Helmikuussa paljastui, kuinka puolustusministeri Jussi Niinistö ja ulkoministeri Timo Soini nähtävästi osittain salasivat Yhdysvaltain armeijan joukkojen tuloa Suomeen, josta oli päätetty jo marraskuussa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (utva).
Keväällä ja kesällä tulevat yhdysvaltalaiset joukot eivät ole Naton yhteisen konsensuspäätöksen alaisia. Siksi Yhdysvallat voi pikapäätöksellään lähettää minkä tahansa globaalin konfliktin takia Suomen alueella olevista laivoista ohjuksia tai maassamme olevia F-15-hävittäjiä Venäjää vastaan.
Näin Suomen erittäin vakaa turvallisuustilanne oltiin salaa muuttamassa osaksi jo erittäin jännittynyttä USA:n ja Venäjän välistä suhdetta, joka voi puhjeta sodaksi vähäisestäkin sytykkeestä.
Saksa on eri lähteiden mukaan onnistunut estämään eurooppalaisen kriisin kärjistymistä. Der Spiegelinartikkelissa (8/2016) kerrotaan, kuinka Saksassa lähdetään siitä, että Venäjän kanssa (Helsingissä vuonna 1997) sovitusta pidetään kiinni eikä entisten itäblokin maiden alueelle siksi saa asettaa pysyviä ja merkittäviä Naton taistelujoukkoja. Lisäksi, kuten Vastavalkea kirjoitti 23.2.2016,
”Saksa koettaa ’tulevina kuukausina’ estää kaikki Naton sotavoimien sijoitukset Itä-Eurooppaan, eikä saksalaissotilaita tulla ’missään tapauksessa’ enää lähettämään Baltian maihin tai Puolaan.”
Yhdysvallat sen sijaan on yllättäen sijoittamassa Naton ja Saksan tahdon vastaisesti Itä-Eurooppaan kokonaisen ”kiertävän” panssaridivisioonan. Yhdysvallat siis lisää sotilaallista jännitettä Itä-Euroopassa vastoin sitä, mistä sovittiin Helsingissä 1997.
Vakavien seurausten riski
Tätä taustaa vasten Yhdysvaltain itse itselleen esittämä ”kutsu” tuoda Suomeen keväällä/kesällä laivueellinen F-15-hävittäjiä, parikymmentä rynnäkköpanssaria ja laivasto-osasto, ei ole vähäinen asia.
Turvallisuuspolitiikan asiantuntija, valtiotieteiden tohtori Pekka Visuri toteaa (SK 26.2.): ”Yhdysvalloilla on selkeä strateginen päämäärä: osoittaa voimaa Venäjän rajoilla. Siitä voidaan kiistellä, mihin tällä tähdätään, mutta voimannäyttö on selvä.”
Jos kriisi eskaloituu ja Yhdysvaltain F-15-hävittäjät, panssarit ja sota-alukset vetävät Suomen lentokentät ja satamat mukaan sotatoimien kohteeksi, koko Suomi joutuu sodan osapuoleksi.
Sodassa Venäjä pyrkii vastatoimenaan tuhoamaan maamme infrastruktuurin toimintaa. Mikäli Venäjä katkaisee ohjuksillaan sähkökantaverkon noin kahdeksi viikoksi, sähköt katkeavat kaikkialta Suomesta.
Puolustusministeriön vuosi sitten julkaiseman tutkimuksen ”Sähköriippuvuus modernissa yhteiskunnassa” mukaan täydellinen sähkökatkos lamauttaa bensa-asemat, pankkiautomaatit, kaukolämmityksen, vesihuollon, matkapuhelinliikenteen, tietoliikenteen, ruokahuollon logistiikan ja myös satamien toiminnan.
Pitkäaikaisen sähkökatkoksen seuraukset täysin sähköstä riippuvaiselle modernille valtiolle olisivat katastrofaaliset.
Yhdysvaltain kongressin asiantuntijaryhmä (EMP Commission) on todennut, että jos Yhdysvaltain yläpuolella räjäytettäisiin megatonniluokan ydinpommi, siitä seuraavan sähkölaitteiden vaurioitumisen seurauksena ”vähintään 65 mutta mahdollisesti yli 90 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä menehtyisi vuoden sisällä, suurin osa erilaisten hallinnasta riistäytyneiden epidemioiden takia”, kuten Risto Isomäki tiivistää asian.
Tuomiot Amerikan malliin
Tulisiko katastrofaalisen vaarallisesta ja salaillusta toiminnasta vastuullisille antaa teon vakavuuden mukainen tuomio? Koska ainakin puolustus- ja ulkoministeri ovat toimineet vastoin Suomen pitkäaikaista turvallisuuspoliittista linjaa ja salaa uhranneet sen Yhdysvaltain intresseille, he ovat niin selvästi luopuneet suomalaisesta oikeudentunnosta ja oikeuskäytännöstä, että heihin voinee siksi soveltaa Yhdysvaltain tuomiokäytäntöä.
Jos jokaisesta kuolemanuhkaan saatetusta suomalaisesta asetetaan noin vuoden vankeusrangaistus, niin Timo Soinille ja Jussi Niinistölle voisi kummallekin langettaa viiden miljoonan vuoden tuomion.
Koska Suomen nykyinen laki ei tunne näin pitkiä tuomioita, tulisi heidät ensin saattaa maksimaaliseen oikeudelliseen vastuuseen ja lisätä siihen moraalinen 4 999 990 vuoden painolasti.
Mikäli he ovat mielestään täysin syyttömiä, tulee heidän siinä tapauksessa vihdoinkin osoittaa, ketkä sotilasvirkamiehet salasivat heiltä tiedon yhdysvaltaisten joukkojen tulosta Suomeen ja ketkä ovat syyllisiä suomalaisten vakavimman mahdollisen uhan piilotteluun ja vähättelyyn.
Ylen toimittaja Pekka Ervasti kirjoitti (17.2.), kuinka harjoitus oli salattu ilmeisesti myös presidentiltä:
”Puolustusvoimien harjoituslista oli kyllä esillä utvassa, mutta ylimalkaisessa sanallisessa muodossa. Harjoituksia ei utvan saamassa selvityksessä avattu, vaan ne oli merkitty vaikeaselkoisilla koodeilla, joiden sisältö aukeaa vain asiapaperin valmistelleille ammattisotilaille.”
Näin toimittiin, vaikka presidentti Sauli Niinistö
”on tiettävästi jo aikaisemmin pyytänyt insinöörintarkkoja harjoituslistoja, joista heti näkee, millaisia harjoituksia puolustusvoimilla on ulkomaisten kumppanien kanssa tulevana vuonna. Sellaista ei kaikesta päätellen ole vieläkään tehty. Puolustusministeriössä ja pääesikunnassa ollaan kovakorvaisia”.
Entinen valtiosihteeri Risto Volanen muistuttaa (16.2.16), että viimeisessä uudenvuoden puheessa presidentti totesi seuraavaa:
”Vakauspolitiikan lähtökohdat ovat Itämeren alueella kohtuullisen hyvät. Valtioilla ei ole alueellisia vaatimuksia toisiltaan ja valtioiden sisäinen poliittinen tilanne on vakaa. Kuin itsestään leimahtavaa pesäkettä ei siis ole, vaikka laajemmat jännitteet tänne heijastuvat.”
Nyt Suomessa on päätettävä, onko meidän alistuttava joidenkin kenraalien ja SSS-hallituksen puolustus- ja ulkoministerien vaaralliselle sooloilulle vai kykenemmekö yhä toimimaan rauhaa rakentaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti