EUROOPAN UNIONISSA oli määrä olla kyse länsimaisista arvoista ja tasa-arvoisten jäsenmaidenasteittaisesta lähentymisestä, johon jokainen jäsenmaa ottaisi vapaaehtoisesti osaa. Se tarina ollaan korvaamassa nyt uudella. Kreikan tapaus on sen osoittanut.
Ennen viimeisintä neuvottelukierrosta, jossa Kreikalle saneltiin antautumisehtoja vastineena lisää velkannuttavasta 86 miljardin euron tukipaketista, kansainvälinen valuuttarahasto IMF lähetti euromaiden hallituksille luottamuksellisen, päivitetyn velkakestävyysanalyysin (DSA, Debt Sustainability Analysis).
Taloudellinen kriisi
IMF:n arvion mukaan ”Dramaattinen rappeutuminen [Kreikan] velkakestävyydessä viittaa mittakaavaltaan suuremman velkahelpotuksen tarpeeseen kuin mitä tähän päivään mennessä on harkittu — tai mitä EVM (Euroopan vakausmekanismi) on ehdottanut”, kertoo uutistoimisto Reuters.
Reuters raportoi edelleen, että Euroopan maiden tulisi IMF:n arvion mukaan antaa Kreikalle vähintään 30 vuoden armonaika sekä vanhojen että uusien velkojensa maksuun tai hyväksyä erityiset vuosittaiset tulonsiirrot Kreikan budjettiin tai suostua suureen velkojen leikkaukseen. Tämän lisäksi olisi syytä varautua enempäänkin poikkeusrahoitukseen, koska ”harva maa on koskaan kyennyt selviämään usean vuosikymmenen ajan 3,5 prosentin primäärisestä budjettialijäämästä, jollaista Kreikalta nyt vaaditaan.”
IMF arvioi Kreikan velkojen osuuden kasvavan 200 prosenttiin bkt:sta seuraavan kahden vuoden aikana, ja velan osuus olisi noin 170 % bkt:sta vielä vuonna 2022.
Humanitaarinen kriisi
Maaliskuussa 2015 saksalainen makroekonomian instituutti IMK julkaisi selvityksen EU:n kriisinhoitopolitiikan vaikutuksista kreikkalaisiin vuosina 2008–2012.
Köyhimmät kotitaloudet menettivät tuloistaan lähes 86 prosenttia. Rikkain väestönosa menetti 17–20 prosenttia. Euromääräisesti ilmaistuna: kotitaloudelle, jonka tulot olivat 23,100 euroa vuodessa vuonna 2008, jäi vuonna 2012 ennen verotusta enää 17 900 euroa. Lähes joka kolmas kreikkalainen kotitalous sinnitteli vuonna 2012 alle 7000 euron vuosituloilla.
Köyhimpien kreikkalaisten verotus nousi 337 prosenttia, kun taas varakkaimpien nousi vain 9 prosenttia. Suorien verojen määrä lisääntyi lähes 53 prosenttia ja epäsuorien verojen määrä 22 prosenttia.
Kreikkalaisten kotitalouksien tulot vähenivät lähes neljänneksellä neljässä vuodessa. Yksityisen sektorin työntekijöiden menettivät enemmän tulojaan kuin julkisella sektorilla työskentelevät, ja he joutuivat todennäköisemmin työttömiksi. Palkat laskivat yksityisellä sektorilla keskimäärin 19 prosenttia ja julkisella noin 25% vuosien 2009–2013 välillä.
Eläkeläisistä 45 % elää köyhyysrajan alapuolella ja lapsista suunnilleen saman verran.
Työttömyyslukema oli 7,3 prosenttia vuonna 2008, vuonna 2014 vastaava luku oli 26,6 prosenttia. Koska terveydenhuolto on kytketty työssäkäyntiin, moni työttömäksi jäänyt on menettänyt pääsyn julkisen terveydenhuollon piiriin, kertoo ennaltaehkäisevän terveydenhuollon Prolepsis-instituutti. Sen mukaan 54 % kreikkalaisista ei saa riittävästi ravintoa.
Demokratian kriisi
IMF:n vanhempana neuvonantajana toiminut, Berkeleyn yliopiston talousprofessori Barry Eichengreenkuvailee Kreikalle tarjottua bailout-ohjelmaa
taloudellisesti perverssiksi, koska se vain syöksee Kreikan entistä syvemmälle lamaan. Ohjelma luonnostelee kulutusta supistavia veronkorotuksia, lisäleikkauksia jo 30–50 prosenttia leikattuihin eläkkeisiin sekä automaattisten menoleikkurien asettamista paikalleen jos fiskaaliset tavoitteet jäävät saavuttamatta. Ohjelma ei tarjoa mitään perustaa toipumiselle eikä kasvulle.
Ohjelma edellyttää myös Euroopan pakkopaidaksi kutsutun kasvu- ja vakaussopimuksen pykälien täyttä ja välitöntä toimeenpanoa sekä Kreikan julkisen sektorin yksityistämistä (pakkohuutokaupalla). Verokeidas Luxemburgissa sijaitseva rahasto myy Kreikan omistukset (kuten sähkönsiirtoyritys ADMIE:n) ja näin saadut varat tulevat rahastolle, jonka on määrä käyttää varat Kreikan velkojen maksuun. Kreikan valtio tai Kreikan parlamentti eivät kykene kontrolloimaan Kreikan valtion varoja. Kaiken lainsäädännön Kreikka joutuu hyväksyttämään EKP:n, IMF:n ja komission kaltaisilla instituutioilla. Jäljellä on vain nimellinen itsenäisyys.
Leikkauksia sotilasmenoihin tai NATO:n jäsenyysmaksuihin Kreikalta ei tiettävästi ole edellytetty. Kreikka käyttää NATO-maista Yhdysvaltain jälkeen eniten rahaa aseistautumiseen (2,2% bkt:sta suojautuakseen naapuriltaan NATO-Turkilta). NATO iloitsee omasta puolestaan.
EU-jäsenyys oli myyntipuheissa suvereniteetin kimppaamista, yhteisten päätösten tekemistä, ei suvereniteetin menettämistä. Sen voi kuka tahansa käydä lukemassa Euroopan unionin kotisivuilta tai sopimuksista. Voiko Kreikkaa enää kutsua demokratiaksi?
Corporate Europe Observatorylle (CEO) vuodettu, vuonna 2013 päivätty ja luottamukselliseksi merkitty muistio Kreikan kansallisomaisuuden myynnin järjestämisestä viittaa siihen, että sitä ei kohta voi kenties kutsua enää edes valtioksi.
Solidaarisuuskriisi
The Guardianin mukaan Kreikka luovuttaa perustettavalle varainhoitorahastolle Kreikan omaisuutta (pankit, lentokentät, infrastruktuuri jne) 50 miljardin euron edestä. Rahasto myy omaisuuden yksityisille sijoittajille ja käyttää varat pankkien uudelleenpääomittamiseen. Deutsche Bankin strategi George Saravelos kuitenkin arvioi The Guardianille, että kun otetaan huomioon viime vuosien kokemukset yksityistämisohjelmista, odotukset ovat todennäköisesti ylioptimistisia ja toimivat ennemminkin signaalina Kreikan hallituksen sitoutumisesta yksityistämiseen kuin pankkien uudelleenpääomittamiseen, kasvuun ja velkojen vähentämiseen.
Pelastustoimien — eurooppalaisten luotottajien vaatimien budjettileikkausten — alettua purra kunnolla Kreikan talouden odotetaan tulevan alaspäin 4 prosenttia, kertoi uutistoimisto AP 16. heinäkuuta.
Kreikka on siis määrä pelastaa paitsi myymällä tuottavat osuudet kansallisomaisuutta, myös pakottamalla sille lisää velkaa entisten velkojen maksamiseen pankeille ja muille velkojille.
IMF ilmoitti 17. heinäkuuta, ettei se osallistu Kreikan tukipakettiin ilman, että EU-maat myöntävät Kreikalle velkahelpotuksia.
Pankkikriisi
Euroopan keskuspankki EKP:n tehtäviin kuuluu huolehtia siitä, että Euroopan unionin alueen pankeilla on rahaa; pitää huoli siitä, että EU:n ja euroalueen raha- ja maksuliikenne toimivat sujuvasti ja vaivatta; ylläpitää alueen finanssivakautta.
Näin on riippumatta Kreikan valtion maksukyvystä.
Sen sijaan EKP asetti rajat ELA-hätärahoitukselle, otti pääomakontrollit käyttöön ja uhkasi sulkea rahahanat kokonaan Kreikan suuntaan. Tällä on vaikutusta Kreikan pankkien toimintakykyyn, kreikkalaisten yritysten mahdollisuuksiin ostaa raaka-aineita muista maista sekä rahan kiertonopeuteen taloudessa.
Toisin sanoen EKP kontrolloi kreikkalaisia pankkeja ja sitä kautta maan hyvinvointia. Asian voi nähdä myös niin, että EKP määrittää ne poliittiset rajat, joita EU-maiden väestö ei saa vaaleissa eikä kansanäänestyksissä ylittää.
Arvojen kriisi
Voiko EU:ta pitää demokratian, ihmisoikeuksien ja länsimaisten arvojen linnakkeena nyt, kun se on talousaseella uhkailemalla, kiristämällä ja pakottamalla painanut Kreikan ja tavalliset kreikkalaiset polvilleen? Asettanut finanssipiirien hyvinvoinnin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin edelle? Asettanut poliittisen ideologian, pakkointegraation, ihmisten hädän edelle?
Talous- ja rahaliitto EMU ei ollutkaan askel kohti demokraattista poliittista unionia. Toisesta näkökulmasta katsoen EU:n kasvupakon sanelema laajenemispolitiikka on epäonnistunut: kun imperiumit ovat laajentuneet liikaa yli kantokykynsä, ne ovat yleensä alkaneet hajota.
Seurauksena kaikesta tästä saattaa olla, että Euroopan unioni hajoaa kahdeksi erilliseksi alueeksi. Toisella puolella euroalue yhteisine valuuttoineen, veroineen, virastoineen ja armeijoineen, toisella puolen ne EU-maat, jotka eivät tämän jälkeen enää halua harkitakaan eurojäsenyyttä, joille itsenäisyys ja toiminnanvapaus yhä merkitsevät jotain. On luonnollista, jos monessa maassa ihmisiä mietityttää mitä tapahtuisi, jos itse ajauduttaisiin EU:n / muiden EU-maiden armoille.
Kommentti. Lähes jokainen Kreikan tilanteesta puhunut poliitikko on maininnut luottamuksen ja sen tärkeyden. Virhearvio, poliittista puhetta – vai siitä suurin puhe, mistä suurin puute?
Kreikan motto on ”Vapaus tai kuolema” ja sen kansallislaulu on ”Hymni vapaudelle”.
Muistuu etsimättä mieleen myös aiempi eurooppalainen (epäonnistunut) valuuttakäärmekokeilu ERM…

Pääasialliset lähteet: