Neuvostoliiton historiasta - osa 44

tässä numerossa

(I) Adolf Hitler

(Ii) Mao

(iii) kulttuurivallankumous Neuvostoliitossa

(Iv) Abhasia

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Eräs ystäväni, jota kiinnostaa ja ehkä hieman huvittaakin erilaiset ääri-ilmiöt, on vuosien varrella antanut minulle pieniä lukutehtäviä, jotta esittäisin niistä oman arvioni. Ensimmäisenä oli vuorossa Adolf Hitlerin 'Taisteluni'. Hitler tekee kaikkensa välttääkseen analyyttisen talouspoliittisen argumentoinnin. Hän johtaa keskustelun kansallismieliseen rotuoppiin. Hänellä ei tuntunut olevan halua eikä eväitä yrittää ymmärtää kuinka yhteiskunta toimii. Kirja ei ole erityisen mielenkiintoinen. Se arvo piilee siinä, että se kertoo siitä asennemaailmasta, jonka pohjalta kansanmurha toteutettiin.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Toinen lukutehtävä oli Mao Tse-Tungin 'Punainen kirja', jossa on lainauksia Maon puheista ja kirjoituksista (Foreign Languages Press, Peking 1967). Ainoa moitteen sija, mitä teoksesta löydän on aiheiden liiallinen tuttuus. Mao ikään kuin vääntää rautalangasta, mistä kommunismista on kyse. On vaikea sanoa kuinka nämä lainaukset toimivat kiinankielellä. Hyvää englantia tämä on, mutta ei todellakaan mitään kaunokirjallisuutta.

En ole koskaan käynyt Kiinassa. En tunne juurikaan sen historiaa. Kiinalainen kansanluonne on minulle vieras. Oma optimistinen olettamukseni on, että tällainen yhteiskuntaoppi, jota Maon Punainen kirja edustaa, oli 1950- ja 1960-lukujen Kiinassa uutta ja raikasta.

En löydä teoksesta moitittavaa. Näin jälkikäteen tuntuu selvältä, että jos kulttuurivallankumouksen aikana olisi hieman tarkemmin noudatettu kirjan ohjeita, moni ikävä asia saattanut jäädä tekemättä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Neuvostoliitossa kulttuurivallankumous oli hieman erilainen. Näin kertoi asiasta Sovjetskija Entsiklopedija vuonna 1967:

"Kulttuurivallankumous Neuvostoliitossa on ollut sosialistisen vallankumouksen olennainen osa. Se on lopettanut luku- ja kirjoitustaidottomuuden sekä tsaarinajan Venäjältä perinnöksi jääneen sivistyksen takapajuisuuden. Kansan suurten massojen pääseminen osalliseksi kaikista kulttuurin ja tieteen saavutuksista on luonut uuden sosialistisen kulttuurin ja sosialistisen sivistyneistön. Kulttuurivallankumouksen ansiosta lukutaidottomuus on hävinnyt. Neuvostoliitossa on eniten maailmassa korkeakoulusivistyksen saaneita eri alojen spesialisteja. Neuvostoliitto on myös ensimmäisellä sijalla eräillä tärkeillä tieteenaloilla."

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

CCCP - USSR - SNTL - VUODEN 1967 AAKKOSET

ABHAZIA [painotus: -há-], Abhazian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (ASNT). Gruusiaan kuuluvien abhazien hallintoalue maaliskuun 4. päivästä 1921 lähtien.

Sijaitsee Gruusian luoteisosassa, Mustan meren rannikolla. 8 600 neliökilometriä. Asukkaita on 462 000 (1966). Pääkaupunki on Suhumi. Väestö, joka asuu etupäässä alangoilla ja rannikon vuoristoseuduilla, on pääasiassa abhazeja. Siellä elää myös gruusialaisia, venäläisiä, armenialaisia jne. Kaupunkiväestön osuus on noin 40 %.

Huomattava osa Abhaziasta sijaitsee vuoristossa Iso Kaukasuksen etelärinteillä. Musten meren kapea rannikkoalue laajenee kaakkoon päin muodostaen Kolkhin alangon pohjoisen osan. Alanko ja etumaat kuuluvat kosteaan subtrooppiseen vyöhykkeeseen lämpimine talvineen ja kuumine kesineen sekä runsaine sateineen. Ylempänä vuorilla on pyökki- ja havumetsiä, huipuilla alppiniittyjä.

Ennen lokakuun suurta vallankumousta 1917 Abhazia oli takapajuista maanviljelyseutua, joka tuotti Venäjälle etupäässä keltaista tupakkaan sekä jonkin verran hedelmiä ja viinirypäleitä. Neuvostohallituksen aikana Abhaziasta on kehittynyt laajamittaista kollektiivista maataloutta ja monipuolista teollisuutta harjoittava maa. Abhaziassa on myös valtakunnallisesti tärkeitä loma- ja virkistyskeskuksia.

Yli 40 % peltoalasta viljellään subtrooppisia ja muita monivuotisia kasveja, kuten teetä, tupakkaa, hedelmäpuita ja viinirypäleitä. Abhaziassa tuotetaan suuret määrät mandariineja ja sitruunoita. Teollisuus jalostaa paikallisen maatalouden tuotteita. Kivihiiltä louhitaan Tkvartshelissa.

Lämminilmastoinen, runsasaurinkoinen ja maisemiltaan maalauksellisen kaunis Mustan meren rannikko houkuttelee lomailijoita ja matkailijoita Abhaziaan. Sadat tuhannet työläiset ja maanviljelijät viettävät vuosittain lomansa Gagran, Suhumin, Novyi Afonin, Pitsundan, Gudautan, Gulripshion, Gantiadin ym. merikylpylöissä. Monet ulkomaalaiset turistit vierailevat Suhumissa ja Gagrassa sekä Ritsa-järvellä.

Neuvostohallituksen aikana Abhaziaan on perustettu useita uusia oppilaitoksia. Lukuvuonna 1965-66 oli peruskoulussa 99 800, erityiskouluissa 1 500 ja korkeammissa oppilaitoksissa 7 700 opiskelijaa.

Abhaziassa on Suhumin draamateatteri. Abhazian filharmoninen yhdistys, kansantanssi- ja lauluryhmä, kulttuuritalo, alueellisten tutkimusten museo, 125 elokuvakoneistoa, sekä useita tieteellisiä tutkimuslaitoksia, kuten abhazian kielen, kirjallisuuden ja historian laitos sekä kokeellisen patologian ja terapian instituutti, jossa on suuri apinatarha. Abhaziassa julkaistaan omakielisiä kirjoja sekä sanoma- ja aikakauslehtiä.

Kansanrunoilija D.I. Gulia on Abhazian neuvostokirjallisuuden perustaja ja huomattava edustaja. Muita kuuluisimpia abhazialaisia runoilijoita ja kirjailijoita ovat S. Tshanba, I. Papaskiri, I. Kokonia, L. Kvitsinia, Sh. Tsvizhba, K. Agumaa ja G. Gulia.

Tunnettuja taiteilijoita, piirtäjiä ja kuvanveistäjiä ovat I. Tsomaja, T. Kukuladze, G. Zedgenidze, N. Tabukishvili, A. Pazmadze ja G. Ruhadze.

Vanhalta ja keskiajalta peräisin olevia arkkitehtuurin muistomerkkejä on Suhumissa, Pitsundassa, Lyhnyssä, Mokkvissa ja joillakin muilla paikkakunnilla.

TÄYDENNYS VUONNA 2016

Abhazia julistautui itsenäiseksi vuonna 1992. Samana vuonna Gruusian joukot hyökkäsivät maahan. Asetelma muistutti Itä-Ukrainan tapahtumia vuonna 2014. Vuoden 2008 konfliktin jälkeen Venäjä tunnusti Abhazian itsenäisyyden. Samoin tekivät Nicaragua, Venezuela, Nauru ja Vanuatu.

Tauno Auer 22.2.2016