keskiviikko 24. helmikuuta 2016

HeSan Petteri Tuohinen: Vihan lähettiläs?

2010-02-08 17:09:04

Helsingin Sanomien Pekingin kirjeenvaihtaja Petteri Tuohinen julkaisi maanantaina 8.2.2010 yhden "uutisen" ja yhden oman kakkossivun mielipidekirjoituksensa, joissa henkii lähes raivopäinen viha Kiinan kansantasavaltaa vastaan. 

Kiinan korkein poliittinen johto pyrkii tavoitteellisesti yhteiskunnalliseen harmoniaan, josta tällaiset petteritouhoset eivät ymmärrä tai halua ymmärtää mitään. "Kiina opettaa maailmalle harmoniaa", otsikoi Petteri Tuohinen pilkallisen ja tyhmänsorttisen toimituksellisen artikkelinsa. 

Käsitteellä "harmonia" on kiinalaisessa kielenkäytössä ja yhteiskunnallisesa teorianmuodostuksessa erityinen ja varteenotettava merkitys, jonka rakentavaan sisältöön olisi Lännessäkin syytä perehtyä. Kyse ei ole yksinomaan ns. sosialistisesta rakennustyöstä, vaan yleensä vastakkainasetteluiden korvaamisesta sopusointuun pyrkivällä, asiantuntemukseen perustuvaan tapaan käsitellä ongelmia, jotka Kiinassa toki tiedostetaan. 

Uutisssivuilla Petteri Tuohinen meuhtaa otsikolla "Kuolleiden lasten vanhemmat vailla oikeuksia Kiinan Sichuanissa". Kirjoituksessa esitetään yleistävinä faktoina ilmeisesti kuulopuheisiin perustuvia yksittäistapauksia Kiinan viranomaisten tekemistä virheistä. Saattahan niissä osin olla perääkin, mutta ne eivät varmasti vastaa sitä kokonaiskuvaa, mikä edustaisi maanjäristyksestä kärsineen Sichuanin ja koko Kiinan todellisuutta. 

Samaan hengenvetoon hän suomalaisen monopolimedian edustajana parkuu sitä, ettei Kiinaa saa arvostella. 

Jokaisessa maailman maassa on jonkinasteinen mediasensuuri. Kyse on vain siitä, kuka valvoo ja ketä ja minkälaisin tarkoitusperin. Täysin "vapaata" mediaa ei ole missään. Jos ei muu rajoita median toimintaa niin viimeistään se, että valtakanavat ovat etenkin Lännessä yleensä yksityisen suurpääoman suvereenissa hallinnassa, joko suoraan tai välillisesti. 

Kyse on mm. siitä, miten suhtaudutaan itselle vieraisiin kaukaisiin yhteiskuntiin, niiden politiikkaan, kulttuuriin, talouteen, sisäisiin ja ulkoisiin vuorovaikutussuhteisiin jne. Arvioita tehtäessä pitää myös ottaa huomioon kyseisen maan historia, kehitysvaihe, koko ym. Suorat vertailut keskenään täysin erilaisten yhteiskuntien välillä ovat yleensä vain lapsellisia ja spekulatiivisia kuvitelmia. 

Petteri Tuohisen älyllisesti äärimmäisen keskinkertainen tapa tulkita väkivaltaisesti kiinalaista yhteiskuntaa puhtaasti suomalaisesta näkökulmasta on harvinaisen typerä ja osoittaa ajattelun kapea-alaisuutta. 

Kansojen ja eri maiden medioiden keskinäisissä suhteissa voidaan soveltaa rakentavaa ymmärtämystä ja asiallista tiedottamista. Tai sitten järjetöntä vihamielisyyttä, jonka polttoaineena käytetään suoranaisia valheita ja tietoisesti valittuja osatotuuksia sekä tavan mukaan todelliseen tietoon perustumattomia ennakkoluuloja. 

Kiinalainen media ei tiettävästi koskaan ole tuottanut Suomea koskevaa törkypropagandaa, vaikka kyllä täältäkin kritiikin aiheita löytyisi. Kaiken maailman petteritouhosille sen sijaan ei vihankylvö tätä hänelle vierasta maata ja kansaa kohtaan tuota mitään ongelmia. Mihin tällaisella vihanlietsonnalla pyrkii Petteri Tuohinen, mihin pyrkii Helsingin Sanomat? 

Suomessa on muutaman vuosikymmenen ikäinen korkea tekninen kulttuuri, johon on itse asiassa vaikeaa liittää sanaa "sivistys", Kiinalaisella sivistyksellä sen sijaan on ikää tuhansia vuosia. Vastaavasti, suomalaisella toimittajalla tuskin on varaa tai oikeutusta ylimielisyyteen. 

Petteri Tuohinen menettelee työssään silminnähden virheellisesti ja tekee sen tahallaan. Mutta voidaanko häntä jotenkin ojentaa tai antaa vaikka potkut? No ei voida. Suomalaisen valtamedian poliittiseen perussanomaan ja pääsisältöön kun ei kansalla ole mitään sanomista. 

Heikki Sipilä, VTM 

Helsinki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti