Monipuoluejärjestelmä-yksipuoluejärjestelmä-parlamentarismi-kongressimalli-neuvostojärjestelmä

2010-02-24 14:10:52

Ajatuksia. 

Monipuoluejärjestelmä ei ainakaan välttämättä ole todellista demokratiaa, vaan useinkin lähinnä illuusio tai jopa irvikuva demokratiasta. Älyllinen, tieteellisperustainen yksipuoluejärjestelmä saattaa toteuttaa todellisia demokraattisia perusarvoja jopa vanhakantaisia Montesquieulaisia malleja paremmin. 

Olemme tottuneet kutsumaan perinteisiä, 1700-luvulta peräisin olevia parlamentaaristyyppisiä edustuksellisia järjestelmämalleja demokratioiksi. Tämä käsitys tuskin enää vastaa todellisuutta. Sama koskee Amerikan mantereella tyypillisisiä kongressijärjestelmiä, joissa presidentti johtaa hallitusta eikä yleensä ole vastuussa kongressille juuri muissa kuin raha-asioissa. Näissäkin järjestelmissä presidentinvaalit ja kongressivaalit ovat usein varsin kaukana perustasosta. 

Todellinen poliittinen valta erityisesti niin sanotuissa länsimaissa on siirtynyt demokraattisesti valituilta elimiltä suurpääomalle toimesta valituille poliittisille virkamiehille. 

Tavallisten kansalaisten ja pienyrittäjien äänet on tällaisissa yhteiskunnissa de facto vaiennettu. 

Itse vaalien merkitys on hämärtynyt. Ehdokasasettelu on todellisuudessa vaalien ratkaisevin vaihe, mutta siihen eivät kansalaiset juurikaan pääse vaikuttamaan. 

Suomessakin tyypillisisä vaaleissa ehdokkaat asetetaan lähinnä puoluetoimistoissa ja niiden kesken, kaukana perustasosta. 

Tosiasiassa vain vallitsevan kapitalistiseen keinottelutalouteen perustuvan järjestelmän kannattajat hyväksytään ehdokkaiksi. Todellista oppositiota ei sallita. Opposition katoamisen myötä ovat hävinneet demokratian rippeetkin. Niin sanotut "vapaat vaalit" järjestetään manipuloidun ehdokasasettelun ja sopivien ehdokkaiden massiivisen monopolimediapropagandan tuella. Näin tapahtuu jopa yli valtionrajojen. 

"Monipuoluejärjestelmä" on kanonisoitu käsitteeksi, joka yritetään esittää "demokratian ainona mallina". Kuitenkin esimerkiksi älyllinen yksipuoluejärjestelmä voi ainakin periaatteesa olla paljon "demokraattisempi", mitä tuolla käsittellä nyt sitten loppujen lopuksi tarkoitetaankin. 

Parhaimmillaan yksipuoluejärjestelmä on silloin, kun se sisällä toimii erilaisia näkökulmia edustavia poliittisia ryhmittymiä, jotka eivät ole keskenään antagonissa suhteissa. Yksipuoluejärjestelmä saattaa muotoutua diktatuuriksi, mutta se ei ole mikään luonnonlaki. 

Toisaalta monipuoluejärjestelmät saattavat yhtälailla muuttua diktatuureiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa kaikki valtapuolueet ovat ideologialtaan ja poliittisilta tavoitteiltaan yhteneviä ja murskaavat häikäilemättämästi heikon opposition. Esimerkiksi Saksan kansallissosialistinen puolue kaikkine tuhovoimineen syntyi juuri tällä tavalla. Tämän päivän maailmassa ei liene suurta ideologista eroa esimerkiksi Yhdysvaltain demokraateilla ja republikaaneilla. Diktatoorisia piirteitä Yhdysvalloissa on jo nyt riittämiin. Monipuoluejärjstelmä lähenee yhden puolueen monopolia tässäkin tapauksessa. 

Läntisissä "monipuoluejärjestelmissä" on yleensä kyse siitä, että puolueet ovat lähinnä taustaryhmiensä eduntavoittelujärjestöjä. Niiden ajattelun ja toiminnan taso ei yleensä yllä tämän yksinkertaisen eduntavoittelun yläpuolelle. 

Yhden yleisyhteiskunnallisen puolueen poliittisessa järjstelmässä on ainakin mahdollista käsitellä yhteiskunnallisia ongelmia myös kaikenkattavalla, yhteiseen etuun tähtäävällä tavalla. 

Todellinen kansanvalta on mahdollista toteuttaa vain ruohojuuritasoon perustuvan alueellisen edustuksen keinoin. Vaaleista tulee demokraattiset vasta, kun kansalaiset itse nimittävät ehdokkaat perustasolta lähtien. Tällainen järjestely on mahdollinen lähinnä neuvosto-organisaatiossa. Neuvostomallia soveltavat nykyisin Libya, Nicaragua, Valko-Venäjä, Kiinan kansantasavalta, Korean demokraattinen kansantasavalta, Laosin demokraattinen kansantasavalta ja Vietnamin sosialistinen tasavalta. 

Vaalien merkitys Länsimaissa on katoamassa. Demokratian tulee sisältää muutakin kuin oikeuden äänestää vaaleissa, joilla ei enää ole todellista merkitystä. 

Heikki Sipilä, VTM 

Helsinki