Kansainvälinen, yritysrahoitteinen ESMT Berlin -oppilaitos on julkaissut Kreikalle annetusta tuesta tutkielman ”Where did the Greek bail-out money go?”
Jörg Rochollin ja Alexander Stahmerin paperi analysoi Kreikalle annettuja tukipaketteja keskittyen kahteen kysymykseen: Mistä tukirahat tulivat ja mihin ne menivät.
Ennen tukipakettirallia ja Kreikan velkojen uudelleenjärjestelyä vuonna 2012 Kreikan valtiolla oli velkaa yksityisille sijoittajille 205,6 miljardia euroa. 199,2 miljardia järjesteltiin uudelleen vaihtamalla vanha velka uusiin velkakirjoihin, joita muut euromaat takasivat joko suoraan tai erilaisten rahasto- ja velkasitoumusjärjestelyjen kautta.
Mistä rahat tulivat?
Kreikan tukipakettirahat tulivat kolmesta taloussopeutusohjelmasta. Ensimmäinen alkoi toukokuusta 2010 ja sen oli määrä kestää kesäkuuhun 2013. Ensimmäinen taloussopeutusohjelma kuitenkin päättyi ennen aikojaan maaliskuussa 2012, jolloin toinen ohjelma astui sen tilalle. Toisen ohjelman oli määrä päättyä 2014, mutta sitä venytettiin kesäkuuhun 2015. Toinen ohjelma keskeytettiin, koska viidettä seurantakatsausta ei kyetty saamaan päätökseen. Kreikan hallitus pyysi kolmatta ohjelmaa heinäkuussa 2015, ja sen on määrä kestää toukokuuhun 2018.
Ensimmäisen taloussopeutusohjelman oli määrä olla kooltaan 110 miljardia euroa. Näistä 80 miljardia tuli EU:lta kahdenvälisten lainojen muodossa, mukaan lukien Suomen antamat. 30 miljardia euroa tuli kansainväliseltä valuuttarahasto IMF:lta. Sopeutusohjelman koko pieneni 2,7 miljardilla, koska Slovakia kieltäytyi osallistumasta ja Irlanti ja Portugali hakivat itse taloudellista apua. Jaettavaa jäi siten 107,3 miljardia. Lopulta Kreikka sai 73 miljardia euroa suunnitellun 110 miljardin euron sijaan.Lentokenttien, satamien, valtiollisten öljy-, kaasu- ja vesi-yhtiöiden ja Kreikan saariston yksityistämisestä pakkohuutokaupalla odotetaan saatavan 6,4 miljardia.
Toisen sopeutusohjelman koko oli 172,6 miljardia euroa, joista tosin 34,3 miljardia ensimmäisestä paketista käyttämättä jäänyttä rahaa. EU:n antamat, suuruudeltaan yhteensä 144,7 miljardia euroa, maksettiin vastaperustetun Euroopan väliaikaisen vakausmekanismin ERVV:n kautta, jonka varainhankinnan euromaat takaavat. Helleeninen rahoitusvakausrahasto (HFSF) maksoi ERVV:lle takaisin 10,9 miljardia euroa maaliskuussa 2015.
Elokuussa 2015 euroalueen jäsenvaltiot hyväksyivät virallisesti Kreikan kolmannen lainaohjelman. Ohjelman koko on enintään 86 miljardia euroa kolmen vuoden aikana. Euromaiden osuus toteutetaan Euroopan vakausmekanismin (EVM), joka korvasi Euroopan väliaikaisen vakausmekanismin ERVV:n, kautta. Kolmannen sopeutusohjelman ehtona Kreikalta vaadittiin yksityistämisiä, ”uudistuksia” ja sääntelyn purkamista.
Sopeuttamisohjelmalla on yksityistämisaikataulu ”Varallisuuden kehittämisen ohjelma” ADP (Asset Development Programme  , jota toteuttaa yksityistämisen yksikkö, valtion varainhoitorahasto HRADF(Hellenic Republic Asset Development Fund).  Lentokenttien, satamien, valtiollisten öljy-, kaasu- ja vesi-yhtiöiden ja Kreikan saariston yksityistämisestä pakkohuutokaupalla odotetaan saatavan 6,4 miljardia.
Mihin raha meni?
Kreikka sai ensimmäisessä apupaketissa 73 miljardia euroa ja toisessa 142,9 miljardia euroa. Raha ei kuitenkaan mennyt Kreikan auttamiseen vaan se käytettiin Kreikan velkojien ja ”auttajien” auttamiseen. Kahdesta apupaketista – yhteenlaskettuna 215,9 miljardia euroa – vain 9,7 miljardia (alle 5 %) meni suoraan Kreikan budjettiin.Raha ei mennyt Kreikan auttamiseen vaan se käytettiin Kreikan velkojien ja ”auttajien” auttamiseen.
139,2 miljardilla eurolla maksettiin Kreikan velkoja, velanhoitokuluja, korkomaksuja ja muita velkoihin liittyviä maksuja – myös Kreikan ”auttajille” kuten kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle, joka nettosi ”Kreikan avusta” 9,1 miljardia euroa. 37,3 miljardia euroa (17 %) käytettiin kreikkalaisten pankkien pääomittamiseen ja 29,7 miljardia (14,5 %) sijoittajien osallistumisen kannustamiseen PSI -ohjelmien (Private Sector Involvement) kautta. Käytännössä EU siis ”lainasi” Kreikalle rahaa Kreikan velkakirjoja hallussaan pitävien sijoittajien lahjomiseen, jotta nämä osallistuisivat PSI-ohjelmaan, sekä pankkien uudelleen pääomittamiseen jotta ne voisivat kattaa PSI-ohjelman aiheuttamia tappioita.
Kreikkaa siis ”pelastettiin” paitsi panemalla tuottavat osuudet kansallisomaisuutta myyntiin, myös pakottamalla sille lisää velkaa entisten velkojen maksamiseen pankeille ja muille velkojille – ja kaikki tämä lainatuilla rahoilla.
Vastoin yleistä luuloa, Kreikan yksityissektori ei viettänyt muihin euromaihin verrattuna hillitöntä kulutusjuhlaa: yksityissektorin velan suhde bruttokansantuotteeseen oli 128,7 % vuonna 2009, mikä on vähemmän kuin useissa muissa euromaissa, mukaan lukien Saksa ja Ranska.  Sen sijaan julkisen puolen tehottomuus, lahjottavuus ja heikko tuottavuus olivat Rochollin ja Stahmerin arvostelun mukaan jotain sanoinkuvaamatonta.Pakkoauttamisen jäljiltä Kreikan velka on noin kolminkertaistunut siitä, mitä pidettiin kriisinä.
Kreikka kuitenkin pystyi vähentämään primääria budjettialijäämäänsä 2009-2012, ja kääntämään sen ylijäämäksi vuonna 2013. Silti Rocholl ja Stahmer katsovat, että Kreikka ei ole tehnyt tarpeeksi uudistuksia, eikä yksityistäminenkään etene kyllin nopeasti. Toistenarvioiden perusteella Kreikka on tehnyt uudistuksia enemmän kuin juuri mikään muu maa.
Stahmer ja Rocholl huomauttavat, että osaltaan Kreikan tilanteen syntyyn on vaikuttanut se, että valtioiden velkakirjoja on pidetty riskittöminä sijoituskohteina, ja että valtion velkaan sijoittamisen sääntely on olematonta; ei ole olemassa mitään ylärajaa sille paljonko eri rahoitusinstituutiot voivat sijoittaa valtioiden velkakirjoihin. Kreikan kohdalla valtion velkakirjoille altistuminen – kokoluokaltaan 54,4 miljardia euroa – johti tarpeeseen uudelleenpääomittaa pankkeja.
”On järkeenkäypää olettaa että julkinen keskustelu [Kreikan veloista ja Kreikan syyllisyydestä]olisi saanut toisen suunnan, mikäli Saksa ja Ranska olisivat kantaneet [pankkisektorinsa] luottotappiot heti, jolloin julkiselle mielipiteelle olisi ollut vaikeampaa etsiä vikaa ainoastaan Kreikan suunnalta. […] Velkojen leikkaamisen tekemättä jättäminen sekä tukipaketit johtivat riskien siirtämiseen yksityissektorilta julkiselle sektorille.”
Rocholl ja Stahmer ehdottavatkin, että sille, kuinka paljon valtioita rahoitetaan, asetetaan mitä pikimmin standardit.
Pakkoauttamisen jäljiltä Kreikan velka on noin kolminkertaistunut siitä, mitä pidettiin kriisinä. Kreikan hallitus on alleviivannut, että nykyinen velkaantumisaste on kestämätön, joten uusi kierros velkojen uudelleenjärjestelyä on tarpeen viimeistään nyt. Muuten ne riskit, joita Kreikkaa autettaessa siirrettiin EU:n veronmaksajille, laukeavat silmille.
Suomi ei voi suostua Kreikan velkojen leikkauksiin, koska silloin, kiitos ”vakuuksien” ehtojen , me emme tienaakaan tällä.

Kommentti
Maaliskuussa 2015 saksalainen makroekonomian instituutti IMK julkaisi selvityksen EU:n kriisinhoitopolitiikan vaikutuksista kreikkalaisiin vuosina 2008–2012.
Köyhimmät kotitaloudet menettivät tuloistaan lähes 86 prosenttia. Rikkain väestönosa menetti 17–20 prosenttia. Euromääräisesti ilmaistuna: kotitaloudelle, jonka tulot olivat 23 100 euroa vuodessa vuonna 2008, jäi vuonna 2012 ennen verotusta enää 17 900 euroa. Lähes joka kolmas kreikkalainen kotitalous sinnitteli vuonna 2012 alle 7000 euron vuosituloilla.
Köyhimpien kreikkalaisten verotus nousi 337 prosenttia, kun taas varakkaimpien nousi vain 9 prosenttia. Suorien verojen määrä lisääntyi lähes 53 prosenttia ja epäsuorien verojen määrä 22 prosenttia.
Kreikkalaisten kotitalouksien tulot vähenivät lähes neljänneksellä neljässä vuodessa. Yksityisen sektorin työntekijöiden menettivät enemmän tulojaan kuin julkisella sektorilla työskentelevät, ja he joutuivat todennäköisemmin työttömiksi. Palkat laskivat yksityisellä sektorilla keskimäärin 19 prosenttia ja julkisella noin 25 % vuosien 2009 ja 2013 välillä.
Eläkeläisistä 45 % elää köyhyysrajan alapuolella ja lapsista suunnilleen saman verran.
Työttömyyslukema oli 7,3 prosenttia vuonna 2008, vuonna 2014 vastaava luku oli 26,6 prosenttia. Koska terveydenhuolto on kytketty työssäkäyntiin, moni työttömäksi jäänyt on menettänyt pääsyn julkisen terveydenhuollon piiriin, kertoo ennaltaehkäisevän terveydenhuollon Prolepsis-instituutti. Sen mukaan 54 % kreikkalaisista ei saa riittävästi ravintoa.
Riikka Söyring

Pääasiallinen lähde
Rocholl, Jörg; Stahmer, Alexander | ESMT Berlin (2016): Where did the Greek bail-out money go?http://static.esmt.org/publications/whitepapers/WP-16-02.pdf