Divide et impera.

Tunnettu hallitsemisen keino on vastarinnan jakaminen keskenään tappeleviin osiin. Niin sanotussa demokraattisessa Lännessä tämä toteutetaan helpoimmin leimaamalla asioita vasemmistolaisiksi tai oikeistolaisiksi.
Tässä yksi käytännön esimerkki:
DiEM25-liikkeen lanseerauspäivänä Giánis Varoufákis sanoi aamun lehdistötilaisuudessa Berliinin Volksbühnellä moneen kertaan, että DiEM25 ei ole vasemmistoliike. Muun muassa siksi ei, että EU:ssa uhattuna on koko porvarillinen demokratiakäsitys.
Hän korosti haluavansa mukaan kaikki demokraattiset voimat liberaalidemokraateista radikaalidemokraatteihin. Oikeastaan kaikki ei-nationalistit. Vasemmistoa laajemman kannatuspohjan hankkiminen on Varoufákisille tärkeää: Vasemmistoliikkeenähän DiEM25 marginalisoituisi osaksi jo ennestään hajanaista ja erimielistä vasemmistoa.
Hesarin uutinen, ”Kreikan entinen valtiovarainministeri Varoufakis perusti eurooppalaisen vasemmistoliikkeen”, ilmestyi samana iltapäivänä. Sekä otsikossa että kuvatekstissä puhutaan “vasemmistoliikkeestä”. Lyhyehkössä artikkelissa mainitaan kerran “vasemmistoliike” ja kerran “vasemmistolainen demokratialiike”.
Miksi HS leimaa DiEM25:n vasemmistolaiseksi vastoin liikkeen perustajan ilmoitusta?
Jotta liikkeen esittämän kritiikin voisi kuitata vasemmistolaisena kritiikkinä? Jotta ei-vasemmistolaiset EU:n kehitykseen tyytymättömät voimat eivät liittyisi siihen?
Näin saatiin joka tapauksessa tehokkaasti vahvistettua viestiä, joka oli päinvastainen kuin mikä pääkallonpaikalla kerrottiin.