Neuvostoliiton historiasta - osa 50

Tässä numerossa:

o Aleksandr Afinogenov

o Korkeimman ylipäällikön päiväkäsky - osa 3

o laulusuositus vuodelta 1943

o vuoden 1943 rintamakuvaukset - osa 2

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Hei taas,

On juhlanumeron aika. Koossa on puolen sataa ytimekästä esitystä mitä kiehtovimmasta aiheesta. Ensimmäinen valmistui helmikuussa 2012. Käynnissä on siis sarjan viides toimitusvuosi. Kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti niille, jotka ovat välittäneet tätä omilla sivuillaan eteenpäin. Omalla listallani on vain 27 henkilöä. Voitte ehdottaa ystävillenne, että he liittyisivät mukaan. Minut tavoittaa osoitteesta: neheta@outlook.com.

Voisin kuvitella, että maallikkolukija sanoisi kommenteistani: "kaiken se kääntää ja vääntää!" Itse tarjoaisin erilaista näkökulmaa omiin sanoihini: mitä jos tämän kaltaiset arvioinnit ovat 20 tai 30 vuoden kuluttua historiankirjoituksen standardi? Hyvin vahvasti olisin itse sitä mieltä, että näin tulee käymään, kun poliittiset syyt kärjistyneille ja vihamielisille tulkinnoille eivät ole enää tarpeellisia.

Tauno Auer 11.3.2016

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

AFINOGENOV, [paino: -gé-] Aleksandr Nikolajevitš (1904-41) oli näytelmäkirjailija. Hän oli Neuvostoliiton kommunistipuolueen jäsen vuodesta 1922. Merkittävimmät näytelmät ovat "Omituinen toveri" (1929), joka kuvailee sosialismin innostuneita rakentajia sekä taistelua kiipijöitä ja byrokraatteja vastaan, ja "Pelko" (1930), joka käsittelee vanhan sivistyneistön ideologisen uudelleen kasvattamisen ongelmaa.

Näytelmät "Omien lastensa äiti" (1939) ja "Mašenka" (1940) on omistettu Neuvostoliiton naisille. Afinogenovin näytelmille on ominaista eettisten konfliktien terävyys, päähenkilöiden psykologinen ongelmallisuus, eloisa ajankohtaisuus ja suuri dramaattisuus.

Afinogenov kuoli saksalaisten ilmahyökkäyksen uhrina Moskovassa 1941. Hänen teoksiaan on käännetty bulgarian, unkarin, saksan, romanian ym. kielille.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Juri Andrejev toteaa kirjassaan "111 neuvostovenäläistä kirjailijaa" (Weilin+Göös 1988), että Afinogenov käytti hyväkseen lyyristä elementtiä, runoutta ja herkkää psykologista kuvausta luodessaan rakastavin vedoin aikalaistensa hahmoja. Mašenkan roolin esitti ensimmäisenä suuri näyttelijä Vera Maretskaja.

Sodan alussa Afinogenov kirjoitti kiihkeästi näytelmää 'Nakanune' (Aattona), joka oli ensimmäinen näytelmä isänmaan puolustuksesta fasistivalloittajia vastaan. Hän ehti luovuttaa näytelmän ohjaajalle ja muutama päivä myöhemmin sai surmansa Moskovan pommituksessa pommin osuessa puolueen keskuskomitean rakennukseen hänen ollessaan siellä. Hän kirjaimellisesti kaatui taisteluasemiin.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Suomessa Afinogenovin teoksistaan tunnetaan juuri Mašenka. "Pikku Mašan" ovat suomentaneet YLE:n TV-1:n Televisioteatterille Jootarkka Pennanen ja Anja Vemmelvuo. Se esitettiin vuonna 1972. Tästä työstä löytynee yhä moniste YLE:n arkistosta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Vuoden 1943 lauluista vuorossa on Pjatnitskin kuoron synkkäsävyinen: Kuda b ni šel, ni ehal ti...

Valtion akateeminen venäjän Folk Choir. Pyatnitsky

mikä ei vaeltaneet eikä eial te ...

Se löytyy äänilevyltä ”sota-ajan lauluja vuodelta 1943”.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

KORKEIMMAN YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

N:o 95, helmikuun 23 pnä 1943 Moskova

"Punainen Armeija on armeija, joka puolustaa kaikkien maiden kansojen välistä rauhaa ja ystävyyttä. Sitä ei ole luotu vieraiden maiden valloittamiseksi, vaan Neuvostomaan rajojen suojelemiseksi. Punainen Armeija on suhtautunut aina kunnioituksella kaikkien kansojen oikeuksiin ja riippumattomuuteen."

T.Auer kommentoi: Tämän väitteen osalta on tehtävä joitakin varauksia. Mainittu kunnioitus ei ole täysin toteutunut niissä tapauksissa, joissa naapurimaiden sisällä on ollut konflikteja ja Neuvostoliitto asettui poliittisista syistä toisen osapuolen kannalle, kuten Baltian maissa. On täysin ymmärrettävää, että näissä maissa samoin kuin Suomessakin oli 1940-luvulla runsaasti myös niitä, jotka suhtautuivat sosialismiin kielteisesti. Jyrkimmin asiaan suhtautuneet joko ryhtyivät aseelliseen vastarintaan tai pakenivat länteen.

T. Auer jatkaa: Toinen varaus koskee Unkarin, Puolan ja Tšekkoslovakia tapahtumia 1950- ja 1960-luvuilla. Näissä tapauksissa aseelliset puuttumiset tapahtuivat kylmän sodan viitekehyksessä. Kun vedotaan "oikeuksiin ja riippumattomuuteen" on mietittävä asiayhteyttä. Tässä tapauksessa edellä mainittu Stalinin lausunto vaikuttaa vahvasti sotapropagandalta, koska sosialismin vihollisten ja punavankien teloittajien oikeuksia ei liene ollut aikomusta kunnioittaa.

T. Auer lisää: Kylmä sota päättyi, kun Neuvostoliitto purettiin. Emme siis saaneet koskaan tutkia tai tietää miten Neuvostovaltio olisi toiminut ja käyttäytynyt ilman suursodan uhkaa. Tästä näkökulmasta katsottuna, ja yhtään 1930-luvun osin mielivaltaisia toimia väheksymättä, 'kommunismin uhrien' nostaminen Venäjän historian pääkysymykseksi vaikuttaa poliittisten pisteiden keräämiseltä. Saksan ja Suomen osalta voisi puhua myös krokotiilin kyynelistä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Suurtaistelut siirtyvät yliselle Donille, Ostrogožkin-Rossosin alueelle

 

Talvitaistelut ylisellä Donilla osoittivat aloitteen siirtyneen neuvostojoukoille. Kesällä ja syksyllä 1942 Brjanskin rintama ja Voronežin rintama kävivät taisteluja, jotka estivät voimien irrottamisen Stalingradiin. Heinäkuussa 1942 kuudennen armeijan F.M. Haritonov valtasi 80 neliökilometrin sillanpään Donin oikealta rannalta, mutta Voronežia ei kyetty vapauttamaan.

Vuodenvaihteessa rintamalinja ylisellä Donilla kulki Jeletsin-Kastornojen rautatietä Voronežiin ja sieltä Kantemirovkaan. Mansteinin valioarmeijasta saadun voiton jälkeen aloitettiin maahan tunkeutujien tuhoaminen Ostrogožkin-Rossosin alueella. Lähin tavoite oli Brjanskin ja Voronezin rintamien yhteisvoimin vapauttaa Liskin-Kantemirovkan rautatie Kaukasian ja Rostovin taistelujen helpottamiseksi.

Tammikuun alussa Voronezin rintamalla marsalkat Aleksandr Vasiljevski ja Grigori Žukov laativat hyökkäyssuunnitelman. Muodostettiin kolme iskuryhmää. Pohjoisen ryhmän päävoimana 40. armeija K.S. Moskalenkon johdolla tuli hyökätä Pervyi Storozevoin sillanpäästä Krasnojetaa ja Aleksejevkaa kohti kaartaen etelästä yhtyäkseen Aleksejevkan luona rintaman eteläryhmään.

Osan 40. armeijan voimista tuli hyökätä Ostrogožkia kohti yhtyäkseen siellä XVIII jalkaväen armeijakunnan oikean siiven kanssa. IV panssariarmeijakunta A.G. Kvartsenkon johdolla tuki päävoimien hyökkäystä.

Eteläisen iskuryhmän 3. panssariarmeijan (P.S. Rybalko) ja XII ratsuväen armeijakunnan (S.V. Sokolov) tuli antaa isku Kantemirovkan alueelta luoteeseen ja pohjoiseen. Ratsuväen osastot hyökkäsivät Valuikia kohti suojatakseen rintaman operaatiota etelään.

Keskustan iskuryhmä XVIII erikoisjalkaväen armeijakunta hyökkäsi Štšutšjen sillanpäästä kohti pohjoista- ja eteläistä ryhmää yhtyäkseen näiden kanssa Ostrogožkin ja Karpenkovon luona. Sen piti sitoa hyökkääjien reservejä, tukea sivustaryhmien saartoliikettä ja osallistua sitten saarretun vihollisen tuhoamiseen.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Toinen suurtappio Donilla heikensi edelleen vihollista

Huolella valmisteltu operaatio alkoi 13.1.1943 tykistövalmistelulla 40. armeijan taistelutiedustelun paljastettua vihollisen heikot kohdat. Saksalaiset siirsivät 14. tammikuuta kaistalle lisävoimia, mutta jo 15.1. rintamaan oli saatu 100 km leveä ja noin 25 km syvä läpimurto.

Eteläinen ryhmä aloitti hyökkäyksen 14.1.1943, joka lähti kunnolla käyntiin, kun vahvistukseksi saatiin XII ja XV panssariarmeijakunta. Tykistön ja ilmavoimien tukemana keskustan iskuryhmä mursi vihollisen puolustuksen. Vihollisen puolustus eteläisen ja pohjoisen iskuryhmän edessä murrettiin 16.1.1943.

Keskinen iskuryhmä torjui vihollisen yritykset murtautua ulos, kun 40. armeija ja 3.panssariarmeija saartoivat Aleksejevkan luona Ostrogožskin - Rossosin vihollisryhmittymää ja XVIII erikoisjalkaväen armeijakunta osallistui sen murskaamiseen. Kolmessa vuorokaudessa muodostettiin sisäinen ja ulkoinen saartorintama.

Aamulla 16.1.1943 XII panssariarmeijakunta taisteli Rossosissa ja 3. panssariarmeijan saavuttua paikalle kaupunki puhdistettiin hyökkääjistä.

XV panssariarmeijakunta valtasi Olhovatkan ja lähestyi 18. tammikuuta Aleksejevkaa etelästä.

Rintaman vasemmalla siivellä hyökännyt VII ratsuväen armeijakunta valtasi 19.1.1943 Valuikin ottaen 3 000 sotavankia. Näistä ansioista se muutettiin VI kaartin ratsuväen armeijakunnaksi.

Ostrogožskin-Aleksejevkan-Karpenkovon välisellä alueella saarrettiin 13 saksalaista, unkarilaista ja italialaista divisioonaa.

Saartorenkaan joukot jaettiin kahtia. Ensin tuhottiin Rossosin alueelle saarretut neljä divisioonaa. Loput läpi murtautuneet vihollisosastot tuhottiin Valuikin itäpuolella. Ostrogožsk ja Aleksejevka vapautettiin ankarien taistelujen jälkeen. Taistelut päättyivät 24.1.1943 kestettyään 15 päivää.

Operaatiossa neuvostojoukot etenivät 250 km rintamaosuudella 140 km vapauttaen useita asutuskeskuksia ja rautatiesolmuja. Täydellisesti tuhottiin 15 vihollisdivisioonaa mm. unkarilaisten toinen armeija, italialaisten alppiarmeija ja saksalaisten XXIV panssariarmeijakunta. Vangiksi otettiin 86 000 sotilasta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Voronežin-Kastornojen vihollisryhmittymälle koitti lähtölaskenta

Ostrogožskin- Rossosin operaatio mahdollisti taistelutoimen pohjoisempana Voronežin alueella, jossa hitleriläisten toisen armeijan hallitsema alue muodosti mutkan Donin itäpuolelle.

Alueella oli kymmenen saksalaista ja kaksi unkarilaista divisioonaa yht. 125 000 sotilasta, runsaasti aseistusta, mutta ei mainittavia reservejä.  Alueen pohjois- ja luoteispuolella toimivat Brjanskin rintaman 13. armeija sekä Voronežin rintaman 38. ja 60. armeija, joiden edessä vihollisen puolustus oli voimakkaasti linnoitettu.

Vasiljevski ja  Voronežin rintaman johto esittivät 18.1.1943 päämajalle suunnitelman Voronežin-Kastornojen alueen vapauttamiseksi ja alueen rautateiden avaamiseksi. Vihollisen päävoimat saarretaan iskemällä yhtyvin kiiloin. Pääisku etelästä Staryi Oskolin itäpuolelta suunnataan luoteeseen Voronežin rintaman 40. armeijan ja IV panssariarmeijakunnan voimin.

Pohjoisen pääisku suunnataan Livnyn kaakkoispuolelta kaakkoon Brjanskin rintaman 13. armeijan voimin. Kiilat sulkevat saartorenkaan Kastornojen länsipuolella. Tämän jälkeen tuli osalla voimia suojata operaatiota länteen hyökkäämällä Tim-joelle. Voronežin rintaman 38. ja 60. armeijoiden tuli iskeä idän suunnasta ja pirstoa saarrettuja joukkoja palasiksi.

Päämaja hyväksyi suunnitelman 19. tammikuuta. Suunnitelma käsiteltiin Voronežin rintaman esikunnassa 20.1.1943, jossa paikalla olivat Vasiljevskin lisäksi Brjanskin rintaman komentaja M.A. Reuter ja 13. armeijan komentaja N.P. Puhov. Neuvonpidon tuloksena esitettiin päämajalle lisäsuunnitelma, jonka mukaan operaation päätyttyä 30.1.1943 rintaman päävoimat keskitetään Oskol-joen linjalle Staryi Oskolista Urazoviin ja isketään yhtyvin kiiloin Harkovaan. Rintaman oikea siipi etenee kohti Kurskia suojaten operaatiota pohjoisesta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Voronežin alue vapautettiin saksalaisista

Sotatoimi alkoi 24.1.1943 Neljännenkymmenennen armeijan hyökkäyksellä etelästä. Sitten 25.1. Tsernjahovskin 60. armeijan iskun tuloksena puhdistettiin Voronežin kaupunki vihollisista ja 26.1. alkoi Tšibisovin 38. armeijan ja Puhovin 13. armeijan hyökkäys pohjoisesta.

Kaikilla suunnilla neuvostojoukot etenivät nopeasti. Vasiljevskin ja korkeimman ylipäällikön keskusteluissa 26.1.1943 sovittiin, että Kastornojen valtauksen jälkeen Brjanskin rintaman vasen siipi iskee Maloarhangelskiin ja Fatežiin saakka ja suojaa Voronežin rintaman hyökkäystä pohjoiseen ja estää vihollisen pureutumasta Tim-joen linjalle. Voronežin rintaman oikea siipi kehittää hyökkäystä Kurskiin ja valtaa kaupungin.

Kastornojen kaupunki ja rautatieasema vallattiin 28. tammikuuta rynnäköllä ja samalla katkaistiin kaupungin itäpuolella olevan vihollisen perääntymistiet. Saksalaisten puolustukseen oli Kastornojen - Kurskin välisen rautatien ja Kypjanskin välisellä kaistalla syntynyt 300 km leveä aukko.

Harkovan ja Kurskin vapauttamiseksi oli pidettävä kiirettä, koska alueelle oltiin siirtämässä Länsi-Euroopasta SS-joukkojen II panssariarmeijakunta, jonka kärkiosat olivat jo Oskol- joella. Neuvostojoukot ajoivat takaa ja tuhosivat Siebert-vihollisryhmän edeten 15 päivän kuluessa 130 km. Operaatiossa tuhottiin Wehrmachtin toisen armeijan päävoimat ja unkarilaisten toisen armeijan III armeijakunta. Suuri osa Voronežin ja Kurskin alueen asutuskeskuksista ja rautatieyhteyksistä vapautettiin vihollisesta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Vihollinen häädettiin Harkovan ja Kurskin alueelta

Voronežin rintama ryhtyi Harkovan - Kurskin operaatioon 2. helmikuuta vaikka osa joukoista kävi Sumyn kaupungin suunnassa taisteluja pakenevia saksalaisia vastaan. Vaikeista talviolosuhteista huolimatta operaation­ päävoimat saatiin kokoon sen alkuun mennessä. Natsien­ voimat olivat heikentyneet. Ne pyrkivät ensi sijassa suojaamaan Harkovaan ja Belgorodiin johtavia teitä.

Suunnitelmallisesti Rybalkon 3. panssariarmeija tukenaan VI kaartin ratsuväen armeijakunta hyökkäsi Valuikin alueelta kiertäen Harkovaan etelästä ja lounaasta. Pohjoinen voimaryhmä, vahvennettu 40. armeija iski pohjoisesta ja luoteesta Korotsan ja Belgorodin kautta. Näiden voimakiilojen tuli sulkea saarto Harkovan länsipuolella Bogoduhovin ja Ljubotinin alueilla.

Pohjoisen ja eteläisen iskuryhmän välissä Boltsanskin suunnasta kohti Harkovaa hyökkäsi 69. armeijan joukoista koottu voimaryhmä tukenaan XIII erikoisjalkaväen armeijakunta. Yhdessä eteläisen ryhmän kanssa heidän tuli vallata Harkova. Iskun Kurskiin suuntasi 60. armeija. Sen ja 40. armeijan välissä Obojanin suuntaan toimi 38. armeija N.J. Tšibisovin johdolla.

38. armeija Brjanskin rintaman 13. armeija (Puhov) toimi 60. armeijan pohjoispuolella yleissuuntanaan Fatež. Taistelut kehittyivät suotuisasti.

Tšernjahovskin 60. armeija valtasi Kurskin 8.2.1943 ja 13. armeija valtasi Fatežin 7. helmikuuta. Harkovan neuvostojoukot valtasivat 16.2.1943 40. armeijan, kolmannen panssariarmeijan ja 69. armeijan yhteisvoimin.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *