Kansainvälinen tilanne kärjistyy

Diplomatia selitti (tai ei) 21.8.2016

 

Kansainvälinen tilanne kärjistyy

 

Kun nainen on hiljaa, näppäilee hän luultavasti matkapuhelinta ja juoruilee facebookissa tai vauva.fi -palstalla. Kun lapsi on hiljaa, on hän luultavasti pahan teossa. Nyt Yhdysvallat on kovin hiljaa. Mitäköhän kulissien takana mietitään? Tämä saattaa olla pahaenteistä.

 

Venäjän toimet Syyriassa ja Iranissa eivät ole lännen näkökulmasta mitään vähempää kuin majesteettirikos. Vastaavan kokoluokan asia tapahtui Irakin joukkojen siirtyessä Kuwaitiin elokuussa 1990. Yhdysvallat ei lainkaan pidä siitä, että sen reviirille astutaan, ja me kaikki tiedämme kuinka laajaa turvallisuuspoliittista piiriä se uskoo hallitsevansa.

 

Juuri ennen Kiovan dramaattisia tapahtumia kevättalvella 2014 kirjoitin Kansan Ääni -lehdessä näin: "Neljäs vaihe vaihtui hitaasti viidenteen Venäjän federaation vakauttamisen myötä. Yhdysvaltojen ja EU:n värivallankumoukset törmäsivät Kiinan ja Venäjän yhteisen liittolaisen ehdottomaan päättäväisyyteen Uzbekistanissa. Myös Ukrainassa jäi Lännelle lyhyempi tikku käteen."

 

Ennustukseni tämän johdosta kuului näin: "Lukuisat esimerkit osoittavat, että hyväksikäyttöasetelman päättymisen uhka johtaa väkivaltaan, ei ainoastaan yksilöillä vaan myös ryhmillä ja valtioilla. Yhdysvaltojen aseman heikkeneminen saattaa olla monien mielestä hyvä asia, mutta siihen liittyvät uhkakuvat ovat niin vakavia, että vahingoniloinen virnistely olisi pelkästään typerää. Ystävät, elämme vaarallisia aikoja. Uusi vaihe on alkamassa." Kirjoitin tämän 14.2.2016. Viikkoa myöhemmin Yhdysvaltojen ja EU:n ohjaamat kapinalliset pääsivät valtaan Kiovassa.

 

Venäjä ei jättänyt Krimiä ja Itä-Ukrinaa kapinallisten armoille. Ukrainan siirtyminen lännen leiriin muutti perin pohjin Euroopan turvallisuuspoliittisen asetelman. Lännen toimet eivät kuitenkaan tulleet täytenä yllätyksenä. Samaa oli Ukrainassa yritetty jo "oranssin vallankumouksen" yhteydessä. Lisäksi Venäjää koskevat lausunnot ja kirjoitukset ovat jo pitkään viestittäneet länsimaiden jyrkkää asennetta.

 

Oma tulkintani tällaista lausunnoista ja kirjoituksista oli se, että ei asioita ilmaista näin jyrkästi ja kielteisesti, ja ennen muuta näin järjestelmällisesti, jos ei ole pahoja aikeita. Informaatiosota ei alkanut todellakaan vasta 2014.

 

On täysin mahdotonta kuvitella, etteivät venäläiset olisi vetäneet tästä samanlaisia johtopäätöksiä. Oletettavasti Venäjä kiihdytti puolustusvoimiensa kehittämistä juuri tästä syystä.

 

Venäjän sotilaallinen kyky ja mahdollisuus harjoitella uusia asejärjestelmiä Syyriassa lienee ollut Yhdysvalloille aikamoinen yllätys. Ilman taistelukokemusta minkään armeijan ei ole mahdollista suorittaa velvoitteitaan. Yhdysvalloilla on tämän osalta valtava etumatka. Venäjän etu on johdonmukainen ja yksiselitteinen ulkopolitiikka ja aseiden käytön tarkkaan rajattu luonne.

 

Ennustaminen on epäkiitollista hommaa ja olen pyrkinyt siitä pidättäytymään, mutta epäilemättä myös lähivuodet tulevat olemaan kansainvälisen politiikan osalta poikkeuksellisen tapahtumarikkaita. Jotain poikkeuksellisen ikävää lienee kehitteillä.

 

Tauno Auer 22.8.2016