Mainilan mantra. TV2, tiistai 24.11.2009

2010-01-14 13:49:17

Ajankohtainen kakkonen esitti tiistaina 24.11.2009 ohjelman "Venäjän uusi totuus talvisodasta". Tämäntyyppisten mantramaisten "asiaohjelmien" esittäminen TV:n kuvaruudussa on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen toistunut aina silloin tällöin.

Ohjelmassa väitetään "uutena venäläisenä tietona", että Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ns. Mainilan laukausten tekosyyllä vuonna 1939.

Saattaahan asia näin ollakin. Kuitenkaan sen enempää muissa yhteyksissä kyseenalaista mainetta niittänyt "asiantuntija" Timo Vihavainen kuin uusi Venäjällä aiheesta ilmestynyt kirjakaan eivät anna asiasta täyttä selvitystä.

Talvisota pitänee nähdä osana tuon ajan tuhoisaa poliittista prosessia, jonka tältä osin voidaan katsoa käynnistyneeksi jo paljon aikaisemmin. Heinäkuussa 1935 Berliinissä allekirjoitettiin Neuvostoliittoa vastaan tähdätty Suomen ja Saksan välinen sotilaallinen sopimus "antikommunistisen internationaalin" perustamisesta. Suomalainen media suorastaan hykerteli tällä uutisella. Näitä mikrofilmattuja uutisartikkelita on luettavissa Kansalliskirjastossa.

Se, että jonkin suomalaisen tykistöpatterin ammuksia "ei puuttunut", ei todellakaan todista mitään. Mikäli laukaukset olisi ammuttu Suomen puolelta, todisteita ei taatusti olisi jätetty. Muistettakoon, että Suojeluskunnillakin oli tuolloin myös omaa aseistusta. Suomessa riitti tuohon aikaan sotahulluja, joilta tuommoinenkin mielettömyys olisi periaatteessa hyvinkin voinut onnistua.

"Venäläistieto" ei ole uusi. Vastaavia näkemyksiä on sillä taholla esitetty ennenkin, jos kohta myös päinvastaisia arvioita. Varmuutta tähän ehkä jokseenkin toisarvoiseen yksityiskohtaan tuskin koskaan saadaan. Aikalaisten kertomukset asiasta kummallakin puolella rintamaa ovat edelleenkin ristiriitaisia.

Olennaista ja aivan varmaa sen sijaan on, että mm. Moskovan täysivaltainen erikoislähettiläs Boris Jartsev kävi Suomessa lukuisia kertoja kolmikymmenluvun lopulla ehdottamassa aluevaihtoja, joista olisi ollut hyötyä Leningradin puolustamisessa Lännestä käsin odotettavissa olevaa hyökkäystä vastaan. Ehdot olivat kohtuulliset ja selvää rahaakin tarvittavista tukikohta-alueista Suomelle luvattiin. Moskovan tapa lähestyä Suomea tässä vaiheessa oli ystävällinen, ei uhkaava.

Ehdotukset kuitenkin torjuttiin Suomessa tylysti ilman edes todellisia keskusteluita. Sota sytytettiin tässä tilanteessa, ei Mainilassa, olipa noiden laukausten laita niin tai näin.

Sittemmin Leningrad joutui saartoon helvetillisine inhimillisine kärsimyksineen juuri niinkuin Stalin oli ennakoinut. Mitä Leningradille olisikaan tapahtunut, jollei Suomen vastaista rajaa olisi siirretty kauemmas talvisodassa?

Historiaa täytyy tarkastella kokonaisvaltaisena prosessina sen sijaan että pilkutetaan yksityiskohtia, joita sopivasti manipuloimalla saatetaan luoda jopa tulevaisuuden kannalta hyvinkin vaarallisella tavalla vääristyneitä mielikuvia. 

Heikki Sipilä, VTM