Sarja Neuvostoliiton historiasta - osa 42

sarja Neuvostoliiton historiasta - osa 42

SARJA UUDISTUU

Tarkoitusperäni ovat aavistuksen muuttuneet. Aluksi olin kiinnostunut Trotskin ja Stalinin suhteesta. Luovuin Trotskin tutkimisesta, koska hän on kokonaiskuvassa toisarvoinen hahmo. Toinen alkuperäinen tarkoitukseni oli yrittää ymmärtää Stalinin toimien merkitys ja syyt.

Oletan edelleen, että vallankumoukset ovat toistuvia ilmiöitä. Ehkäpä tutkimalla Venäjän vallankumousta ja Stalinia olisi mahdollista oppia jotain sellaista, jonka avulla seuraavat vallankumoukselliset yhteiskunnat eivät olisi yhtä väkivaltaisia. Olin väärillä jäljillä, koska oletin nykysuomalaiseen tapaan, että Stalin politiikka oli väkivallan syy eikä sen seuraus.

Olen löytänyt vanhoja teoksia, joiden kautta on mahdollista löytää lisäulottuvuuksia. Otan mukaan kaksi uutta polttopistettä: vuodet 1946 ja 1967. 'Naapurimme Neuvostoliitto' (Tammi) ilmestyi heti sodan jälkeen. Hertta Kuusisen, Aaro Hellaakosken, Olavi Paavolaisen ym. ohjaaman kirjoittajaporukan johdolla tutustumme itänaapuriimme.

Otava julkaisi vuonna 1967 Sovjetskija Entsiklopedijan lyhyen version nimellä 'Neuvostoliitto - aakkosellinen tietokirja'. Muistan kun luin sitä lapsena Maunulan kirjastossa. Pelkästään eri vuosikymmenten ilmaisutapoja on kiehtova verrata. Muutan kirjoitusasua aavistuksen sieltä täältä, koska isoissa hakuteoksissa tilanpuutteen vuoksi jätetään täytesanoja pois.

Olisi miellyttävää, jos kaikki poliittiset kirjoittajat pystyisivät kertomaan lukijoille omista ennakkoasenteistaan. Itse en usko puolueettomuuteen. Haluan kertoa mikä minua tutkijana sitoo ja mikä ei: ainakin pyrkimys ehdottomaan rehellisyyteen seurauksista piittaamatta ja vakaumus siitä, että vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat tulevaisuuden vahvimmat poliittiset arvot. Yritän välttää sitoutumista muodikkaisiin tulkintoihin ja virallisiin totuuksiin.

Mikä tässä sarjassa on uutta? Vanhaa ovat valistusajan edistykselliset arvot, radikaali lähestymistapa ja rakentava suhtautuminen sosialismin aikaan. Uutta on se, ettei enää tarvitse selittää asioita parhain päin. Neuvostoliittoa ei enää ole. Otamme sen käsiimme karvoineen kaikkineen. Rupineen ja känsineen, 'warts and all' -kuten britit sanovat.

AAKKOSET

"Aakkosellinen "Neuvostoliitto" -tietokirjan ovat yhteistoimin laatineet Neuvostoliiton valtakunnallinen tietosanakirjakustantamo "Sovjetska Entsiklopedija" ja neuvostoliittolainen uutistoimisto "APN" eli "Uutistoimisto Novosti" (ven. Agentstvo Petshati Novosti)."

UUSI SARJA ALKAA

"ABAZINIT, kaukasialaista kieltä puhuva kansa Karatshaiden ja tsherkessien autonomisen alueen pohjoisosissa. Noin 20 000 henkeä (1959). Melkein kaikki olivat lukutaidottomia ennen lokakuun vallankumousta 1917. Kirjakieli luotiin 1932. Lukutaidottomia ei ole enää. Abazinien keskuuteen on kehittynyt kansallista sivistyneistöä. Yli puolet koulunopettajista on naisia." Vuonna 2002 väkiluku oli 37 942 henkeä.

T. Auer kommentoi: ehkäpä Suomessa kuvitellaan, että sosialismin ajan päättyminen merkitsisi joko paluuta edeltävään tai yleistä yhteiskunnallista romahdusta. Varmasti osin näinkin, mutta toinen näkökulma on se, missä määrin neuvostoaika oli paikallisten kulttuurien kulta-aikaa, jonka myönteiset seuraukset tulevat kumuloitumaan tulevina vuosikymmeninä.

ENTISET NEUVOSTOTASAVALLAT

"LATVIA, Latvian SNT on yksi 15:sta Neuvostoliittoon kuuluvasta neuvostotasavallasta. Se sijaitsee valtakunnan länsiosassa, Itämeren ja Riianlahden rannalla. Pinta-ala on 63 700 neliökilometriä, asukkaita on 2 273 000 (1966), 1 885 000 (1939). Pääkaupunki on Riika."

T. Auer kommentoi: vuodesta 1991 nykyhetkeen Latvian väkiluku romahti 2,7 miljoonasta alle kahden miljoonan. Kyse on eräästä Euroopan historian synkimmästä tilastosta. Erityisen pahasti romahduksesta on joutunut kärsimään maan latviankielinen maaseutuväestö. Paikalliset sanovat, että vielä 1980-luvulla kukoistanut maa on kuin sodan jäljiltä.

Huomio: liitän mukaan ja kommentoin, pätkä kerrallaan, kirjan koko Latvia-osion.

MATTI KURJENSAARI VUONNA 1946

”Neuvostoliittoa ei suinkaan toivotettu tervetulleeksi valtioiden joukkoon juhlapuhein ja fanfaarein. Se sai käydä vuosikaudet ankaria sisällissotia ja työntää alueeltaan ulkovaltojen interventiojoukkoja.  [...]  Turhaan ei muuan Stalingradin tehtaiden työläinen huomauttanut vierailevalle retkikunnalle: - Te tulette täällä varmasti näkemään paljon sellaista, mikä on puutteellista eikä ole niin hyvää kuin teidän maassanne. Ja hän kohotti kätensä sanoen: - Katsokaa, me olemme alkaneet tyhjästä. Meillä ei ollut teollista pohjaa, ei tuontia eikä vientiä. Oli vain tsaarivallan raskas ja alkeellinen perintö. Kaikki, mitä täällä on tehty, on tehty paljain käsin.”

Aiemmat sarjan osiot jatkuvat seuraavassa numerossa. Ajattelin vuorotella näiden kanssa.

Tauno Auer 15.2.2016