa viesti on selvä: Turkin armeija ja rajaturvallisuusviranomaiset katsoivat kauan läpi sormien Syyriasta varastetun öljyn kuljetusta ennen kuin alkoivat edes nimellisesti puuttua siihen. Armeija sekä rajaturvallisuusviranomaiset voidaan katsoa kiinteäksi osaksi Turkin valtion turvallisuuskoneistoa, joten näiltä osin toiminnalla on ollut valtion hyväksyntä.
Olisi naiivia väittää, etteikö myös presidentti Erdogan olisi ollut tietoinen rajan ylittävästä öljykaupasta. Olipa syynä rajaviranomaisten korruptio tai ei, käytäntö osoittaa Turkin olevan yksinkertaisesti haluton tai kykenemätön sulkemaan rajaansa.
On myös viitteitä siitä, että Erdoganin suku ja erityisesti presidentti Erdoganin poika Bilal olisi sotkeutunutöljykauppaan osaomisteisen BMZ Groupin kautta. Halvan öljyn aikana yrityksellä menee hyvin, sillä se osti vastikään laivastoonsa kaksi uutta öljytankkeria. Mikäli Bilalin osallisuus öljykauppaan pitää paikkansa, se voisi selittää presidentin haluttomuutta puuttua Turkkiin suuntautuvaan öljykauppaan.
Artikkelissa esitettyjen näkemysten perusteella jokainen voi arvioida, ovatko alussa esitetyt Putinin väitteet aihetta sivuuttaa Ylen tavoin käsittelemällä niitä vain informaatiosotana ja propagandana.
Lähteet