HeSan viikon limbo: "Entä jos talvisota syttyisi nyt"?

2010-03-06 12:07:44

Helsingin Sanomien kotimaan uutissivuilla Timo Siukonen hehkutti 6.3.2010 revanssihenkeä fiktiivisellä höpötyksellä, jonka lukija helposti mielsi Venäjän taholta odotettavissa olevan sotilaallisen agression uhalla pelotteluksi. 

Vastaavanlaisia vastuuttomia ja Venäjää kohtaan vihamielisiä juttuja HeSa ja muutkin mediat ovat viime kuukausina julkaisseet muitakin. 

Tässä tapauksessa maanpuolustuskorkeakoulun asiantuntijat ja puolustusvoimien pääesikunta sentään katsoivat viisaaksi olla osallistumatta tällaiseen hölmöyteen jättämällä kommentoinnit sikseen. 

Helsingin Sanomien toimittajilla sitä "viisautta" sen sijaan näyttää olevan vaikka muille jakaa. Sananvapaus on tiettyyn rajaan saakka tietysti hyvä asia, mutta kun sen käyttö on niin vastuutonta kuin mitä Timo Siukosen lapsellinen ja ryssävihaa henkivä teksti heijastaa, on sekä hyvän maun että kansainvälisten suhteiden vaarantamisen rajat ylitetty. Ei tuollaisia älyllisesti keskenkasvuisia pentuja saisi päästää leikkimään vakavilla asioilla. 

Kolmikymmenluvulla vihaa Neuvostoliittoa kohtaan lietsottiin samantyyppisellä kirjoittelulla, jolla sitten osaltaan oikeutettiin suomalaisten poliitikkojen tekemät vähintäänkin kyseenalaiset päätökset. 

HeSan ja muuunkin valtamedian talvisota-aiheisten juttujen pinnalliseen sisältöön nähden olisi huomattavasti tarkoituksenmukaisempaa perehtyä rehellisesti siihen prosessiin, joka tuohon sotaan aikanaan johti. 

Heikki Sipilä, VTM 

Helsinki 

KOMINFORM 

Alla yksi asiaa koskeva aiempi puheenvuoro: 

Mainilan mantra. TV2, tiistai 24.11.2009. 

Ajankohtainen kakkonen esitti tiistaina 24.11.2009 ohjelman "Venäjän uusi totuus talvisodasta". Tämäntyyppisten mantramaisten "asiaohjelmien" esittäminen TV:n kuvaruudussa on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen toistunut aina silloin tällöin. 

Ohjelmassa väitetään "uutena venäläisenä tietona", että Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ns. Mainilan laukausten tekosyyllä vuonna 1939. 

Saattaahan asia näin ollakin. Kuitenkaan sen enempää muissa yhteyksissä kyseenalaista mainetta niittänyt "asiantuntija" Timo Vihavainen kuin uusi Venäjällä aiheesta ilmestynyt kirjakaan eivät anna asiasta täyttä selvitystä. 

Talvisota pitänee nähdä osana tuon ajan tuhoisaa poliittista prosessia, jonka tältä osin voidaan katsoa käynnistyneeksi jo paljon aikaisemmin. Heinäkuussa 1935 Berliinissä allekirjoitettiin Neuvostoliittoa vastaan tähdätty Suomen ja Saksan välinen sotilaallinen sopimus "antikommunistisen internationaalin" perustamisesta. Suomalainen media suorastaan hykerteli tällä uutisella. Näitä mikrofilmattuja uutisartikkelita on luettavissa Kansalliskirjastossa. 

Se, että jonkin suomalaisen tykistöpatterin ammuksia "ei puuttunut", ei todellakaan todista mitään. Mikäli laukaukset olisi ammuttu Suomen puolelta, todisteita ei taatusti olisi jätetty. Muistettakoon, että Suojeluskunnillakin oli tuolloin myös omaa aseistusta. Suomessa riitti tuohon aikaan sotahulluja, joilta tuommoinenkin mielettömyys olisi periaatteessa hyvinkin voinut onnistua. 

"Venäläistieto" ei ole uusi. Vastaavia näkemyksiä on sillä taholla esitetty ennenkin, jos kohta myös päinvastaisia arvioita. Varmuutta tähän ehkä jokseenkin toisarvoiseen yksityiskohtaan tuskin koskaan saadaan. Aikalaisten kertomukset asiasta kummallakin puolella rintamaa ovat edelleenkin ristiriitaisia. 

Olennaista ja aivan varmaa sen sijaan on, että mm. Moskovan täysivaltainen erikoislähettiläs Boris Jartsev kävi Suomessa lukuisia kertoja kolmikymmenluvun lopulla ehdottamassa aluevaihtoja, joista olisi ollut hyötyä Leningradin puolustamisessa Lännestä käsin odotettavissa olevaa hyökkäystä vastaan. Ehdot olivat kohtuulliset ja selvää rahaakin tarvittavista tukikohta-alueista Suomelle luvattiin. Moskovan tapa lähestyä Suomea tässä vaiheessa oli ystävällinen, ei uhkaava. 

Ehdotukset kuitenkin torjuttiin Suomessa tylysti ilman edes todellisia keskusteluita. Sota sytytettiin tässä tilanteessa, ei Mainilassa, olipa noiden laukausten laita niin tai näin. 

Sittemmin Leningrad joutui saartoon helvetillisine inhimillisine kärsimyksineen juuri niinkuin Stalin oli ennakoinut. Mitä Leningradille olisikaan tapahtunut, jollei Suomen vastaista rajaa olisi siirretty kauemmas talvisodassa? 

Historiaa täytyy tarkastella kokonaisvaltaisena prosessina sen sijaan että pilkutetaan yksityiskohtia, joita sopivasti manipuloimalla saatetaan luoda jopa tulevaisuuden kannalta hyvinkin vaarallisella tavalla vääristyneitä mielikuvia. 

Heikki Sipilä, VTM 

Helsinki 

KOMINFORM