Punainen, ML

PUNAINEN

 

Vapautumisen vuosikymmenellä seurasin

lapsena Vappumarssia Hakiksen torin reunalla.

Faija marssi satamajätkien vankoissa ruoduissa.

Punainen oli väkevä, virtaava voima.

 

Solidaarisuuden vuosikymmenellä

marssin nuoriso- ja opiskelijaliiton riveissä.

Siniset ja punaiset paidat hehkuivat kaduilla.

Oivalsimme eriarvoisuuden ylläpitävän sotia.

Punaliput liehuivat Senaatintorilla.

 

Haalenemisen vuosikymmenellä marssin

aikuisena miehenä kahden puolueen riveissä.

Punainen sirpaloitui ylpeydessään moneen leiriin.

Kulutus korvasi ideologian ja johti vieraantumiseen.

Sosialismi yhtiöitettiin.

 

Kaatumisen vuosikymmenellä työnsin

isääntyneenä miehenä vammaista poikaani kärryillä

harventuneessa, marssivassa toverijoukossa.

Maailma yksinapaistui, me maksoimme siitä kalliin hinnan.

Sateenkaaresta katosi punainen.

 

Sarastuksen vuosikymmenellä talutin kädestä

sinnikkäästi poikaani Vappumarssilla.

Me nuolimme kaihoisina punaisia haavojamme.

Etelä-Amerikassa noussut punainen aurinko lohdutti meitä.

 

Voimien kokoamisen vuosikymmenellä

me marssimme Keskustasta Hakikseen.

Kävimme Rauhanpatsaalla ja Tokoinrannassa.

Punaiset banderollit pullistuivat jo ylväämmin tuulessa.

 

Tänään me marssimme yhä kasvavalla joukkovoimalla

duunarien Hakiksesta bisneksen Narinkkatorille.

Me rakennamme kauan kaipaamaamme kansanrintamaa.

Me kaadamme yhdessä joukkovoimalla oikeistohallituksen.

 

Me – punaiset – vastustamme kapitalismia ja Natoa.

Me emme selitä – me muutamme maailmaa.

Punainen on jälleen väkevä, virtaava voima.

Sosialismia ei rakenneta vain etujoukkoa varten.

Ihmiset rakentavat itsensä näköisen sosialismin itseään varten.

 

Matti Laitinen

Vappuna 2016