Amerikkalainen infosotaekspertti Joel Harding julkaisi viime viikolla mielenkiintoisen kirjoituksenTo Inform is to Influence -blogissaan. Kirjoitus diskreditoi ponnekkaasti suomalaisen MV-lehden edellisen päivän artikkelia. Miksi Ukrainan informaatiostrategiankin laatinut pitkän linjan informaatiosotilas ja vaikutusvaltainen amerikkalainen hermostuu suomalaisen, varsin kyseenalaisessa maineessa olevan julkaisun sisällöstä siinä määrin? Harding ei edes osaa suomea.
Hardingin kritiikissä on hämmentävää, että itse MV-artikkelin pääväitettä hän ei kyseenalaista. Hän keskittyy muotoseikkoihin, kuten käännösvirheisiin, jotka vieläpä osittain löytyvät hänen omista konekääntäjän tekemistä takaisinkäännöksistään englantiin. Ikään kuin kritiikin aiheet olisivat hiukan vähissä.
Mistä Hardingin hälyttäneessä MV-artikkelissa sitten oli kysymys?
Kyseisen MV-uutisen ydin oli Hardingin itsensä pari päivää aiemmin julkaisema blogikirjoitus, jossa hän tuli paljastaneeksi yhteistyönsä Suomen Yleisradion toimittajan kanssa. Toimittaja Jessikka Aron artikkelia The cyberspace war: propaganda and trolling as warfare tools ja toimittajaa itseään vuolaasti kehuneessa kirjoituksessaan Harding toteaa:
”Lo and behold, it turns out I know the author. […] In all my dealings with Jessika I have found her very professional, very articulate, thoughtful, and intelligent. In Special Forces we had an expression for qualifying someone if they are reliable, trustworthy, and allowed to enter our innermost sanctum.  She’s “good people”.
”Katos vain! Minähän tunnenkin tämän kirjoittajan. […] Kaikissa tekemisissäni Jessikan kanssa olen havainnut hänet erittäin ammattimaiseksi, erittäin sanavalmiiksi, harkitsevaiseksi ja älykkääksi. Erikoisjoukoissa meillä oli ilmaus henkilölle, joka on luotettava, lojaali ja omaa pääsyn sisimpään sisäpiiriin:  Hän on ”hyviä ihmisiä”.
Kuvituksena oli Jessikka Aron kaunis portretti ja nimi kuvatekstissä.
Kuvakaappaus Hardingin blogista
On helppo uskoa, että Harding on vilpittömästi tuota mieltä. Ja kaikesta MV:n mustamaalaamisestaan huolimatta hän ei siis kyseenalaista itse asian pihviä: Hän tuntee Aron ja on ollut tämän kanssa toistuvasti ammatillisesti tekemisissä. Siis amerikkalainen informaatio-operaatioiden ekspertti, joka on muun muassa laatinut Ukrainan informaatiostrategian.
Ote Joel Hardingin julkisesta LinkeIn-profiilista:
”Specialties: Information Operations/Information Warfare, Public Diplomacy, Strategtic Communication, Counter-Disinformation, Electronic Warfare, Deception, Operational Security, Cyberwar, Intelligence, Special Forces and Special Operations.
Primary author Ukraine National Strategy for Information Policy.”
Suomeksi:
”Erikoisosaaminen: Informaatio-operaatiot / informaatiosodankäynti, julkisuusdiplomatia(ulkomaiseen yleisöön vaikuttaminen), strateginen viestintä, vasta-disinformaatio, elektroninen sodankäynti, harhautus/petos, OPSEC, kybersota, tiedustelu, erikoisjoukot ja erikoisoperaatiot.
Ukrainan kansallisen Informaatiostrategian pääasiallinen kirjoittaja.”
Miksi Yle ja toimittaja Aro eivät ole kertoneet tekevänsä informaatio-operaatioita toteuttavan amerikkalaisen kanssa yhteistyötä? Miksi he eivät ole raportoineet amerikkalaisesta infosodankäynnistä? Yllättävän hiljaa on myös oltu siitä, että Pohjoismaista on tullut Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinenydinalue. Amerikkalaisilla on siis erittäin suuret intressit aluettamme kohtaan.
Tämänkaltainen ammatillinen yhteys herättää yksittäistä toimittajaa vakavampia kysymyksiä Ylen roolista Yhdysvaltain informaatiosodankäynnissä. Onko Ylen johto tietoinen toimittajansa yhteyksistä? Miksi Yle raportoi lähinnä Venäjän infosodankäynnistä, vaikka Yhdysvallat tiedetään informaatiosodankäynnin johtavaksi valtioksi? Onko muilla suomalaisilla vastaavia yhteyksiä? Miten kontaktit on luotu ja kenen auktorisoimina?
Hardingin kaltaiset kontaktit valtion työntekijöiden kanssa ovat merkittäviä paitsi journalistisen etiikan kannalta, myös esimerkiksi rikoslain 12. luvun vuoksi.

Kommentti
Ylen venäjätrollijahdissa, mistä Ylen toimittaja Aro sai Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon, ei ole kai vieläkään kunnolla löytynyt oikeita venäjätrolleja. (Nato-trollien löytäminen olisi kukaties helpompaa?) Esimerkiksi Aron raportoima Venäjän Trolliarmeija -Facebook-ryhmä on todellisuudessa perustettu ironisena vastalauseena Ylen ja Aron käynnistämille trollivainolle. Koko Venäjän Trolliarmeija -ryhmää ei siis olisi ilman Yleä ja Jessikka Aroa. Näyttää edelleen kyseenalaiselta, onko Aron trollitutkimuksissa raportoitu juuri muuta kuin natomyönteisestä, Venäjää tolkuttomasti syyllistävästä propagandasta huolestuneita tavallisia suomalaisia, joiden reaktiot ovat ainakin osittain Aron itsensä aiheuttamia tai provosoimia. Aron tempauksen myötävaikutuksella USA:n propagandaa Suomessa kritisoivia isänmaallisia suomalaisia leimataan täysin valheellisesti venäläisen propagandan levittäjiksi. Jopa Natojäsenyyden vastustaminen on eri yhteyksissä mainittu venäläisperäisen informaatiovaikuttamisen tuntomerkiksi. Siis mielipide, jota Suomen kansan enemmistö edustaa.
Voi vain hämmästellä, kuinka sekä juridisesti että journalistisesti kyseenalainen trollitempaus saadaan paketoitua yhä uudelleen yhä arvovaltaisempiin yhteyksiin, kuten European View –artikkeliksi taiuutiseksi International New York Timesin paikallisen edition kanteen. Aron geopoliittiset mitat saanut mediatemppu vain lisää valheellista todistusvoimaansa ja entisestään vääristää kansalaisten ja päättäjien tilannekuvaa. Informaatiosodan epäsymmetria on jokseenkin päinvastainen kuin julkisuuden perusteella voisi kuvitella. Esimerkiksi Aleksanteri-instituutin tuoreessa raportissa kuva Venäjästä aktiivisena hybridisotijana pitkälti kyseenalaistetaan.
Teemu Huttunen

Teemu Huttunen on Vastavalkean toimitussihteeri ja isänmaallinen propagandakriittinen suomalainen.