MINÄ UNELMOIN

 

Minä unelmoin siitä aurinkoisesta päivästä,

jolloin vähävaraisten nöyryytys lakkaa,

jolloin vammainenkin on ihminen,

jolloin arvokas vanhuus on subjektiivinen oikeus.

 

Minä unelmoin siitä kauniista päivästä,

jolloin luotiliivipukumiehet jättävät

hallitukset, parlamentit ja palatsit,

jolloin sotilasliitot sementoidaan kallioon.

 

Minä unelmoin siitä lempeästä päivästä,

jolloin työtä riittää kaikille sitä tarvitseville,

jolloin kodin katto löytyy jokaisen katseltavaksi,

jolloin köyhien leipäjonot ovat kadonneet.

 

Minä unelmoin siitä onnen päivästä,

jolloin sodat ja sorto ovat loppuneet,

jolloin syrjintä ja osattomuus ovat kaikonneet,

jolloin oikeudenmukaisuus kukkii.

 

Minä unelmoin siitä riemun päivästä,

jolloin meret ja metsät ovat puhdistuneet,

jolloin näen jälleen taivaan puhtaan sinen,

jolloin rakkaus korvaa kulutuksen.

 

Jos minä vain unelmoin yksikseni,

maailmassa ei mikään muutu.

Jos minun maailmassasi ei ole tilaa muille,

maailmassa ei mikään muutu.

 

Matti Laitinen

23.9.2016