Turkki ja turkkilaiset - osa 3

 

TURKIN HISTORIA

 

Osmanien valtakunta (Devlet-i Aliye-i Osmâniyye 1301-1923) oli viimeinen Välimeren seudun muinaisten aikojen tyyppinen suurvalta. Sen edeltäjinä voidaan pitää antiikin Kreikkaa, Makedonian valtakuntaa ja Arabien maailmanvaltaa.

 

Länsieurooppalaiset mahdit olivat niin tiiviissä nipussa, että ne joutuivat laajentamaan valtamerien takaisille mantereille. Englanti ja Hollanti olivat ensimmäiset kapitalistiset suurvallat. Myös Portugali, Espanja, Belgia ja Ranska hankkivat itselleen merentakaiset alusmaat. Turkkilaiset, kreikkalaiset, armenialaiset, arabit ja kurdit jäivät nukkumaan prinsessa ruususen unta.

 

Toinen unelias vanha mahti oli osmanien vanha kiistakumppani Venäjä. Näiden kahden kohtaloa 1900-luvulla on mielenkiintoista verrata. Jotta se olisi mahdollista pitää palata 1700-luvulle ja suurten vallankumousten alkumetreille.

 

Yhdysvaltojen vapaussota (1775-1783) oli osa Amerikan vallankumousta, joka oli virikkeenä Ranskan vallankumoukselle. Venäjä liittyi suurten vallankumousmaiden joukkoon 1917 ja Kiina 1949. Osmanien valtakunnassa ei vastaavaa kumousta tapahtunut ja se taantui kutistuen nykyisen Turkin mittoihin. Vaikka arabivallankumoukset eivät mahdu tämän artikkelin puitteisiin, on syytä pitää mielessä, että myös oli niillä vaikutusta turkkilaisten tekemiin valintoihin.

 

Kannattaa myös muistaa, että kristillisessä Euroopassa oli vuosisatojen ajan mitä karkeinta uskonnollista suvaitsemattomuutta, joka johti lukemattomiin sotiin, joukkomurhiin, kidutukseen, teloituksiin ja karkotuksiin. Sen sijaan Osmanien valtakunnassa hyväksyttiin ei ainoastaan eri lahkoja vaan annettiin kristittyjen ja juutalaisten elää rauhassa.

 

Turkki ei ollut pelkästään näistä kahdesta se sivistyneempi osapuoli, se myös näytteli keskeistä osaa Euroopan ja Lähi-idän valtajärjestelmässä. Toisin sanoen Turkki on aina ollut erottamaton osa näiden kahden alueen elämää. Turkki ei siis ole ulkopuolinen mahti.

 

Erotuksena entisiin sosialistisiin maihin, jotka liitettiin Euroopan Unioniin alusmaina, niiden omien hallintomallien romahdettua, Turkki on vanhan ja mahtavan suurvallan jälkeläinen. Turkki pystyy itse päättämään mitä se tekee ja kenen ehdoilla.

 

Kutistuneesta roolistaan huolimatta Turkki säilytti paikkansa Välimeren, Lähi-idän, Keski-Euroopan ja Venäjän risteyskohdassa. Tämä asema takaa Turkille nykyisen maailmanmahdin Yhdysvaltojen täyden huomion, joskin Kiovan tapahtumien jälkeen Ukraina on ainakin hetkellisesti korvannut Turkin NATO:n Venäjä-politiikan akselintappina.

 

Tauno Auer 7.8.2016