KTP / Uudenmaan piirijärjestö / opintotoiminta ma
26.9.2016 klo 17.00 1(8)
Opintokerho lukuvuonna 2016 – 2017
Oppikirja: V.I. Lenin, Mitä on tehtävä?, Edistys, Moskova 1975
Opintokerran
sisältö: Kirjan sivut 5 - 26
Tämän paperin mielipiteet: Timo Nieminen = (tn)
Oppikirjasta yleensä
Selityksiä sivu 324
1) Kirjan ”Mitä on tehtävä? Liikkeemme päivänpolttavia kysymyksiä” Lenin kirjoitti vuosien 1901 ja 1902
vaihteessa.
Joulukuussa Lenin julkaisi ”Iskran” (Kipinän) numerossa 12. artikkelin
”Keskustelu ekonomismin puolus-
tajien kanssa”, jota hän sanoi myöhemmin ”Mitä on tehtävä?” teoksen
konseptiksi. Helmikuussa 1902
Lenin kirjoitti alkulauseen kirjaansa. Maaliskuun alussa kirja ilmestyi
painosta Stuttgartissa Dietzin kustan-
nusliikkeessä ja siitä oli ilmoitus ”Iskrassa” nro 18 maaliskuun 10. päivänä
1902.
Kirjalla ”Mitä on tehtävä?” oli erittäin suuri merkitys taistelussa
Venäjän työväenluokan vallankumouksel-
lisen marxilaisen puolueen perustamiseksi, leniniläis-iskralaisen
suuntauksen voittoon viemiseksi
VSDTP:n komiteoissa ja järjestöissä ja sittemmin, vuonna 1903, sen 2.
edustajakokouksessa.
Vuosina 1902-1903 kirja levisi laajalti Venäjän sosialidemokraattisiin järjestöihin.
Kysymyksiä (tn):
Suomen Suuriruhtinaskunnassa Suomen Työväenpuolue oli 1901 pitänyt
Viipurissa ensimmäisen varsinaisen puoluekokouksensa ja päättänyt
järjestyksessä toisen puoluekokouksen pitämisestä 1903,
mikä kokous sittemmin on tullut tunnetuksi ”Forssan kokouksena”.
1) Haluaisitko Sinä verrata Suomen Työväenliikkeen saavuttamaa puoluemuotoisen
toiminnan tasoa
Venäjän Työväenliikkeen vastaavaan
tasoon oppikirjan kirjoittamisen aikoina 1901-1902?
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, mistä johtui Suomen
Työväenliikkeen ideologinen
suuntautuminen Euroopan
saksankielisten valtioiden (Saksan, Itävallan ) työväenliikkeiden suuntaan?
3) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, millainen oli suomalaisen
lukeneiston venäjänkielen taito
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun
alussa?
4) Voisiko kielitaidon puute (jos sitä oli!) Sinun mielestäsi olla merkittävä
seikka selittämään sitä, miksi
Venäjällä käytyä Työväenliikkeen ideologista
keskustelua ei juurikaan tunnettu Suomessa?
Oppikirjan alkutunnus
KIRJA sivu 5
(ylinnä)
”…Puoluetaistelu antaa puolueelle
tarmoa ja elinvoimaa; mitä varmin todistus puolueen heikkoudesta on
sen löyhyys ja selvästi merkittyjen rajojen
himmentyminen, puolue lujittuu puhdistamalla itseään…”
(Lassallen kirjeestä Marxille
kesäkuun 24. päivänä 1852)
Selitys
(Leninin kootut neljässä osassa, nimihakemisto):
Ferdinand Lassalle (1825-1864) – saksalainen
pikkuporvarillinen sosialisti, perusti Saksan Työväen-
yhdistyksen, jolla oli myönteinen merkitys työväenliikkeessä.
Lassalle ja hänen seuraajansa kuitenkin
asettuivat varsin tärkeissä poliittisissa
kysymyksissä opportunistiselle kannalle, ja siitä Marx ja Engels
arvostelivat heitä ankarasti. --
Kysymyksiä
(tn):
1) Jos olet iältäsi varttunut, niin olisiko Sinulla mielipide siitä, mikä
oli ns. ”osapuolten” käymän sisäisen
puoluetaistelun merkitys entisen
SKP:n (Suomen
Kommunistisen Puolueen) ’tarmolle ja
elinvoimalle’?
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, mikä olisi puolueessa 1960-luvulla
vähemmistöön jääneille
kommunisteille ollut vaihtoehto
sille, että he järjestäytyivät ’ryhmäkuntalaisesti’ ja julkaisivat omaa
valtakunnallista ”Tiedonantaja”-lehteään?
3) Voiko Sinun mielestäsi enemmistöaseman kommunistisessa puolueessa
saavuttanut ryhmä tuntea kaikissa
tapauksissa aitoa ylpeyttä siitä,
että se on ’lujittanut puoluetta’ erottamalla vähemmistön järjestöt?
2(8)
Alkulause
KIRJA sivu 5 (otsikon
alla)
Tekijän (V.I.Leninin) alkuperäisen suunnitelman mukaan tämän kirjasen
piti olla omistettu niiden ajatusten
yksityiskohtaiselle kehittämiselle, jotka on esitetty kirjoituksessa ”Mistä
on alettava?” (”Iskra”, nro 4, toukokuu 1901). (”Iskra” (Kipinä) oli ensimmäinen yleisvenäläinen,
illegaalinen marxilainen sanomalehti. Lenin perusti sen joulukuussa 1900
ulkomailla, ja sieltä sitä lähetettiin salaa Venäjälle. ”Iskralla” oli erittäin
suuri merkitys Venäjän sosialidemokraattien aatteellisessa yhteenliittämisessä,
kun valmisteltiin erillään toimivien sosialidemokratian paikallisjärjestöjen
yhdistämistä vallankumoukselliseksi marxilaiseksi puolueeksi.)
Ja meidän on ennen kaikkea pyydettävä lukijalta anteeksi siinä annetun (ja monissa yksityisiin kyselyihin ja
kirjeisiin lähetetyissä vastauksissa toistetun) lupauksen myöhäistä
täyttämistä.
Tällaisen myöhästymisen yhtenä syynä oli kaikkien ulkomaisten
sosialidemokraattisten järjestöjen yhteen-
liittämisen yritys, joka tehtiin kuluneen vuoden (1901) kesäkuussa. Oli
luonnollista, että jäätiin odottamaan
tämän yrityksen tuloksia, sillä sen onnistuessa olisi ”Iskran”
organisatoriset katsantokannat ehkä pitänyt esittää hiukan toisenlaisesta
näkökulmasta, ja joka tapauksessa sen onnistuminen olisi antanut toiveita, että
kahden virtauksen olemassaolosta Venäjän sosialidemokratiassa voidaan hyvin
pian tehdä loppu.
Kuten lukija tietää, yritys epäonnistui ja, …
KIRJA sivu 6
(puolivälin alapuolella)
Kirjasen perusaiheena piti olla kolme
kysymystä, jotka on asetettu kirjoituksessa ”Mistä on alettava?”.
Nimittäin:
- kysymykset poliittisen agitaatiomme luonteesta ja perussisällöstä,
- organisatorisista tehtävistämme,
- suunnitelmasta yleisvenäläisen taistelujärjestön rakentamiseksi samanaikaisesti
ja eri tahoilta.
Nämä kysymykset ovat jo kauan kiinnostaneet tämän kirjasen kirjoittajaa,
joka yritti esittää niitä jo ”Rabotsaja Gazetassa” *) erään tämän lehden henkiin
herättämäksi tehdyn epäonnistuneen yrityksen yhteydessä…
*) (”Rabotsaja Gazeta” (Työväen lehti)
– kijeviläisten sosialidemokraattien illegaalinen lehti. Ilmestyi vain kaksi
numeroa. … toimituskunnan jäsenet vangittiin ja … kirjapaino
hajotettiin, …)
Mutta alkuperäinen aikomus rajoittua tässä kirjasessa vain näiden kolmen
kysymyksen käsittelyyn ja esittää
mikäli mahdollista myönteisessä muodossa omat katsomukset ryhtymättä
lainkaan tai miltei lainkaan pole- miikkiin osoittautui aivan mahdottomaksi
kahdesta syystä. Toiselta puolen ”ekonomismi” on osoittautunut paljon
sitkeähenkisemmäksi kuin olimme luulleet (käytämme ”ekonomismi”-sanaa laajassa
merkityksessä, niin kuin se on selitetty ”Iskran” 12. numerossa (joulukuu 1901)
julkaistussa kirjoituksessa ”Keskustelu
ekonomismin puolustajien kanssa”, jossa niin sanoakseni hahmoteltiin tämän
lukijalle tarjotun kirjasen luonnos.
Ekonomismi oli Venäjän sosialidemokratiassa 19. ja 20. vuosisadan
vaihteessa esiintynyt opportunistinen virtaus.
”Ekonomistit” rajoittivat työväenluokan tehtävät
taloudelliseen taisteluun palkankorotuksen, työehtojen parantamisen
yms. puolesta. He väittivät, että poliittinen taistelu
on liberaalisen porvariston asia ja kiistivät työväenluokan puolueen johtavan
osuuden, jättivät sen tehtäväksi vaistonvaraisen liikkeen syrjästä seuraamisen
ja tapahtumien kirjaamisen. Ollessaan työväenliikkeen vaistonvaraisuuden
palvojia ”ekonomistit” väheksyivät vallankumouksellisen teorian merkitystä,
kuvittelivat sosialistisen ideologian syntyvän vaistonvaraisesta
työväenliikkeestä.)
Kysymyksiä
(tn):
1) Olisiko Sinulla tietoa tai mielipide siitä, miten SKP (Suomen Kommunistinen Puolue) 1944 jälkeen 1966
saakka valmensi työtätekeviä
vallankumoukselliseen tietoisuuteen?
Miten SKP:n luokkakantainen
vähemmistö 1966 jälkeen huolehti
em. tehtävästä?
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, miten vallankumouksellisen
puolueen on huolehdittava
tärkeimmästä tehtävästään:
”kasvattaa työtätekevät vallankumoukselliseen sosialistiseen tietoisuuteen” ?
KIRJA sivu 7
(sivun puolivälissä, keskellä tekstiä)
On käynyt ilmeiseksi, että erilaiset mielipiteet näiden kolmen kysymyksen
ratkaisemisen suhteen saavat selityksensä paljon suuremmassa määrin Venäjän
sosialidemokratian kahden suunnan perusteellisesta vastakkaisuudesta kuin
yksityiskohdissa esiintyvistä mielipide-eroavuuksista.
3(8)
Kysymyksiä
(tn):
Edellisen sivun tekstissä oppikirja ottaa esille kysymyksen ”kahden suunnan
perusteellisesta vastakkaisuudesta” suhteessa ”yksityiskohdissa esiintyviin
mielipide-eroavuuksiin.”
1) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, miten kommunistisessa
puolueessa esiintyvät ”toiminnan
perusteita koskevat
erimielisyydet” usein pyritään naamioimaan ”toimeenpano-kysyksissä esiintyviksi
mielipide-eroavuuksiksi”?
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, millaiset kysymykset
kommunistisen puolueen edustajako-
kousten välinen johto-elin tai
-henkilö (keskuskomitea, sihteeristö, pääsihteri, puheenjohtaja) voi päättää
täysin yksin, ilman että johto-organisaation
muille jäsenille tai jäsenjärjestöille annetaan etukäteen tietoa
suunnitelluista päätöksistä?
KIRJA sivu 8
(puolivälin alapuolella)
Kolmen edellä mainitun kysymyksen
käsitteleminen on edelleenkin kirjasen perusaiheena, mutta minun täytyi alkaa
kahdesta yleisemmästä kysymyksestä:
minkä vuoksi niin ”viaton” ja ”luonnollinen” tunnus kuin
”arvosteluvapaus” on meille todellinen taistelusignaali? miksi emme voi päästä yksimielisyyteen edes
peruskysymyksessä – sosialidemokratian tehtävästä vaistonvaraisen
joukkoliikkeen suhteen?
Edelleen, mielipiteiden esittäminen poliittisen agitaation luonteesta ja
sisällöstä on muuttunut tradeunionis- tisen ja sosialidemokraattisen politiikan
välillä olevan eroavuuden selittämiseksi, ja mielipiteiden esittämi- nen
organisatorisiin tehtäviin nähden on muuttunut sen eron selittämiseksi, mikä on
”ekonomisteja” tyydyttävän näpertelyn ja meidän mielestämme välttämättömän
vallankumouksellisten järjestön välillä.
Ja yleisvenäläisen poliittisen lehden ”suunnitelmasta” minä pidän kiinni
sitä tiukemmin, mitä perusteet- tomampia ovat olleet sitä vastaan tehdyt
vastaväitteet ja mitä vähemmän olen saanut asiallisia vastauksia kirjoituksessa
”Mistä on alettava?” asetettuun kysymykseen, miten me voisimme ryhtyä
rakentamaan meille välttämätöntä järjestöä samanaikaisesti kaikilta tahoilta?
I Dogmaattisuus ja ”arvosteluvapaus”
a) Mitä merkitsee ”arvosteluvapaus”?
KIRJA sivu 11
(otsikon alla)
”Arvosteluvapaus” -- se on nykyään epäilemättä muodinmukaisin
tunnus, jota useimmin käytetään kaikkien maiden sosialistien ja demokraattien
välisissä kiistoissa. Ensi näkemältä on vaikea kuvitella mitään kummallisempaa
kuin nuo toisen kiistapuolen juhlalliset vetoamiset arvosteluvapauteen.
KIRJA sivu 12
(ylhäällä)
Tosiaankin, ei ole salaisuus, että
nykyaikaisessa kansainvälisessä * sosialidemokratiassa
on muodostunut kaksi suuntaa, joiden välillä taistelu milloin kiihtyy ja
leimahtaa ilmiliekkiin, milloin taas vaimenee ja kytee mahtipontisten
”aselepopäätöslauselmien” tuhkan alla.
Bernstein on kyllin selvästi sanonut ja Millerand
näyttänyt, mikä sisältö on tuolla ”uudella” suunnalla, joka suhtautuu
”arvostelevasti” ”vanhaan, dogmaat-
tiseen” marxilaisuuteen.
(selityksiä (wikipedia):
- Bernstein Eduard (1850 – 1932) saksalainen
poliitikko, tunnetaan ’revisionismin’ kannattajana ja ’oppi-isänä’, mikä
suuntaus
tarkoitti, ettei sosiaalinen vallankumous ole tarpeellinen sosialismin
saavuttamiseksi.
- Millerand, Alexandre (1859 – 1943) alkuaan
ranskalainen vasemmistopoliitikko, joka myöhemmin siirtyi oikeistoon,
hänen toimintansa
Ranskan hallituksessa ministerinä 1899 – 1902 nostatti Ranskan vasemmistossa ja
II
Internationaalissa voimakkaan debatin siitä, oliko sosialistisen
poliitikon sopivaa osallistua porvarilliseen
hallitukseen.
4(8)
KIRJA sivu 12
(alaviite)
* Muuten huomautettakoon, että
uusimman sosialismin historiassa on miltei ainoa ja tavallaan lohdullinen
ilmiö, että riidat sosialismin sisällä olevien eri suuntien välillä ovat ensi
kerran muuttuneet kansallisista kansainvälisiksi.
Kysymyksiä
(tn):
1) Jos olet ollut (jonkin) kommunistisen puolueen jäsen niin olisiko
Sinulla käsitys tai mielipide siitä,
miten puolueesi tai sen Sinulle
läheisin ryhmä on arvioinut julkisesti muiden maiden kommunististen
puolueiden aatteellis-teoreettista
tasoa?
2) Jos olet ollut (jonkin) kommunistisen puolueen jäsen niin onko puolueesi
selvittänyt Sinulle miten
kommunistiset puolueet eri
Euroopan unionin jäsenmaissa suhtautuvat maansa EU-jäsenyyteen?
3) Jos olet (jonkin) kommunistisen puolueen jäsen niin tuntuuko Sinusta,
että puolueesi työskentelee sen
asian puolesta, että Sinun
puolueesi keskeiset poliittiset näkemykset tulisivat hyväksytyiksi myös muiden
maiden kommunistien
keskuudessa?
KIRJA sivu 12
(puolivälin alapuolella)
(Lenin Bernsteinin näkemyksiä kuvaillen) Sosialidemokratian täytyy muuttua yhteiskunnallisen
vallankumouksen puolueesta demokraattiseksi yhteiskunnallisten reformien
puolueeksi. Tämän poliittisen vaatimuksen on Bernstein ympäröinyt kokonaisella
patterilla melko luontevasti toisiinsa sopeutettuja ”uusia” todistuksia ja
käsityksiä.
Kiellettiin mahdollisuus perustella tieteellisesti sosialismia ja todistaa
materialistisen historiakäsityksen kannalta sen välttämättömyys ja
kiertämättömyys; kiellettiin sellainen tosiasia kuin lisääntyvä kurjistuminen,
proletarisoituminen ja kapitalististen ristiriitojen kärjistyminen; itse ”lopullisen päämäärän” käsitekin
julistettiin paikkansapitämättömäksi ja proletariaatin diktatuurin aate
hylättiin ehdottomasti; kiellettiin liberalismin ja sosialismin
periaatteellinen vastakohtaisuus; kiellettiin luokkataistelun teoria muka sopimattomana
ehdottomasti demokraattiselle yhteiskunnalle, jota hallitaan enemmistön tahdon
mukaisesti, jne.
Täten siis vaatimusta
päättävän käänteen tekemisestä vallankumouksellisesta sosialidemokratiasta
porvarilliseen sosialireformismiin on seurannut yhtä päättävä käänne
marxilaisuuden kaikkien perusaattei- den porvarilliseen arvosteluun. Mutta kun
tällaista arvostelua marxilaisuutta vastaan on käyty jo ammoisista ajoista
saakka sekä poliittisilta puhujalavoilta, yliopiston katedereilta, lukuisissa
kirjasissa että monissa tieteellisissä tutkielmissa ja kun sivistyneiden
luokkien koko nousevaa polvea on vuosikymmenien kuluessa kasvatettu
järjestelmällisesti tämän arvostelun pohjalla, niin ei ole ihme, että ”uusi
arvosteleva” suunta sosialidemokratiassa syntyi jotenkin kerralla jo aivan
valmiina, niin kuin Minerva Jupiterin päästä.
Sisältönsä puolesta tämän suunnan ei tarvinnut kehittyä eikä muodostua; se
siirrettiin suoraan porvarillisesta kirjallisuudesta sosialistiseen
kirjallisuuteen.
Selitystä (Wikipedia):
Minerva ja Jupiter olivat roomalaisessa
mytologiassa jumalia. Jupiter oli Minervan isä, joka synnytti tyttärensä
Minervan siten, että sodankäynnin, viisauden, tieteen ja taiteen jumalatar
Minerva hyppäsi Jupiterin otsasta täydessä sotavarustuksessa.
Kysymyksiä
(tn):
Kirjoittaessaan kirjaa ”Mitä on tehtävä?” Lenin oli 30-vuotias. Eduard Bernstein oli samaan aikaan 50-vuotias.
1) Olisiko Sinulla arkielämän kokemukseen perustuvaa näkemystä siitä, miten
Leninin suorasanaista
kirjoittelua on aikalaisten
keskuudessa saatettu vastustaa vetoamalla Leninin nuoreen ikään?
2) Tieteellisessä tieteessä vallitsee periaate, että tieteen kysymyksistä
väiteltäessä ei jonkin väitteen
esittäjän persoona saa merkitä
mitään, vaan ainoastaan hänen perustelunsa, joilla hän väitettään
puolustaa.
Olisiko Sinulla käsitys tai
mielipide siitä, että Lenin ensisijaisesti olisi kokenut itsensä tiedemieheksi,
jolloin hyökkääväntuntuinen kirjoitustyyli
saa tästä oikeutuksensa?
3) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, miten työläisjoukot
saadaan innostumaan poliittisesta
liikkeestä ja miten lukeneisto
voidaan voittaa työläisten puolelle?
5(8)
KIRJA sivu 14 (puolivälin yläpuolella)
Edelleen. Jos Bernsteinin
harjoittama teoreettinen arvostelu ja hänen poliittiset pyrkimyksensä ovat
vielä jääneet joillekin epäselviksi, niin ranskalaiset ovat pitäneet huolen
”uuden metodin” havainnollisesta esittä- misestä.
+ + +
+ + +
Ranskalaiset sosialistit eivät ryhtyneet teoretisoimaan, vaan suoraan
toimimaan; Ranskan demokraattisessa suhteessa kehittyneemmät valtiolliset
olosuhteet antoivat heille mahdollisuuden siirtyä heti ”käytännölliseen
bernsteiniläisyyteen” kaikkine siitä johtuvine seurauksineen. Millerand on
antanut mainion näytteen tästä käytännöllisestä bernsteiniläisyydestä; Bernstein ja Vollmar *) eivät ole suotta
rientäneet niin innokkaasti puolustamaan ja ylistämään Millerandia!
*) Selitys (Wikipedia):
Georg von Vollmar (1850 – 1922) oli demokraattinen,
sosialistinen poliitikko, joka kannatti revisionismia.
KIRJA sivu 14
(alinna)
Tosiaankin: Jos sosialidemokratia on
olemukseltaan yksinkertaisesti reformipuolue, ja sillä pitää olla rohkeutta
tunnustaa se avoimesti, niin silloin sosialistilla ei ole ainoastaan oikeus
mennä porvarilliseen
ministeriöön, vaan hänen on siihen aina pyrittäväkin. Jos demokratia
merkitsee olemukseltaan luokkaherruu- den hävittämistä, niin minkä vuoksi
sosialistiministeri ei saisi lumota koko porvarillista maailmaa puheilla
luokkien yhteistoiminnasta? Minkä vuoksi hän ei saisi jäädä ministeriöön vielä
senkin jälkeen, kun santarmien toimeenpanemat työläisten murhat ovat sadannen
ja tuhannennen kerran osoittaneet luokkien demokraattisen yhteistoiminnan
todellisen luonteen? Minkä vuoksi hän ei saisi henkilökohtaisesti olla mukana
tervehtimässä tsaaria, jota ranskalaiset sosialistit eivät nykyään nimitä
muuksi kuin hirsipuun, ruoskan ja karkotusten sankariksi?
Ja korvauksena tästä sosialismin äärettömästä alentamisesta ja
itsensähäpäisemisestä koko maailman silmissä, työläisjoukkojen sosialistisen
tietoisuuden – tämän ainoa perustan, mikä voi meille turvata voiton -
turmelemisesta, korvauksena kaikesta tästä on saatu mitättömien reformien
mahtipontisia luonnoksia, niin mitättömien, että porvarillisilta hallituksilta
on onnistuttu saamaan vaadituksi enemmän!
Kysymyksiä
(tn):
Suomen eduskuntavaaleissa 1966 perinteinen vasemmisto saavutti 103
kansanedustajan paikallaan eduskunnassa yksinkertaisen enemmistön. (Sos.Dem: 55 paikkaa, SKDL: 41 paikkaa,
TPSL: 7 paikkaa)
1) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, mikä olisi ollut SKDL:n
kautta edustettuina olleille
kommunistisille kansanedustajille
Sinun mielestäsi oikea tapa suorittaa edustajatyötä?
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, miten suomalaisten kommunistien
olisi tullut 1966
vaalien jälkeen hyödyntää
vasemmiston enemmistöasemaa parlamentissa?
3) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, miten kommunistien on kapitalistisessa,
porvarillisen
demokratian maassa ylipäätään
suhtauduttava hallitukseen osallistumiseen?
KIRJA sivu 16
(ylinnä)
Se, joka ei sulje tahallaan
silmiään, ei voi olla näkemättä, että uusi ”arvosteleva” suunta sosialismissa
ei
ole mitään muuta kuin uusi opportunismin muunnos. Ja ellei ihmisiä
arvostella sen loistavan univormun mukaan, jonka he ovat itse pukeneet ylleen,
eikä sen komeasti kajahtavan nimen mukaan, jonka he ovat itse ottaneet
itselleen, vaan sen mukaan, miten he menettelevät ja mitä he todella
propagoivat, niin käy selväksi, että ”arvosteluvapaus” on opportunistisen
suunnan vapautta sosialidemokratiassa, vapautta muuttaa sosialidemokratia
demokraattiseksi reformipuolueeksi, vapautta juurruttaa sosialismiin
porvarillisia aatteita ja porvarillisia aineksia.
Kysymyksiä
(tn):
1) Haluaisitko Sinä kertoa, miten vanha Tiedonantaja-lehti (Kommunistinen, SKP:n 8 piirijärjestön
yhteisesti
julkaisema 4-päiväinen sanomalehti) 1970-luvulla propagoi työläisiä sosialistiseen tietoisuuteen?
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, minkälaisilla
artikkeleilla nykyään ilmestyvät ”työväen
lehdet” propagoivat työläisiä?
6(8)
KIRJA sivu 16
(alinna)
Me kuljemme jyrkänteistä ja
vaivalloista tietä tiiviinä ryhmänä pitäen lujasti kiinni toisistamme,
Viholliset ovat saartaneet meidät joka puolelta, ja meidän on miltei aina
kuljettava heidän tulensa alla. Me olemme liittyneet yhteen vapaaehtoisesti
tekemämme päätöksen perusteella nimenomaan taistellaksemme vihollisia vastaan
ja ollaksemme poikkeamatta viereiseen suohon, jonka asujaimet ovat alusta
alkaen moittineet meitä
siitä, että olemme erottuneet erilliseksi ryhmäksi ja valinneet taistelun
tien emmekä sovittelun tietä. Ja nyt
eräät meidänkin joukostamme alkavat huutaa: menkäämme tuohon suohon! – ja kun heitä
koetetaan saada häpeämään, niin he vastaavat:
kuinka takapajuisia te olette!
kuinka te kehtaattekin kieltää meiltä oikeuden kutsua teitä paremmalle
tielle! -- Tietenkin hyvät herrat, te olette vapaita ei
ainoastaan kutsumaan, vaan menemäänkin minne haluatte, vaikkapa suohon; ja meistä tuntuu, että teidän oikea paikkanne
onkin juuri suossa, ja me olemme valmiit voimiemme mukaan auttamaan teidän
muuttoanne sinne. Mutta irrottakaa silloin kätenne meistä, älkää tarttuko
meihin älkääkä ryvettäkö ylevää sanaa ’vapaus’, sillä olemmehan mekin ”vapaita”
menemään minne haluamme, vapaita taistelemaan ei ainoastaan suota vastaan, vaan
myös niitä vastaan, jotka kääntyvät suolle!
b) ”Arvosteluvapauden” uudet puolustajat
KIRJA sivu 18
(otsikon alla)
Juuri tämän tunnuksen
(”arvosteluvapaus”) on aivan äskettäin juhlallisesti esittänyt ”Rabotseje Delo”
(nro 10), ulkomaisen Venäläisten Sosialidemokraattien Liiton
äänenkannattaja, eikä sitä ole esitetty teoreettisena postulaattina (oletuksena), vaan poliittisena vaatimuksena, vastauksena
kysymykseen:
”onko ulkomailla toimivien sosialidemokraattisten järjestöjen yhdistäminen
mahdollista?” ”Pysyvää yhdistymistä
varten tarvitaan arvosteluvapautta”.
Selitys (oppikirja ja www.marxists.org/suomi/lenin/mita_tehtava/viitteet.htm):
”Rabotseje Delo” (Työväen asia) – epäsäännöllinen
aikakausjulkaisu, Venäläisten Sosialidemokraattien Ulkomaisen Liiton
äänenkannattaja. Ilmestyi Genevessä vuoden 1899 huhtikuusta helmikuuhun 1902.
Kaikkiaan julkaistiin 12 numeroa (9 nidettä). ”Rabotseje Delon” toimitus oli
”ekonomistien” ulkomainen keskus. Julkaisu kannatti bernsteini-
läistä marxilaisuuden ”arvosteluvapauden”
tunnusta. VSDTP:n (Venäjän Sosialidemokraattisen Työväen Puolueen)
2. edustajakokouksessa ”rabotsejedelolaiset”
edustivat puolueen äärioikeistolaista, opportunistista siipeä.
Kysymyksiä
(tn):
1) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, että liian väljät
vaatimukset sen suhteen, mitä teoreettisia
vaatimuksia on asetettava yhdistymistä
suunnitteleville kommunistien järjestöille, johtaa helposti laimen-
tuneeseen otteeseen ideologisessa
työssä? (ideologisesti vahvemman osapuolen toiminnan taso laskee,
kun sen on tehtävä kompromisseja
ideologiassa heikomman osapuolen kanssa)
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, miten kommunistien olisi
mahdollista välttää houkutus
kasvattaa jäsenmäärää hyväksymällä
jäseniksi myös opportunismiin taipuvia henkilöitä?
(’opportunismi’ merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää,
vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista
moraalisista näkökohdista välittämättä.)
KIRJA sivu 18
(puolivälissä)
Tästä lausunnosta johtuu kaksi
aivan selvää johtopäätöstä:
1. ”Rabotseje Delo” ottaa suojelukseensa opportunistisen suuntauksen
kansainvälisessä sosialidemokratiassa
yleensä;
2. ”Rabotseje Delo” vaatii opportunismin vapautta Venäjän sosialidemokratiassa.
”Rabotseje Deloa” ei miellytä
varsinkaan Iskran ja Zarjan taipumus ennustaa välien katkeamista kansain-
välisen sosialidemokratian Vuoren
ja Gironden välillä.
Selitys (oppikirja ja www.marxists.org/suomi/lenin/mita_tehtava/viitteet.htm):
”Zarja” oli marxilainen tieteellis-poliittinen
aikakauslehti, jota ”Iskran” toimitus julkaisi Stuttgartissa 1901 ja 1902.
Ilmestyi kaikkiaan neljä numeroa (kolme vihkoa).
”Zarja” arvosteli kansainvälistä ja venäläistä revisionismia, puolusti
marxilaisuuden teoreettisia perusteita.
7(8)
Selitys (oppikirja ja www.marxists.org/suomi/lenin/mita_tehtava/viitteet.htm):
’Vuori ja Gironde’, näin nimitettiin kahta
porvariston poliittista ryhmittymää 1700-luvun lopun Ranskan porvarillisen
vallankumouksen kaudella. Vuoreksi eli jakobiineiksi sanottiin sen ajan vallankumouksellisen
luokan, porvariston, jyrkimpiä edustajia, jotka vaativat yksinvallan ja
feodalismin hävittämistä. Girondistit horjuivat vallankumouksen ja
vastavallankumouksen välillä ja hieroivat kauppoja monarkian kanssa.
”Sosialistiseksi Girondeksi” Lenin nimitti sosialidemokratian
opportunistista virtausta; proletaarisiksi jakobiineiksi,
”Vuoreksi” hän sanoi vallankumouksellisia
sosialidemokraatteja. …
KIRJA sivu 19
(ylinnä)
”Puhuminen ’Vuoresta ja Girondesta’
sosialidemokratian riveissä” kirjoittaa
”Rabotseje Delon” toimittaja B. Kritsevski, ”kuulostaa meistä yleensä
pintapuoliselta historialliselta analogialta, kummalliselta marxilaisen kynästä
lähteneenä: Vuori ja Gironde eivät edustaneet erilaisia luonteenlaatuja tai
henkisiä virtauksia, kuten historioitsija-ideologeista saattaa tuntua, vaan eri
luokkia tai kerroksia – toisaalta keskisuurta porvaristoa ja toisaalta
köyhempää pikkuporvaristoa ja proletariaattia.
Nykyaikaisessa sosialistisessa liikkeessä sen sijaan ei ole luokkaetujen
ristiriitaisuuksia, se on kokonaisuu- dessaan, kaikkine muunnoksineen,
paatuneimmat bernsteiniläisetkin mukaan luettuna, proletariaatin luokka-
etujen kannalla, proletariaatin poliittisen ja taloudellisen vapautuksen
puolesta käymän luokkataistelun kannalla”.
Rohkea väite! Eikö B. Kritsevski
ole kuullut siitä jo kauan sitten huomatusta tosiasiasta, että nimenomaan
”akateemikko”-kerroksen laaja osallistuminen viime vuosien sosialistiseen
liikkeeseen on turvannut bernsteiniläisyydelle näin nopean leviämisen?
Selitys (tn): ’akateemikko-kerros’ tarkoitti
oppikirjan kirjoittamisen aikaan yleensä opillista sivistystä saaneiden
ihmisten muodostamaa sosiaalista kerrosta. Todennäköisesti niin, että
’akateemikot’ olivat työtätekeviä oppineita erotuksena vetelehtivistä
aikuisista, kuten aatelisista ja pääomatuloillaan elävistä porvareista.
Kysymyksiä
(tn):
Oppikirjan kirjoittamisen aikaan opillinen sivistys takasi sen haltijalle selviä
etuja verrattuna työläisiin ja
pikkuporvariston edustajiin. Turvattu, joskaan ei välttämättä ylellinen,
toimeentulo erotti ’akateemikot’
työtätekevien proletaarisista kerroksista.
1) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, mikä on Suomen vanhassa
Työväenliikkeessä (ennen 1918)
ollut yliopistollista sivistystä
saaneiden, puoluejohtoon nousseiden, akateemisten henkilöiden merkitys?
2) Olisiko Sinulla näkemys tai mielipide siihen, miten toisen maailmansodan
jälkeen, Suomen
Työväenliikkeen vapauduttua
fasistisesta sorrosta, Suomen Kommunistiseen Puolueeseen pyrittiin
saamaan jäseniksi lukeneistoon
kuuluvia henkilöitä, joiden ainoa ansio ehkä oli vain työläistaustainen
lapsuudenkoti?
KIRJA sivu 20
(puolivälissä)
Juuri B. Kritsevskin oma esimerkki,
vastaamme me tähän, osoittaa, että toisinaan nimittävät itseään marxilaisiksi
henkilöt, jotka suhtautuvat historiaan kirjaimelleen ”Ilovaiskin tapaan”.
Selitys (oppikirja):
Ilovaiski, Dmitri Ivanovits (1832 – 1920) --
suuntaukseltaan aristokraattis-monarkistinen historioitsija ja publisti;
kirjoitti vallankumousta edeltäneen Venäjän alkeis- ja keskikoulujen historian
oppikirjat. Niissä ylistettiin itsevaltiutta ja historia rajoittui
pääasiallisesti tsaarien ja sotapäälliköiden toimintaan.
Saksan Sosialistisen Puolueen yhtenäisyyden ja Ranskan Sosialistisen
Puolueen hajanaisuuden selittämi- seksi ei lainkaan tarvitse kaivella molempien
maiden historian erikoisuuksia, vertailla sotilaallisen puoli-
absolutismin ja tasavaltalaisen parlamentarismin olosuhteita, eritellä
Kommuunin ja sosialisteja vastaan suunnatun poikkeuslain seurauksia, …
Selitys (oppikirja):
Poikkeuslaki sosialisteja vastaan saatettiin
voimaan Saksassa 1878 Bismarckin hallituksen toimesta työväen- ja sosialistisen liikkeen tukahduttamiseksi.
Tämän lain nojalla kiellettiin kaikki sosialidemokraattisen puolueen järjestöt
ja työväen joukkojärjestöt, lakkautettiin työväenlehdistö, takavarikoitiin
sosialistista kirjallisuutta, jne….
8(8)
…verrata taloudellista
kehitystä eikä muistella, miten ”Saksan
sosialidemokratian ennenkuulumattoman kasvun” seurauksena oli sosialismin
historiassa ennen kuulumattoman tarmokas taistelu ei ainoastaan teoreettisia (Mulberger,
Duhring, katederisosialistit), vaan myös taktillisia (Lassalle) hairahduksia vastaan, ym. ym.
Kaikki se on tarpeetonta! Ranskalaiset
riitelevät siksi, että he ovat suvaitsemattomia, saksalaiset ovat yhtenäisiä
siksi, että he ovat kilttejä poikia.
Pankaa merkille, että tämän
verrattoman syvämielisyyden avulla ”jäävätään” tosiasia, joka kumoaa täydel-
lisesti bernsteiniläisten puolustamisen.
Ovatko he proletariaatin luokkataistelun kannalla, sen kysymyksen voi
lopullisesti ja peruuttamattomasti ratkaista vain historian kokemus. Siis
tärkein merkitys tässä suhteessa on juuri Ranskan esimerkillä, joka on ainoa
maa, missä bernsteiniläiset ovat yrittäneet itsenäisesti nousta jaloilleen
saksalaisten virkaveljiensä (ja osittain myös venäläisten opportunistien: vrt. ”Rabotseje Delo”,
nro 2 – 3 ), osoittaessa lämpimästi suosiotaan.
Viittaus ranskalaisten ”leppymättömyyteen” osoittautuu --
”historiallisen” (nozdrovilaisessa mielessä
”historiallisen”) merkityksensä ohella
-- yksinkertaisesti yritykseksi
hämätä kiukkuisilla sanoilla kovin epämieluisat tosiasiat.
Selitys (oppikirja):
Nozdrjov
-- henkilötyyppi Nikolai Gogolin teoksesta ”Kuolleet sielut”.
Gogol sanoi Nozdrjovia ”historialliseksi henkilöksi”, koska kaikkialla, mihin
hän ilmaantui, syntyi ”historioita” ja skandaaleja.
KIRJA sivu 23
(ylhäällä)
Eikä siinä kaikki. ”Rabotseje Delo”
esiintyy, kuten jo huomautimme, Venäjän sosialidemokratian edessä vaatimalla
”arvosteluvapautta” ja puolustamalla bernsteiniläisyyttä. Ilmeisesti sen on
täytynyt tulla vakuut- tuneeksi siitä, että meillä on loukattu
epäoikeudenmukaisesti ”arvostelijoitamme” ja bernsteiniläisiämme.
Keitä nimenomaan? kuka? missä?
milloin? missä nimenomaan
epäoikeudenmukaisuus on ilmennyt?
”Rabotseje Delo” vaikenee siitä nimeämättä yhtään kertaa ainoatakaan
venäläistä arvostelijaa tai bernsteini-
läistä!
KIRJA sivu 24
(puolivälissä)
Täten siis näemme, että ”Rabotseje
Delo” jatkaa sitä piiloleikkiä, jota se on leikkinyt (kuten tuonnempana
osoitamme) ihan syntymästään saakka. Ja tämän jälkeen kiinnittäkää huomiotanne
tähän kehutun ”arvostelu-
vapauden” ensimmäiseen tosialliseen soveltamiseen. Todellisuudessa se johti
heti siihen, että puuttui kaikkinainen arvostelu, vieläpä yleensä itsenäinen
ajattelu.
Sama ”Rabotseje Delo”, joka
vaikenee venäläisestä bernsteiniläisyydestä aivan kuin salaisesta taudista
(Staroverin osuvaa sanontaa käyttääksemme), Selitys (oppikirja):
’Starover’ -- ”Iskran”
toimituskunnan jäsenen Aleksandr Nikolajevits Potresovin salanimi. Myöhemmin
hänestä tuli mensevikki.
ehdottaa tämän taudin parantamiseksi yksinkertaisesti jäljentämään viimeisen saksalaisen reseptin saksalaista taudinmuunnosta
vastaan! Arvosteluvapauden asemesta orjallista,.. vieläpä pahempaakin:
apinamaista matkimista!
Nykyaikaisen kansainvälisen opportunismin yhtäläinen
yhteiskunnallis-poliittinen sisältö tulee esiin erilaisissa muodoissa kansallisia
erikoisuuksia vastaavasti.
- Yhdessä maassa opportunistien ryhmä on esiintynyt ammoisista ajoista
erikoisen lippunsa alla,
- toisessa opportunistit ovat hyljeksineet teoriaa harjoittaen
käytännössä radikaalisosialistien politiikkaa,
- kolmannessa on muutamia vallankumouksellisen puolueen jäseniä loikannut
opportunistien leiriin ja
pyrkivät saavuttamaan
tarkoitusperänsä - ei taistelemalla avoimesti periaatteiden ja
uuden aktiikan
puolesta, vaan turmelemalla omaa puoluettaan vähitellen, huomaamattomasti ja, jos niin voidaan
sanoa, rankaisematta,
- neljännessä samanlaiset yliloikkarit käyttävät samoja keinoja poliittisen
orjuuden pimeydessä ”legaalisen”
ja ”illegaalisen” toiminnan
välisten suhteiden ollessa peräti omalaatuisia
jne.
loppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti