Onko Suomi totalitaarinen maa?

Jos esitetty ajatus on kovin yllättävä ja se esitetään syyttävään sävyyn, koetaan se helposti loukkaavana. Silloin herkästi suututaan ja käydään vastahyökkäykseen. Muistan, kun luin monta vuotta sitten Guardian Weekly lehdestä Madelaine Buntingin kirjoituksen, jossa hän kuvasi Suomen totalitaarisena yhteiskuntana. Mehän kutsumme sitä hyvinvointivaltioksi.

Tietystä näkökulmasta katsottuna kaikkialle lokeronsa työntävä kansaneläkelaitos on totalitaarinen ilmiö. Vedin artikkelista herneen nenään ja kirjoitin päiväkirjaan muutaman tulisen rivin britti-imperialistien röyhkeydestä. Tämä jäi kuitenkin mieltäni kalvamaan. Entä jos hänen huomioissaan olisikin ollut totuuden siemen?

Mitkä ovat ne yhteiskuntaelämän alueet, jonne valtion valta Suomessa ei ulotu? Mitä jos tietty totalitaarisuus onkin nykyaikaisen valtiojärjestelmän tunnuspiirre? Mitä jos turvallisuuden, talouskasvun ja tehokkuuden nimissä yhteiskunnalliset vapaudet ovat näennäisiä ja muodollisia vapauksia?

Totalitarismi on sellainen valtiojärjestelmä, jossa jokin puolue tai suunta anastettuaan valtiovallan ehkäisee vapaan poliittisen toiminnan sekä toteuttaa oppiaan yhteiskuntaelämän eri aloilla puuttumalla jyrkästi myös talous- ja sivistyselämään. Se voidaan määritellä myös näin: kauttaaltaan valtiojohtoinen järjestelmä; diktatuuri, jossa vallanpitäjät valvovat kaikkia politiikan, kulttuurin, talous- ja yhteiskuntaelämän aloja.

Tällaisen katsotaan yleensä liittyvän vain äärimmäisiin järjestelmiin. On olemassa useita kaiken kattavia yhteiskunnallisia uskomusjärjestelmiä: kommunismi, katolilaisuus, fasismi ja sunni-islam. Myös militantissa hindulaisuudessa on näitä piirteitä.

Marxilaisuus oli yksi työväenliikkeen saamista muodoista. Sen sijaan fasismi oli ilmiö, jonka teollisuuspiirit rahoittivat ja aseistivat marxilaisuuden torjumiseksi. Näin ollen, kun puhumme totalitaarisesta mallista, puhumme ennen muuta marxisimi-leninismistä, Neuvostoliitosta ja kommunistisesta Kiinasta.

Rinnastus Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan välillä ei tästä näkökulmasta ole ainoastaan epäolennainen vaan tarkoituksellista vääristelyä, jolla pyritään osoittamaan radikaali kapitalismin vastainen toiminta vastenmieliseksi ja laittomaksi.

Totalitaarisen valtion esittäminen julmana ja epäinhimillisenä ei ole vaikeaa. Aihetta on kuitenkin tutkittava historian valossa. Vuoden 1789 vallankumous nosti naapurit sotaan Ranskaa vastaan. Kansalliskokous vastaisi uhkaan määräämällä yleisen asevelvollisuuden. Tämä on totalitaarinen toimenpide. Jokainen valtio, jossa on käytössä yleinen asevelvollisuus, on tältä osin totalitaarinen.

Vielä 1800-luvulla yleisesti uskottiin, että pelkkä yleinen äänioikeus ja riippumaton oikeuslaitos riittäisivät takaamaan demokraattisen hallinnon. Tämä osoittautui harhaluuloksi. Kirkko toimi vanhan vallan puolesta ja merkittävä osa väestöstä äänesti pappien ohjeiden mukaan. Toinen ongelma oli teollisuuden ja kaupan jääminen pienten ryhmien valvonnassa olevien yritysten käsiin. Samaa monopoliasemaa tavoittelivat suuromistajien ja kirkon hallitsemat tiedotusvälineet.

Mitä tehdä? Vanhan järjestelmän kokonaisvaltainen luonne kutsuu puoleensa yhtä totaalisia muutoksia. Mutta eivätkö vähittäiset muutokset olisi parempia ja vähemmän väkivaltaisia? Tässä juuri on asian ydin: työväenliikkeen alkuperäisiin suhteellisen maltillisiin vaatimuksiin vastattiin ankarin voimatoimin. Kussakin vaiheessa läpi 1800- ja 1900-lukujen oikeisto nosti panoksia ja vastasi vasemmiston vaatimuksiin yhä rajummin aina kansanmurhaan asti.

Siis mitä tehdä? Olisiko rajoitettava kirkon valtaa, kansallistettava tuotantovälineet ja estettävä järjestelmällinen kansanvaltaisten tekojen julkinen mustamaalaus? Miten se tehdään? Erotetaan kirkko valtiosta, säädetään yleinen oppivelvollisuus ja perustetaan uskonnosta riippumaton koululaitos. Myös yleinen oppivelvollisuus on totalitaarinen keino. Siitä käytiin Ranskassa 1800-luvulla kiivasta keskustelua. Esimerkiksi Gustave Flaubert oli jyrkästi moista vastaan.

Saako valtiovalta rajoittaa yritystoimintaa? Varsinkin jos yritysmaailma on valmis kerta toisensa jälkeen aseelliseen kapinaan vallankumousta vastaan. Miten voi olla demokratiaa tai kansanvaltaa, jos talouselämä on harvojen hallussa?

Kommunistien nimenomainen tarkoitus oli saada valta valtiossa ja sen jälkeen suorittaa sellainen sarja toimia, joiden seurauksena kansalaisilla olisi mahdollisuus toteuttaa haluamiansa hankkeita. Ennen muuta vapaina omistavan luokan pakkovallasta. Kumpi on suurempi syntinen? Ne, jotka haluavat uuden tasa-arvoisen yhteiskunnan vai ne, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa tämä estämiseksi? Eikö rahan valta ja viihdekulttuuri ole omalla tavallaan kaiken kattavia ja siten totalitaarisia? Eikö suuryritysten sanelu ole sekin diktatuuria?

Tauno Auer 22.2.2016