NEUVOSTOLIITON HISTORIASTA - osa 52

Tässä numerossa:

o Pjatnitskin kuoron esittely

o laulusuositus vuodelta 1943

o korkeimman ylipäällikön päiväkäsky (osa 5)

o vuoden 1943 rintamatapahtumat (osa 4)

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Valtiollinen Mitrofan Pjatnitskin mukaan nimetty kansanlaulukuoro

Voronežin kuvernementissa syntynyt kansanmusiikin ja –laulujen kerääjä ja tallentaja Mitrofan Pjatnitski saapui sata vuotta sitten Moskovaan muutaman eri kuvernementin lahjakkaista talonpojista kootun kuoron mukana.

'Pieni talonpoikaiskuoro' piti ensimmäisen konserttinsa esiintyen Aateliskokouksen (nykyisin Liittojen talon pylvässali) pienellä näyttämöllä. Esitystä seurasivat onnellisesta sattumasta Venäjän kulttuurin sellaiset tunnetut vaikuttajat, kuten Feodor Šaljapin ja Sergei Rahmaninov.

Kuoron loistava esitys, laulajain mestarillinen laulutaidon taso, kansanlaulujen vilpittömyys tekivät syvällisen vaikutuksen yleisöön. Molemmat kuuluisat taiteilijat tekivät kaikkensa mainostaakseen harrastajalaulajain taitoja maan parhaiden sanomalehtitoimittajain myötävaikutuksella.

Tämä teki kuorosta hyvin kuuluisan ja suositun Venäjällä lyhyessä ajassa. Kuoron kohtalo on siitä lähtien lujasti sidoksissa maan kohtaloon ja sen mutkikkaaseen historiaan: niinpä vuoteen 1918 mennessä palasivat kuorolaiset konserttikiertueen päätyttyä kyliinsä talonpojan puuhiin. Kun Vladimir Lenin oli kuullut kuoron esityksen Kremlin sotakoulun oppilaiden juhlatilaisuudessa vuonna 1918, teki maan hallitus hänen aloitteestaan päätöksen siirrättää kaikki kuorolaiset Moskovaan asumaan. Heille tarjottiin työpaikkoja pääkaupungin tuotantolaitoksista. Viime vuosisadan 20-luvulla teki kuoro lukuisia Venäjän hallintoalueisiin suuntautuneita kiertuematkoja.

Mitrofan Pjatnitski kuoli vuonna 1927. Kuoro nimitettiin tunnetun kansanlaulujen kerääjän mukaan. M. Pjatnitskin jäämistö käsittää yli 400 hänen tallentamansa kansanlaulua.

Kun Neuvostoliitossa alkoi maatalouden kollektivisointi vuonna 1929, ryhdyttiin kuoroa parjaamaan käyttäen mm. veruketta, ettei uusi Venäjä muka tarvitse ”kulakkien maaseudun lauluja”. Uusi kolhoosikylä vaatii uusia lauluja.

Tämä kriisi kuoron toiminnassa tyrehtyi vuonna 1931. Silloin kuoron kapellimestariksi tuli lahjakas säveltäjä, Neuvostoliiton kansantaiteilija Vladimir Zaharov. Hän toimi kuoron johtajana vuoteen 1956.

Kuoro esitti kansanlaulujen ohella tunnettujen säveltäjien ja runoilijoiden luomuksia, jotka sen ajan hengen mukaan ylistivät alkanutta talonpoikaistalouksien kollektivisointia, maan sähköistämistä ja teollistamista.

Vuonna 1938 perustettiin kuoron yhteyteen kaksi muuta ammattiryhmää – tanssikollektiivi ja orkesteri. Kuoron tanssiryhmää johti 60 vuotta Neuvostoliiton kansantaiteilija Tatjana Ustinova.

Pjatnitskin mukaan nimetty kuoro esiintyi Suuren Isänmaallisen sodan vuosina rintamilla konserttiryhmien kokoonpanoissa. Mihail Isakovskin sanottama Vladimir Zaharovin laulu ”Oi, sumusää” tuli sadan vuosina armottomia miehittäjiä vastaan urhoollisesti taistelleiden partisaanien hymniksi.

Kuoro on niitä harvoja taideryhmiä, jotka osallistuivat Suuren Voiton juhlimiseen Moskovassa Punaisella torilla 9. toukokuuta 1945. Toisen maailmansodan päätyttyä esiintyi maineikas kuoro lähes 40 valtiossa.

Kuoro jatkaa menestyksellisesti konserttitoimintaansa. Vuonna 1962 tuli kuoron johtajaksi tunnettu säveltäjä, kansantaiteilija Valentin Levašov. Loistavaa taidekollektiivia on johtanut vuodesta 1989 Venäjän kansantaiteilija Aleksandra Permjakova.

Elettyään läpi vaikeat 1990 –luvun vuodet toimii taitava taideryhmä tarmokkaasti. Kuoro on edelleenkin uskollinen jalolle tehtävälleen – se tekee tunnetuksi venäläisiä kansanlauluja, -musiikkia ja –tansseja, vaalii laajan maan rikkaita kulttuuriperinteitä.

Kuoro täytti sata vuotta maaliskuussa 2011, mutta siihen kuuluvien taiteilijain keski-ikä on vain 19 vuotta. Heidän joukossaan on Venäjän alueellisten ja valtakunnallisten laulajain kilpailujen 47 voittajaa. He edustavat Venäjän 30 hallintoaluetta.

Lähde: Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Laulusuositus vuodelta 1943

Leonid Utesov: 'Luvattu kivi' (Zavetnij kamen)

Laulu tunnetaan myös nimellä 'Sevastopolin kivi'.

Leonid Utesov Cherished Stone

Laulu kertoo Sevastopolin puolustamisesta Suuressa Isänmaallisessa sodassa. Legendan mukaan kaupunkia puolustanut merimies oli pelastanut palan graniittista kaidetta ja vannonut, että sota vielä voitetaan ja kivi palautetaan paikalleen. Hän kaatui vihollisen luotiin ja kuollessaan hän toteaa tovereilleen: kivi on palautettava kotiin – Sevastopoliin. Kivi kulkee eri aselajien edustajien käsissä, kukin sotilas saa taisteluissa surmansa, mutta jokainen välittää viestin seuraavalle samoin sanoin: kiven on palattava kotiinsa – Sevastopoliin.

Kuuluisa säveltäjä Boris Mokrousov kuuli tarinan merivoimien sanomalehden toimittajalta kirjailija Leonid Solovjevilta.  Runoa ei oltu vielä kirjoitettu, mutta teksti oli itsessään täynnä dramaattisia melodia. Kun musiikki oli valmis, tekstin kirjoitti runoilija Alexander Žarov. Se löytyy myös youtube-kanavalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

KORKEIMMAN YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

N:o 95, helmikuun 23 pnä 1943 Moskova

"Punainen Armeija viettää olemassaolonsa 25. vuosipäivää Hitler-Saksaa ja sen apureita - italialaisia, unkarilaisia, romanialaisia ja suomalaisia vastaan käytävän  Isänmaallisen sodan ratkaisevalla hetkellä."

"Punainen Armeija on jo 20 kuukautta käynyt saksalaisten fasistilaumain päälle karkausta vastaan historiassa vertaansa vailla olevaa sankarillisista taistelua. Toisen rintaman Euroopassa puuttumisen vuoksi Punainen Armeija kantaa yksin sodan koko taakan. Siitä huolimatta Punainen Armeija on kestänyt saksalaisten fasistilaumain rynnistyksen ja siitä on sodan kuluessa tullut fasistiarmeijoiden kauhu."

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Myös Žukov komennettiin Harkovan-Kurskin alueelle Voronežin rintamalle

Päämaja katsoi Harkovan - Kurskin- Orelin -linjan tilanteen muodostuneen niin vaikeaksi, että alueen sotatoimien suunnitteluun päätettiin päämajan edustajaksi irrottaa myös marsalkka Grigori Žukov luoteisrintamalta.

Stalinin soittaessa 14. maaliskuuta 1943 Žukoville, luoteisrintaman joukot olivat Leningradin - Volhovin operaation ja Demjanskin ulkoneman purkamisen jälkeen edenneet Novgodorin alueelle Lovat-joelle ja valmistautuivat sen ylittämiseen.

Žukov selosti rintaman tilannetta todeten, että aikaisen kevätsään johdosta Lovat-joen ylittäminen on vaikeutunut ja operaatio joudutaan joksikin aikaa pysäyttämään. Stalin pyysi Žukovin välittömästi päämajaan käsittelemään lounaisrintaman ja Voronežin rintaman tilannetta.

Žukovin saapuessa Kremlissä oli politbyroon jäsenten ohella koolla tehtaiden johtajia ja suunnittelijoita sekä kansantalouden avainalojen vastuuhenkilöitä. Tapaamisessa käsiteltiin mm. polttoainetoimituksia metallurgian tehtaille, sähkövoiman tuotantoa, lentokone- ja panssarituotantoa yms.

Uusien sotateollisuuden alojen todettiin toimivan äärirajoilla. Aamuyöstä päättyneen tapaamisen jälkeen päämajan edustajat pääsivät käsittelemään Kurskin alueen tilannetta. Todettiin seuraavaa: (1) lounaisrintaman vetäytyminen Donets Severskin taakse, (2) Harkovan luoteispuolelle syntynyt vaikea tilanne ja (3) vihollisen Pultavan - Krasnogradin suunnasta aloittama hyökkäys.

Päätettiin, että Žukov siirtyy välittömästi avustamaan Vasiljevskin ohella puolustuksen organisointia Kurskin alueelle. Žukov saapui jo samana päivänä Voronežin rintamalle ja perehtyi tilanteeseen, mikä osoittautui oletettuakin huonommaksi.

Vielä samana päivänä Žukov kuvaili tilanteen päämajaan. Päätettiin siirtää alueelle kaikki päämajan reservit estämään vihollisen eteneminen Belgorodiin ja sieltä edelleen pohjoiseen.

 

Puna-armeijan uudelleen ryhmittely Kurskin suojaamiseksi jatkui

Harkovasta kuitenkin jouduttiin luopumaan 15.3.1943. Belgorodin kohdalla kaupunkia puolusti heikentynyt 69. armeija, jota vastaan etelästä hyökkäsi SS-joukkojen panssariarmeijakunta ja lännestä jalkaväen armeijakunta.

Tämän jälkeen järjestettiin luja puolustus Donets Severskiä pitkin edelleen linjalle Gostištševo – Bykovka – Dimitrijevka - Krasnaja Jagura - Krasnaja Polje Obojanin –linjalla, ja Korotšan suojaksi.

69. armeija ja Badanovin panssariarmeijakunta vedettiin Donets Severskin itärannalle. 21. armeijaa vahvistettiin rynnäkkötykistöllä. Obojaniin etelän suunnalta johtavia teitä suojattiin panssarivoimilla. 40. armeija siirrettiin Dmitrijevkan - Krasnoje Jaguran linjalle 21. armeijan ja 38. armeijan väliseen saumaan.

Vihollisen eteneminen pysäytettiin ja rintamalinjat vakiintuivat

Vihollisen SS-joukkojen panssariarmeijakunta murtautui Belgorodiin 18.3.1943 etelästä käsin. Vihollisen suunnitelmiin kuului jatkaa sieltä pohjoiseen Obojaniin päästäkseen yhtymään Orelin ryhmittymän kanssa.

Samana päivänä Belgorodin pohjoispuolella Kodzinin 52. kaartin divisioona sai siepattua vankeja Totenkopf -panssaridivisioonasta, joilta saatiin tietoja vihollisen aikomuksesta edetä Obojaniin.

52. kaartin divisioona joukot ryhmittyivät Obojanin suunnalle Belgorodin pohjoispuolelle puolustukseen. Heistä oikealle asettui puolustukseen 67. kaartin divisioona ja vasemmalle ryhmittyi 375. divisioona. Tämä pysäytti vihollisen.

21. armeija asettui 20. - 21.3.1943 puolustukseen Belgorodin pohjoispuolelle ja Obojanin eteläpuolelle ryhmittyi 1. panssariarmeija ja Donets Severski- joelle 64. armeija.

Tämän jälkeen saksalaiset eivät kyenneet enää etenemään, eivätkä monista hyökkäysyrityksistä huolimatta kyenneet murtamaan Voronežin rintaman linjoja ja joutuivat kaivautumaan asemiin. Myös Voronežin rintama siirtyi lujaan puolustukseen.

Vaikka Puna-armeija siirtyikin väliaikaisesti puolustukseen sotilaallinen aloite säilyi edelleen sen käsissä. Vaikka Wehrmachtin vastahyökkäys olikin ollut yllättävä, se ei aiheuttanut neuvostojoukoissa sekasortoa ja vetäytyminen sujui täydessä järjestyksessä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *