”Totuus on, että Estonia makaa aluksen oikea puoli alaspäin, ja sitä puolta eivät sukeltajat tai kauko-ohjatut kamerat ole koskaan voineet tarkastaa” (tutkimuskonsortio SSPA:n tutkimuspäällikkö Claes Källström).
”Me tarvitsemme vapaata tiedonvälitystä. Valtio, joka pelkää antaa kansalaisten itsensä arvioida totuuksia ja valheita, on valtio, joka pelkää omia kansalaisiaan” (John F. Kennedy)
* * *
Toimittaja Drew Wilsonin kirjassa The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 (2006) on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä. Siinä NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle (”to cause serious damage to national security”).
MV Estonian uppoamista koskevia tosiseikkoja
Matkustaja-autolautta MV Estonia upposi Itämereen 22 vuotta sitten, keskiviikkona 28.9.1994 arviolta noin kello 01:48–01:55 (Viron ja Suomen aikaa) reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Estonian tuho oli Euroopan suurin merikatastrofi sitten toisen maailmansodan. Aluksella väitetään olleen onnettomuushetkellä ainakin 989 ihmistä, joista ainoastaan 137 selviytyi hengissä.
Kuolleiden tai kadoksissa olevien kokonaismäärä olisi siten 852. Yksi katastrofista elossa säilyneistä kuoli myöhemmin sairaalassa. Vedestä ja pelastuslautoilta löydettiin – pelastusoperaation aikana ja seuraavien päivien kuluessa – kuolleina 92 ihmistä. Myöhemmin Suomenlahden alueelta löydettiin vielä kaksi ruumista, yksi avomereltä ja yksi Viron rannikolta.
Kuolleet edustivat 17 eri kansalaisuutta. Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 285 ja suomalaisia 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli myös ruotsinsuomalaisia. (On väitetty, että aluksella salakuljetettiin lisäksi arviolta 150–170 Irakin kurdia. Tämä nostaisi kuolleiden tai kadoksissa olevien lukumäärän jopa yli tuhanteen ihmiseen.)
Tässä artikkelissa tarkastellaan MV Estonian kaatumisen ja uppoamisen syistä esitettyjä teorioita.
Katastrofia koskevia teorioita
Viranomaisteoria
MV Estonian kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportin (Estonia Final report) johtopäätökset olivat onnettomuuden ja kaatumisen osalta seuraavat:
”Onnettomuus: * Estonian keulavisiirin lukituslaitteet pettivät, koska aaltojen iskuista aiheutuva kuormitus synnytti avaavan momentin kannen saranoiden suhteen. (…)”
”Kaatuminen: * Estonian kaatumisen syynä olivat autokannelle päässyt suuri määrä vettä, vakavuuden menetys ja näitä seurannut vuoto yläkansien kautta sisätiloihin. * Avoin, koko aluksen levyinen autokansi myötävaikutti kallistuman nopeaan kasvuun. Käännös vasempaan altisti aluksi avoimen keulan ja myöhemmin kallistuneen kyljen aalloille ja lyhensi aikaa, joka kului ennen kuin ensimmäiset ikkunat ja ovet särkyivät. Tämä johti lisääntyvään veden sisääntuloon ja uppoamiseen. * Keularampin suunnittelulla siten, että ramppi oli yhteydessä visiiriin rampin suojakotelon kautta, oli ratkaiseva merkitys onnettomuuden kehittymiseen. * SOLAS-määräysten täyttämättä jättäminen törmäyslaipion jatkeen osalta, minkä kansallinen hallinto oli alunperin hyväksynyt, on saattanut myötävaikuttaa aluksen kaatumiseen.”
Anders Björkmanin esittämä teoria
Ranskassa asuvan ruotsalaisen meriturvallisuusasiantuntijan, laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin teoria ilmenee hänen seuraavista Estonian katastrofia koskevista kirjoistaan ja raporteistaan: (1) Disaster Investigation, 2) Katastrofutredning, (3) Lies and Truths about the M/V Estonia Accident (1998), (4)Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan (1999) ja (5)28 september 1994: Estoniabluffen. Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet.
Björkmanin mukaan Estonian katastrofi ei tapahtunut kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportissa esitetyllä tavalla. Hän väittää, ettei keularampista tulviva vesi olisi voinut upottaa Estoniaa JAICin raportissa kuvatulla tavalla. Björkmanin esittämän teorian mukaan syynä Estonian kallistumiseen ja uppoamiseen oli vuoto vesilinjan alapuolella. Estonian vuotoa ei ole Björkmanin mukaan selvitetty. Hänen tulkintansa mukaan Estonian keulavisiiri putosi sen jälkeen, kun alus oli saanut kallistuman. (Auto)ramppi ei ollut missään vaiheessa auki. (”Rampen var aldrig öppen.”)
Björkman on kirjoittanut muun muassa seuraavaa: ”Laivanrakennusalalla Ruotsissa on yli tuhat korkeakoulutettua insinööriä, joiden pitäisi voida tehdä samat havainnot kuin minun tässä kirjassa, mutta kukaan ei ole antanut kuulua itsestään. Välinpitämättömyyttä?” Björkman jatkaa: ”Itse pidän epämoraalisena istua hiljaa, kun tapahtuu onnettomuus, joka koskettaa kymmeniä tuhansia omaisia ja jonka onnettomuustutkijat valehtelevat alusta loppuun kolmen maan hallitusten suojelemina, kun minulla on tietoja, jotka osoittavat, että selvittäjät, juuri niin – valehtelevat.”
Björkman kirjoittaa edelleen: ”En tiedä, miksi komission jäsenet ja asiantuntijat valehtelevat. Mutta kaikki ne selvittäjät, jotka olen tavannut (Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen) ja joita olen onnistunut katsomaan silmiin, vahvistavat katseillaan, että he valehtelevat.”
Tutkivan toimittajan Jutta Raben esittämä teoria
Saksalaisen tutkivan toimittajan Jutta Raben räjähdysteoria on esitetty hänen kirjassaan Estonia: tragedia Itämerellä (2002). Raben keskustelut eräiden räjähdysasiantuntijoiden (sotilastaustaiset englantilaiset räjähdysasiantuntijat Brian Braidwood [saksalaisen asiantuntijaryhmän jäsen], Michael Fellows [AgnEF-konferenssin asiantuntija toukokuussa 2000] ja tohtori Michael Edwards [Cranfieldin sotilasakatemia] sekä Saksan poliisin räjähdysasiantuntija Martin Volk) kanssa ovat saaneet hänet olettamaan seuraavanlaisen tapahtumasarjan:
”Eloonjääneet matkustajat ovat yksimielisesti kertoneet kahdesta tai kolmesta pamahduksesta, jotka he olivat kuulleet pienin välein. Kaikki pamahdukset havaittiin laivan etuosassa. – Minä lähden siitä, että kysymyksessä olivat räjähdykset. – Oletan, että muutama räjähdyspanos oli sijoitettu sivulukkoihin ja etumaiseen välilaipioon ja vähintään yksi räjähdyspanos autokannelle sekä oikean puolen etuosaan. Koska pamahdukset tapahtuivat vähän ennen klo 01:00, teen sen johtopäätöksen, että kaikkien räjähdyspanosten piti oikeastaan räjähtää samaan aikaan. Räjähdyksiä seuranneet raskaat vavahtelut ja tärinä, jotka olivat havaittavissa koko laivassa ja jotka eloonjääneet samoin yksimielisesti kuvaavat, viittaavat mielestäni tyypilliseen takaisiniskuun, joka on ominaista räjähdyksille. Keulavisiirissä tapahtuneiden etumaisten räjähdysten seurauksena oli, että se murtui, mutta vasta erittäin myöhäisessä vaiheessa repeytyi täysin irti. Oletan edelleen, että räjähdys autokannella aiheutti laivan etuosan rungon vaurioitumisen vesilinjan yläpuolella ja suoraan sen alapuolella. Näin vesi pääsi tulvimaan alemmille kansille, ja tällä tavalla ilma pakeni luonnollisella tavalla ylös. Laiva pystyi uppoamaan lyhyen ajan sisällä. – Vain metallin rakennemuutosten tyypin ja voimakkuuden perusteella voidaan esittää oletus, että räjähdysaine ei ollut suorassa kontaktissa laivan metallin kanssa, toisin sanoen niiden välissä on täytynyt olla jotain. Asiantuntijoiden lausunnon mukaan tässä tulee kysymykseen mikä tahansa aine, joka puristuu kasaan ja huolehtii vaimenemisesta, kuten esimerkiksi hiekka, tekstiilit, puu, muovi tai ilma. – Valitettavasti metallianalyyseistä ei voida tehdä mitään yksiselitteisiä johtopäätöksiä käytetystä räjähdysaineesta. (…)”
Entisen Stasin agentin, tohtori Hannelore Marekin esittämä teoria
Entisen Stasin agentin, tohtori Hannelore Marekin mukaan Estonia oli joutunut sabotaasin uhriksi. Tapahtumalla väitetään olleen yhteys siihen tosiseikkaan, että USA jahtasi entisen Neuvostoliiton huipputeknologiaa tarkoituksena käyttää sitä USA:n SDI-ohjelmassa. SDI-ohjelmalla (Strategic Defense Initiative) tarkoitetaan USA:n pyrkimystä rakentaa avaruuteen sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä.
Kysymyksessä olisi ollut muun muassa 400 kilon painoinen miniatomivoimala. Marekin mukaan Estonian räjäyttämisen olisivat suorittaneet libyalaiset Venäjän turvallisuuspalvelun toimeksiannosta.
Toimittaja-kirjailija Sven Anérin esittämä teoria
Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Sven Anér esittää kirjassaan Estonia sprängdes! (2004) väitteen, jonka mukaan Estonia räjäytettiin. Kirjassa esitetään kaikki ne tutkimusasiakirjat, joissa käsitellään Gregg Bemisin ja Jutta Raben sukellusretkikunnan Estonian rungosta polttoleikkaamia metallikappaleita (kaksi kappaletta) koskevien laboratoriotutkimusten tuloksia. Kirjan liitteenä on asiaa koskeva DVD-elokuva, joka rakentuu kokonaisuudessaan Ruotsin hallituksen omiin sukellusfilmiotoksiin. Kirjassa esitetään YK:lle ja Euroopan unionille vetoomus Estonian katastrofin uudelleen tutkimiseksi kansallisvaltioista riippumattomien tutkijoiden toimesta.
”(…) sitä, missä laajuudessa räjähdys on myötävaikuttanut Estonian tuhoon, en tiedä. Mutta se, minkä katson tietäväni, on siis että räjäytys on tosiasiallisesti tapahtunut.”
Henning Witten esittämät teoriat
Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Witte on esittänyt kirjassaan M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate (1999) Estonian katastrofiin johtaneista syistä neljä eri teoriaa: teoria A. Felix-raportti; teoria B. USA salakuljettaa radioaktiivisia aineita ja aseita; teoria C. Venäjän mafia kiristää suojelurahoja; teoria D. Yhdistelmäteoria. (Kirjaa kirjoittaessaan Witte katsoi, että teoria D oli lähimpänä totuutta. Sen vuoksi tässä esityksessä tehdään selkoa nimenomaan tuosta teoriasta. Sen ymmärtäminen edellyttää kuitenkin pääpiirteittäistä kuvausta teorioista B ja C.)
Teoria B. USA salakuljetti radioaktiivisia aineita ja aseita: Teorian lähtökohtia on epäilykset, joiden mukaan USA ’tuotti markkinoille’ Alexander Einselnin, joka Viron itsenäistyttyä nimitettiin Viron puolustusvoimien komentajaksi. Einseln sai tehtäväkseen pitää huolta modernien venäläisten aseiden hankkimisesta, jotta USA saisi käsityksen siitä, miten pitkälle Venäjän aseteknologia oli päässyt. Viro oli täynnä uudenaikaisia venäläisiä sota- ja asetarvikkeita. (Viron itsenäistyminen 20.8.1991 ei merkinnyt Venäjän armeijan katoamista. Vasta vuoden 1994 jälkipuoliskolla valtaosa venäläisistä joukko-osastoista vedettiin pois Virosta.)
Viimeisten venäläisten joukko-osastojen väitetään poistuneen Virosta 31.8.1994. Estonian uppoaminen tapahtui keskiviikkona 28.9.1994. Noihin aikoihin ei ollut erityisen vaikeaa hankkia venäläistä sotamateriaalia, kunhan vain kykeni sopivalla tavalla voitelemaan kenraaleja. Witten teorian mukaan USA onnistui ilmeisesti saamaan käsiinsä kiinnostavaa asemateriaalia, joka mahdollisesti oli tulosta venäläisestä SDI-ohjelmasta (SDI = Strategic Defense Initiative). Tuon ohjelman olemassaolon paljasti BBC vuonna 1996. Ohjelman päätukikohta lienee sijainnut Kaliningradissa. Mainitunlaisia (SDI-ohjelman tarkoittamia) aseita käytetään osaksi atomivoimalla.
Asianlaita saattoi teorian mukaan olla myös niin, että oli päästy käsiksi Paldiskissa sijainneen sukellusvenetukikohdan atomiaseisiin. Mainitussa tukikohdassa on ollut kokonainen aktiivinen reaktori. Aseet olisi sitten vahvasti vartioituina kuljetettu virolaisesta sotilastukikohdasta Estoniaan (huomion välttämiseksi kahdella virolaisella siviilikuorma-autolla). Kuljetuksen perillemenoa olivat turvaamassa ruotsalaiset sukellusveneet. Väitetään, että Estoniaa seurasi myös venäläinen sukellusvene. Teorian mukaan venäläinen sukellusvene estääkseen Estonian pääsyn Tukholmaan törmäsi Estoniaan vesilinjan alapuolella. (Tarkoituksena oli pakottaa Estonia palaamaan Tallinnaan.)
Viimeksi mainitussa skenaariossa ensimmäinen reikä Estonian runkoon kannen 0 kohdalla olisi syntynyt sukellusveneen törmäyksestä. Toinen reikä olisi aiheutunut räjähdyspanoksesta aluksen sisällä. Mahdollista on myös, että aluksella räjäytettiin kaksi räjähdyspanosta, koska eloonjääneet matkustajat ovat kertoneet kahdesta pamauksesta (två smällar) parin minuutin välein.
Witten mielestä Ruotsin hallituksen pikainen päätös Estonian hylyn betonikatteesta (josta hankkeesta jouduttiin lopulta luopumaan) on vahva indisio sen puolesta, että asiassa on jotakin salattavaa. Witte ihmettelee myös Ruotsin poliittisten puolueiden, erityisesti kokoomuksen (Moderaterna) ja sosialidemokraattien, yhteisymmärrystä Estonia-asiassa. Tavallisestihan esimerkiksi juuri kokoomus ja sosialidemokraatit ryhtyvät keskinäiseen kinasteluun pienimmästäkin syystä.
Edellä esitetyn teorian mukaan Ruotsi on joutunut peittelemään totuutta Estonian katastrofista USA:n painostuksesta.
Teoria C. Venäjän mafia kiristää suojelurahoja: Tämän teorian mukaan Venäjän mafia oli yrittänyt saada valvottavakseen Tallinnan ja Tukholman välisen salakuljetusliikenteen. Huhujen mukaan Estonia Shipping Company (Estonian varustamo) maksoi aluksi suojelurahaa Venäjän mafialle. Lopulta suojelurahojen maksaminen lopetettiin ja Venäjän mafia päätti antaa varustamolle opetuksen Estonialle salakuljetetun pommin muodossa.
Teoria D. Yhdistelmäteoria: Koska Venäjän mafialla oli läheiset kontaktit Venäjän tiedustelupalveluun, on Henning Witten mukaan ajateltavissa, että nuo piirit halusivat iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Osaksi haluttiin kiristää Estlinea maksamaan suojelurahaa. Kannelle 0 sijoitettu pommi oli tässä skenaariossa selkeä osoitus kyseisten piirien mahdista. Samalla kyettiin estämään Estonian saapuminen Tukholmaan ja sitä kautta salakuljetettujen aseiden päätyminen USA:n käsiin. Tämä teoria selittää Witten mukaan, miksi totuuden peittäminen Estonian katastrofista olisi USA:n etujen mukaista. USA:n osuus selittäisi järjellisellä tavalla myös Ruotsin viranomaisten toiminnan asiassa.
Drew Wilsonin teoria
Kirjassaan The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994 (2006) toimittajaDrew Wilson toteaa Estonian uponneen noin 35 minuutissa eli nopeammin kuin kolmen torpedon Itämeren pohjaan upottama saksalaisalus Wilhelm Gustloff tammikuussa 1945. (Wilhelm Gustloffin uppoaminen meren pohjaan kesti noin 50 minuuttia.) Wilson osoittaa kirjassaan, miten 1900-luvulla ennen Estoniaa uponneista laivoista kaikki ne, jotka olivat uponneet vajaassa tunnissa (= vähemmässä kuin 60 minuutissa), olivat törmänneet johonkin esineeseen (Empress of Ireland vuonna 1914, Don Juan 1980, European Gateway 1982, Admiral Nakhimov 1986, Jupiter 1988, Salem Express 1991, Royal Pacific 1992) tai niissä oli tapahtunut räjähdys (Brittanic vuonna 1916) tai ne oli torpedoitu meren syvyyksiin (Lusitania vuonna 1915 ja Wilhelm Gustloff 1945).
Drew Wilsonin selvitysten mukaan ainoa alle tunnissa uponnut alus, jonka osalta virallisesti väitetään, ettei se törmännyt mihinkään esineeseen (esimerkiksi sukellusvene) tai ettei siinä tapahtunut räjähdystä tai ettei sitä torpedoitu, olisi Estonia (mikäli mainitut väitteet pitäisivät Estonian osalta paikkansa).
Wilsonin mukaan kahdeksan (8) autokannen (= kannet 2-3) alapuolisella matkustajahyttikannella (kansi 1) oleskellutta matkustajaa on kertonut kannen 1 käytävälle tunkeutuneesta vedestä. Kukaan heistä ei kertonut, että vesi olisi tunkeutunut kannelle 1 autokannelta eli kansilta 2–3. (Kannelle 1 tunkeutuneen veden oli siten täytynyt tulla kannen 1 alapuolelta eli kannelta 0.)
Wilsonin kirjassa on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle (”to cause serious damage to national security”).
Drew Wilsonin kirjan huhtikuussa 2006 päivätyn esipuheen mukaan kirjan edellytys on yksinkertainen: Estonian rungossa oli vesilinjan alapuolella aukko (”breach of integrity”), joka helpotti pikaista uppoamista Itämeren pohjaan. Esipuheessaan Wilson toistaa keskeisen väittämänsä mahdollisimman yksiselitteisesti:”The Estonia had a hole.” (Estoniassa oli reikä.)
Viimeiseen matkaan ja katastrofiin liittyviä mysteerejä
Estonian merikelvottomuus
Estonia oli 27.9.1994 suoritetussa tarkastuksessa (jota on virallisesti väitetty harjoitteluksi tai harjoitukseksi) todettu merenkulkukelvottomaksi. Ruotsalaiset laivantarkastajat (merenkuluntarkastaja, ylitarkastaja) Åke Sjöblom ja Gunnar Zahlé suorittivat Estonian merikelpoisuuden tarkastuksen tiistaina 27.9.1994 iltapäivällä (noin kello 13:n aikoihin). Kysymyksessä oli Training-on-the-Job -harjoittelu. Siihen osallistuivat Sjöblomin ja Zahlén lisäksi yhdeksän laivantarkastajaksi pyrkivää virolaista ja korkein virolainen laivantarkastaja Aarne Valgma. Ryhmän jäseninä toimi myös korkea-arvoisia virolaisia satamapäälliköitä.
Tehtävänä oli suorittaa täydellinen Port State Control -tarkastus ja dokumentoida puutteet. Puutteita löytyi siinä määrin, ettei Sjöblom halunnut päästää laivaa lähtemään Tallinnasta. Valgma puolestaan vaati, että alus lähtisi aikataulun mukaisesti. Sjöblom ei saanut yhteyttä Reykjavikissa olevaan esimieheensä, merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtajaan Bengt-Erik Stenmarkiin. Sjöblom soitti merenkulkulaitoksen pääjohtajalle Kaj Janérukselle, joka ei kuitenkaan nähnyt mahdollisuuksia laivan lähdön estämiseen. Myös Ruotsin liikenneministeri Amts Odell vaati, että Estonian tuli lähteä Tallinnasta aikataulun mukaisesti.
Olennaista on, että kokenut ruotsalainen laivantarkastaja oli todennut aluksen merikelvottomaksi. On väitetty, että Ruotsin merenkulkulaitosta (korkein johto) voidaan pitää osasyyllisenä (myötävaikuttajana) aluksen nopeaan uppoamiseen. Sama koskee tietysti myös Ruotsin asianomaista liikenneministeriä. Tutkintakomissio JAIC muutti asiaa koskevan dokumentin tai liitti muutetun asiakirjan vastoin parempaa tietoa tutkintakomission raporttiin. (Alkuperäisdokumentin, josta vakavat puutteet ilmenevät, oli tutkintakomission sihteeri asianmukaisesti rekisteröinyt numerolla 46C ja arkistoinut. Tutkintakomission raporttiin otettiin kuitenkin muutettu asiakirja, jonka asiasisältö vaikuttaa varsin merkityksettömältä.)
Laiturialue piiritystilassa
MV Estonian laiturialue Tallinnassa oli ennen aluksen lähtöä, tiistai-iltana 27.9.1994, univormupukuisten miesten sulkema ja piirittämä. Alueelle ei päässyt tavalliseen tapaan ajamaan henkilöautolla, mistä syystä ainakin yksi matkustajista oli vähällä jäädä aluksesta. Eräs matkustaja on kuvannut tilannetta Tallinnan satamassa seuraavaan tapaan: ”Satama oli suuren poliisijoukon eristämä.” Mitään vastaavaa kyseinen matkustaja, joka oli matkustanut Tallinnan ja Tukholman väliä noin kaksikymmentä kertaa, ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. ”Tiedän kahdesta varmasta ruotsalaisesta lähteestä, että amerikkalainen merijalkaväki täydessä univormussa osallistui sataman ja kuorman turvaamiseen, ei yksinomaan kuorman” (eräs lähde 28.6.2007).
Salaperäinen autosaattue
Asiaa koskevien selvitysten mukaan Estonian lastiupseeri lisäsi käsin lastiluetteloon (cargo manifest) ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan. Estonian lastiluettelosta saatuun jäljennökseen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näkynyt Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa. ”On (…) varmaa, että Estonian viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja.”
Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että kuorma oli arvokas, sillä ”sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (…).” Viron tullin valvontavideolta on havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Mainituilla kahdella kuorma-autolla oli sotilassaattue.
Estonian katastrofin sattuessa Viron puolustusministeriön neuvonantajana toiminut henkilö on kertonut Estonia-symposiumissa syyskuussa 2005, että Estonialla 27.9.1994 kuljetetun salaisen tavaratoimituksen (shipment) saattue (escort) koostui viidestätoista (15) Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) agentista. (”[…] we learned […] that the escort of the secret shipment was taken over by 15 Swedish MUST agents […].”)
Erään lähteen mukaan sotilassaattue oli ’amerikkalainen’. ”(…) jag vet från två säkra svenska källor att amerikanska Marines i full uniform deltog i säkringen av hamnen och lasten, inte enbart lasten” (eräs lähde 28.6.2007).
Salaperäinen kuorma
Eräässä helmikuussa 2001 päivätyssä lähteessä todetaan muun ohessa seuraavaa: ”(…) Viron turvallisuusviranomaisilla (…) on hälyttäviä tietoja osasta Estonian mukana uponneesta rahdista: laivalla lienee raketin osien lisäksi ollut uraania, plutoniumia ja kobolttia. (…) tappavan rahdin lähettäjinä olivat (…) eri sotilasosastot Venäjällä tai myös venäläiset upseerit, jotka toimivat omaan laskuunsa. Tältä pohjalta ei ole mitään järkeä (…) ideassa peittää hylkyä (…) betonikuorella. Todellisuudessa siinä ei (…) ole kysymys hautarauhan turvaamisesta, vaan tällä halutaan pikemminkin välttää Itämeren suurten alueiden mahdollinen saastuminen. Radioaktiivisten aineiden määrästä ja verhouksesta ei (…) ole mitään tietoa. (…)”
Mikäli kysymyksessä oleva ’luottamuksellinen tiedotus’ (20.2.2001 n:o 3394) pitää paikkansa, Estonialla tiistaina 27.9. ja keskiviikkona 28.9.1994 salakuljetettu salainen lasti sisälsi siis ainakin (1) raketin osia; (2) uraania; (3) plutoniumia; ja (4) kobolttia. Salaisen lastin yhteydessä on puhuttu myös ’miniatomivoimalasta’.
Toimituksen lisäys: valtamediassakin on uutisoitu ruotsalaisselvityksestä, jonka mukaan Estonialla oli kuljetettu Virosta Ruotsiin sotatarvikkeita — tutka- ja kuuntelulaitteistoa — hieman ennen aluksen uppoamista, 14. ja 20. syyskuuta 1994.
Poikkeuksellinen autojen lastaus
Autojen lastaus Estoniaan aloitettiin tiistaina 27.9.1994 noin kello 18. Lastiupseeri lisäsi käsin lastiluetteloon (cargo manifest) ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka oli ajettu alukseen ilmeisesti viime minuuteilla. Normaalitapauksessa Estlinen olisi tullut heti aluksen lähdettyä Tallinnasta lähettää lastiluettelo faksilla Tukholman tulliin ja Estlinen Tukholman-toimistoon. Lähtöiltana Tukholman tulli ei kuitenkaan saanut kyseistä lastiluetteloa. Estline lähetti lastiluettelon Tukholman tulliin vasta keskiviikkona 28.9.1994 iltapäivällä Ruotsin tullin nimenomaisesta pyynnöstä.
Viisi vuotta katastrofin jälkeen saksalaisen tutkimusryhmän onnistui saada kopio Estonian lastiluettelosta (cargo manifest). Siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näkynyt lainkaan Estlinen lastiluettelossa. (Molemmat kyseiset kuorma-autot sisälsivät todennäköisesti salakuljetustavaraa.)
Varmaa siis on, että Estonian viimeisellä matkalla aluksen autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toisesta ei ollut mainintaa lastiluettelossa (cargo manifest) ja joista toinen oli lisätty luetteloon käsin ilman lisätietoja.
Pommin etsintä
Lastauksen aikana Estonialla etsittiin mahdollista pommia. Kadetti Paavo Pruul, joka tiistaina 27.9.1994 noin kello 19:30:n aikoihin saapui Tallinnan satamaan Linda-koululaivalla, kuuli radiosta, miten satamavalvonta oli tiedustellut Estonian komentosillalla olevalta aluksen päällystöltä, mikä oli ollut iltapäivällä koirien avulla suoritetun pomminetsinnän tulos. Eräs Estonian päällystön jäsen oli vastannut, että etsintä oli ollut tulokseton.
Henkilökunnan poikkeuksellinen käyttäytyminen ja vähäinen määrä
Eräs matkustaja on kertonut, että henkilökunta vaikutti jo ilmoittautumispisteessä epätavallisen hiljaiselta ja masentuneelta. Toinen matkustaja on puolestaan kertonut havainneensa, että aluksella oli aiempiin matkoihin verrattuna epätavallisen vähän henkilökuntaa (”ovanligt glest med personal ombord”).
Matkustajien lukumäärää koskeva epäselvyys
Ruotsin poliisin antaminen tietojen mukaan Estonian kohtalokkaalla matkalla mukana olleiden henkilöiden määrä oli yhteensä 989 henkilöä. Kun tuosta luvusta vähennetään 162 miehistön jäsentä, aluksella olisi pitänyt olla 827 matkustajaa.
Väitetään, että aluksella oli lisäksi yksi kontti, jossa olisi kuljetettu 148–174 laitonta maahanmuuttajaa. Matkustaja- ja miehistöluettelojen luvut eivät täsmää vakuutusyhtiö Skuldin omaisille suorittamien maksujen kanssa.
Kallistuma oikealle jo Tallinnasta lähdettäessä
Estonialla oli Tallinnasta lähtiessään noin 1–2 asteen kallistuma oikealle. Katastrofista hengissä selviytyneen koneinsinöörin mukaan aluksen vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas aluksen oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä.
Estonian katastrofia tutkineen saksalaisen asiantuntijaryhmän suorittamien laskelmien mukaan aluksen oikealla puolella oli noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino. (Kysymyksessä on saattanut olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion vuoksi aluksen runkoon päässyt vesimäärä tai vaikkapa runkoon päästetystä vesimäärästä jostakin aikaisemmin syntyneestä vauriosta [keulavisiirin ja / tai autorampin avaamis- ja sulkemismekanismi ja -laitteisto tms.] aiheutuvan vahingonvaaran ’torjumiseksi’ [esimerkiksi siten, että keulasta vuotava vesi oli järjestetty vuotamaan aluksen oikealla puolella kulkevaa ’kanavaa’ pitkin aluksen peräportin kautta takaisin mereen].)
Miehistön jäsenten varautuminen katastrofin varalta
Estonian katastrofista selviytyi hengissä 43 miehistön jäsentä eli 23 prosenttia aluksella olleesta miehistöstä. Matkustajista eloonjääneitä oli 94 eli 12 prosenttia kaikista laivan matkustajista. Eloonjääneet matkustajat eivät pääsääntöisesti ehtineet ottaa aluksesta mukaansa mitään henkilökohtaisia tavaroitaan.
Eloonjääneillä miehistön jäsenillä oli aikaa ottaa mukaansa niin passinsa, lompakkonsa kuin matkapuhelimensakin. Lukuisat miehistön jäsenet olivat myös pukeutuneet paremmin katastrofin varalta. Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist onkin todennut: ”Det fanns hos besättningen en krismedvetenhet innan situationen blev akut, åtskilliga visste i förväg att det kunde gå åt skogen. De klädde sig ordentligt” (Carlqvist: Tysta leken, s. 116). Carlqvist jatkaa: ”Siinä valossa on nähtävä (Estonian mekaanikko Henrik) Sillasten lausunto Suomen poliisille vain tunteja pelastumisen jälkeen: ’Pelastusveneiden köytteet oli irroitettu etukäteen.’” (ibid.).
Poikkeukselliset äänet ja tuntemukset ainakin kahteen eri otteeseen sekä matkustajien reaktiot
Noin kello 00:40–00:55 aluksella kuultiin epätavallisia ääniä: ’yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin’; ’voimakas vavahtelu’; ’tärinä’; vroom ja sitten sssh, vroom, pam… (…) ssssh-ssssh, uuhhmm, bum-bum-bum… (…) ääntä, joka jatkui tärinänä koko laivan läpi.; ’mahtava räsähdys’; ’koko laiva värähteli aivan erikoisella tavalla’; (…) oli sellainen tunne, ikään kuin laiva yhtäkkiä pysähtyisi ja alkaisi vapista, (…); ’voimakkaat pamaukset’. Epätavallisiin ääniin kuuluivat myös raapivat äänet, raapaisuäänet (noin kello 00:40–00:45 [Viron ja Suomen aikaa] — raapiva ääni ikään kuin alus olisi purjehtinut karille; ’ett par plötsliga skrapljud underifån’ [= autokannen alapuolisen matkustajahyttikannen 1 alapuolelta]).
Noin kello 01:00 toinen perämies sai puhelun. Matkustajat hyttikannella 1 (joka sijaitsi autokannen [= kannet 2-3] alapuolella, olivat kiihdyksissään kovien äänten vuoksi. – Noin kello 01:01 matkustajat ja miehistön jäsenet panivat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon: (…) kuului vielä sellainen isku, joka meni koko laivan läpi, (…). Useimmat ajattelivat, että Estonia oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. (Matkustajat pakenivat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutui paineella [kannen 1 alapuolella sijainneelta] kannelta 0 kannelle 1.)
Suuri kallistuma
Noin kello 01:02 Estonia kallistui äkkiä noin 40-45 astetta oikealle.
Palohälytys miehistölle
Noin kello 01:05 kaiuttimista välitettiin aluksen miehistölle seuraava viesti: Mr Skylight to Number One & Two. Se oli palohälytyskoodi eli miehistölle osoitettu salakielinen käsky, jolla päällystö komentosillalta komensi miehistön palonsammutusasemiin.
Palohälytys on siis vahva indisio siitä, että aluksella oli tapahtunut tulipalon aiheuttanut räjähdys (tai muutoin syttynyt tulipalo).
Vaikeudet hätäsanoman perille toimittamisessa; outo häiriöaalto koko Itämeren alueella
Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (Mayday) rekisteröitiin kello 01:22 (Viron ja Suomen aikaa). Kello 01:24: ”14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen Estonian hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille Silja Europalle ja Mariellalle. Radioliikenne Estonian ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti.” Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhui 20–30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.
”On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle.”
”14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa.”
”Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystöjen oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen.
Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja Silja Europan välillä. Se päättyi seuraavasti: Estonia: ”Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä.” Silja Europa: ”Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia.” Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkesi.
Kello 01:35: Vettä syöksyi komentosillalle, laivan kello, joka oli asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näytti Greenwichin aikaa, pysähtyi kello 23:35 [kello 01:35 Viron ja Suomen aikaa]. Mariellan kapteeni Jan-Thure Thörnros on kertonut, että hän näki kaukaa, miten Estonian valot katosivat näkyvistä.
Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö sai hälytyksen ja vahvisti sen. Kello 01:42: Silja Europa antoi hätäkutsun matkapuhelimella Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä.
Kello 01:45: Estonia oli meressä köli melkein ylöspäin, laivan perä alkoi upota Itämereen. Kello 01:48: Estonia katosi Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. Kello 01:50: Helsinki Radio lähetti vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että niiden reitillä oli jotakin epätavallista]. Kello 01:52: ”Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle.” Kello 01:53 – 01:55: Estonian kaiku katosi Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista. Estonia oli uponnut.
Pieni tunnistamaton ja valaisematon alus
”Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon alus, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä” (Rabe: Estonia, s. 57).
Kun katastrofista hengissä selvinnyt Thure Palmgren jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan (tai veneen) ilman valaistusta, johon määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva (tai vene) poistui onnettomuuspaikalta välittämättä muista vedessä uivista ihmisistä. Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tuossa aluksessa Estonian pelastusveneen numero 1.
Pieni potkurikone lähestyi alusta
Estonian katastrofista hengissä selviytynyt Urban Lambertson on kertonut poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen kello 01:29:n aikoihin (Viron ja Suomen aikaa) uppoavaa laivaa oli lähestynyt idästä potkurikone. Se oli tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa.
Oudot vaikeudet pelastustyössä (helikoptereille sattuneet vauriot)
Ruotsalaisille pelastushelikoptereille (ainakin kolmelle kopterille) sattui outoja vinssivaurioita, mistä syystä helikopterien matka pelastustöihin Estonian katastrofipaikalle huomattavasti viivästyi. Pelastushelikoptereilla oli myös suuria vaikeuksia saada polttoainetta pelastustöihin ryhtymiseksi.
Miksi Naton harjoitukseen osallistuneet alukset ja ilma-alukset eivät rientäneet Estonian avuksi?
Viron presidentille (Ilves) osoitetussa avoimessa kirjeessä (25.11.2006) on todettu muun ohella seuraavaa:On the day Estonia sank, NATO began a 10-day exercise in and near the Baltic Sea with the navies of 10 NATO allies and 10 Partnership for Peace nations, including Sweden, Finland, Russia, and the Baltic states. At least 14 of the 20 nations involved provided ships and aircraft for the ’Cooperative Venture’ exercise, which was a ’peacekeeping, humanitarian and search and rescue operation’ exercise. – There has been, however, no discussion of NATOs role in, or lack of response to, the sinking of Estonia. It is hard to understand why none of the rescue equipment from 20 nations was deployed when Europes worst maritime disaster was unfolding before their eyes.
Oudot katoamiset
Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin ja seitsemän miehistön jäsenen (siis yhteensä kahdeksan ihmistä) ilmoitettiin aluksi selviytyneen hengissä Estonian katastrofista. Myöhemmin heidän todettiin kadonneen. Tähän päivään mennessä ei ole selvitetty, milloin, miten, mihin ja kenen toimesta he katosivat.
Todistajien kertomusten huomiotta jättäminen, vähättely ja muuttaminen sekä todistajien painostaminen ja uhkailu
Tiedetään, että Estonian katastrofista eloonjääneitä todistajia on uhkailtu. Väitetään esimerkiksi, että eräs todistaja sai kahden miehen, ’herrasmiehen’, kutsumattoman vierailun. He esittäytyivät olevansa Säposta [Ruotsin turvallisuuspoliisista]. He ilmoittivat todistajalle, etteivät he voisi turvata hänen henkeään, mikäli tämä jatkuvasti kertoisi toimittajille näkemästään.
Sukeltajan kertomus
Merivoimien pelastuspalvelu (Marinens räddningstjänst) otti Ruotsin laivaston sukeltajaan, reservinupseeri ’r’:ään yhteyttä aamulla 28.9.1994. Häntä pyydettiin olemaan lyhyellä varoitusajalla valmiina sukellustehtäviin Estonian haaksirikon vuoksi. Syyskuun 30. päivänä ’r’ sai määräyksen astua palvelukseen. ’r’ osallistui 1.10.1994 aloitettuihin sukelluksiin Estonian hylylle. Väitetään, että sukelluksissa löydettiin reikä [murtuma] Estonian rungosta aluksen oikealta puolelta läheltä keulavisiiriä (”upptäcks ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmä oli, että rei’än oli aiheuttanut aluksen sisällä tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Reikä on kyllin suuri, jotta sukeltaja voi kulkea rei’ästä varusteineen (”Hålet är stort nog för att en dykare med utrustning kan ta sig igenom hålet.”) ’r’:n käsitys oli, että autokannella oli räjähtänyt pommi ja että tuo räjähdys oli upottanut laivan. Hän oli vakuuttunut siitä, että kysymys oli sabotaasista. Sukeltajilta vaadittiin elinikäinen vaitiololupaus. (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”)
Virallisesti niitä sukelluksia, joihin ’r’ osallistui, ei ole koskaan tapahtunut (”Officiellt har de dykningar [’r’] deltog i inte ägt rum.”). ’r’ on kertonut mainituista sukelluksista ensi kertaa Der Spiegelin haastattelussa joulukuussa 1999 eli runsaat viisi vuotta sukellusten jälkeen. Toisen kerran ’r’ kertoi sukelluksistaExpressenin haastattelussa elokuussa 2000. ’r’:n lausunnot käyvät ilmi myös artikkelista, jonka Världen idagjulkaisi tammikuussa 2006.
Asiaa tutkineiden toimittajien ja juristien uhkailu ja maineen mustaaminen
Estonian katastrofia tutkineiden toimittajien ja juristien mainetta on pyritty mustaamaan muun ohella ’likasankojournalismilla’. Heidän tutkimuksensa on yritetty estää heidän henkeensä kohdistuvilla uhkauksilla. Ainakin yhteen Estonian katastrofia tutkivaan toimittajaan on kohdistettu murhayritys.
Tallinnan sataman varatullipäällikön murha
On väitetty, että Estonian katastrofista (oikeastaan: Estonian räjäyttämisestä) oli vastuussa ns. Felix-ryhmä eli ryhmä venäläisiä kansallismielisiä kenraaleita. Felix-ryhmän sanotaan käsittäneen isänmaalliseksi tehtäväkseen estää edistyneen sotatarviketeknologian (avancerade militära utrustning) joutuminen ’vihollisen’ (fienden) käsiin. Epäselväksi on jäänyt, mistä ’vihollisesta’ oli kysymys. Eräiden tietojen mukaan kysymyksessä oli USA. Joidenkin muiden tietojen mukaan kysymys oli Israelista (Israel via Egypten) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 155).
Ryhmässä sanotaan olleen 60 jäsentä. On väitetty, että ryhmän tehtävänä oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneen taloudellisen rikollisuuden ja salakuljetuksen torjunta. Felix-ryhmä muodostui aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä (Rabe: Estonia, s. 200).
Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits (Kristapovich). Hän oli (…) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (…) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen. Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen mainittu varatullipäällikkö Kristapovits murhattiin asuntonsa edessä Tallinnassa kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla.
Muut oudot kuolemantapaukset
Väitetään, että Estonian kapteeni Arvo Andresson löydettiin Estonian hylyn komentosillalta luodinreikä päässään. Estonian varastotyöntekijä Kalev Vahtras otettiin Estonian turmasta (ensimmäisten päivien aikana laadittuihin) eloonjääneiden luetteloihin. Myöhemmin kerrottiin, että hänen ruumiinsa olikin löytynyt Suomen rannikolle ajautuneena. Kun Vahtrasin arkku avattiin, havaittiin, että ruumis oli täysin murjottu. On esitetty epäilyjä, joiden mukaan Vahtras oli murhattu. Toisaalta on väitetty, että arkussa ollut ruumis ei ollut Vahtrasin.
Eräs sukeltaja oli uskoutunut suurelle ruotsalaiselle päivälehdelle kertoen venäläisten aseiden nostamisesta Estonian hylyistä. Huolimatta siitä, että lehti oli luvannut pitää sukeltajan nimen omana tietonaan, tämä löydettiin vähän myöhemmin murhattuna.
Aavekoneet Arlandassa
Kaksi ’salaperäistä’ yksityislentokonetta (’aavekonetta’) havaittiin Tukholman Arlandan lentokentällä keskiviikkona 28.9.1994. Niiden väitetään lähteneen Arlandasta mukanaan yhteensä yhdeksän rekisteröimätöntä matkustajaa.
Yksi koneista oli Boeing 727-200 (rekisterinumero VR-CLM). Koneen väitetään kuuluneen Larmag Aviation Cayman Ltd.:lle, Bermudassa toimivalle yhtiölle, jonka omisti Lars-Erik Magnusson. Hän on ruotsalainen kasinonomistaja ja kiinteistömoguli, joka investoi voimakkaasti öljy- ja kaasusuunnitelmiin Turkmenistanissa vuonna 1994 (varoilla, jotka oli otettu Fermenta-nimisestä firmasta).
Larmag Aviation Cayman Ltd.:n 161-paikkainen kone Boeing 727-200 saapui Amsterdamista Tukholman Arlandan lentokentälle tiistai-iltana 27.9.1994 ilman matkustajia tai lastia ja lähti Arlandasta Amsterdamiin keskiviikkona 28.9.1994 kello 20:54 mukanaan neljä rekisteröimätöntä matkustajaa.
Toinen koneista, Gulfstream 4 (rekisterinumero N971L), kuului Los Angelesista (Kalifornia) olevalle International Lease Finance Corp. (ILFC) -nimiselle lentokoneleasingyhtiölle. Yhtiön perustaja on Unkarissa syntynyt Leslie Gonda, jonka alkuperäinen nimi oli Lazlo Golschmid. Tänään ILFC:n omistaa Maurice R. Greenbergin American International Group (AIG).
ILFC:n kone Gulfstream 4 saapui Amsterdamista Arlandaan keskiviikkona 28.9.1994 kello 23:00 ilman matkustajia ja lähti Arlandasta tiettävästi Bangoriin (Maine, USA) torstaina 29.9.1994 kello 05:13 mukanaan viisi rekisteröimätöntä matkustajaa.
Arlandassa tiedettiin, että laskut ILFC:n koneen Gulfstream 4 aiheuttamista kuluista lähetettiin USA:n Tukholman-suurlähetystöön. Ruotsalainen tutkiva toimittaja ja kirjailija Sven Anér on todennut olevansa vakuuttunut, että molemmat ’aavekoneet’ olivat yhteydessä Estonian katastrofiin. (”I am convinced that both these ghost planes are connected to the Estonia catastrophe.”)
Alukseen kohdistetut pommiuhkaukset
Estonian varustamo oli saanut lukuisia Estoniaa koskevia pommiuhkauksia. Viron ja Ruotsin valtiot olivat suositellet varustamolle pidättymistä suojelurahojen maksamisesta. Suojelurahoja oli aiemmin maksettu rutiininomaisesti.
Aluksen käyttö venäläisen sotamateriaalin salakuljetukseen
Entinen Stasin agentti, tohtori Hannelore Marek on kertonut, että Estonia oli joutunut sabotaasin uhriksi. Tapahtumalla väitetään olleen yhteys siihen tosiseikkaan, että USA jahtasi entisen Neuvostoliiton huipputeknologiaa tarkoituksena käyttää sitä USA:n SDI-ohjelmassa. Kysymyksessä olisi ollut muun muassa 400 kilon painoinen miniatomivoimala.
Virolainen eversti Urmas Roosimägi on kertonut Ruotsin televisiolle (SVT Rapportille) 19.12.2004, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (Svenska militären var mottagaren av vapnen.) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja främmande föremål från de egna).
Aluksen käyttö puolustusmateriaalin kuljettamiseen Ruotsin puolustusvoimien toimesta
Ruotsi on virallisesti eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin 21.1.2005 päivätyn muistion (Promemoria 2005-01-21; Utredningen om transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia [Fö 2004:06]; Transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia under september 1994) muodossa myöntänyt, että Ruotsin puolustusvoimat (Försvarsmakten) oli kuljettanut Estonialla (ja siis siviilimatkustaja-aluksella) ’puolustusmateriaalia’ (= sotamateriaalia; försvarsmateriel) syyskuussa 1994. Siviilimatkustajia oli siis käytetty eräänlaisina ihmiskilpinä suojaamaan salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla Virosta Ruotsiin.
Hylyn ja uhrien ruumiiden nostamatta jättäminen
Estonian katastrofin aikainen pääministeri Carl Bildt ja hänen seuraajansa Ingvar Carlsson lähtivät aluksi siitä, että Estonian uhrit ja hylky oli nostettava merenpohjasta. Kuitenkin varsin nopeasti kumpikin pääministeri perääntyi sanotusta alkuperäisestä ajatuksesta. Miksi? Mikä oli siviilimerenkulun historiassa ainutlaatuisen, uhrien ruumiiden ja hylyn nostamatta jättämistä koskevan päätöksen taustalla oleva todellinen motiivi?
Suunnitelmat hylyn peittämiseksi betonikuorella
Ruotsin hallitus teki päätöksen Estonian hylyn peittämisestä betonikatteella. Miksi? Mikä oli hylyn merenkulun historiassa ainutlaatuisen, betonilla peittämistä koskevan päätöksen taustalla oleva todellinen motiivi? Hankkeesta päätettiin sittemmin luopua.
Uhrien omaisten epäasiallinen kohtelu
On väitetty perustellusti, että Estonian uhrien omaisia on kohdeltu erityisesti Ruotsin hallitusten taholta tylysti ja epäasiallisesti. On jopa väitetty, että uhrien omaisiin on suhtauduttu ikään kuin he olisivat valtion vihollisia. Epäasiallinen kohtelu on ilmennyt muun muassa omaisten vaatimusten torjumisena ja vähättelynä. Omaisten edustajaa ei otettu edes Ruotsin hallituksen Estonian katastrofin vuoksi asettamaan ’eettiseen neuvostoon’.
Virallisen rikostutkinnan suorittamatta jättäminen
Estonian katastrofin johdosta ei ole tiettävästi koskaan suoritettu kunnollista ja asianmukaista rikostutkintaa. Ruotsissa on nimenomaisesti lopetettu asiaa koskeva esitutkinta, jota ei itse asiassa ollut koskaan edes aloitettu. Verukkeena on vedottu kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) asettamiseen ja komission loppuraporttiin.
Merenkulkulaitoksesta tihkuneet huhut
Ruotsin merenkulkulaitoksesta tihkuneiden vihjeiden mukaan merenkulkulaitoksessa oltiin selvillä siitä, että Estonian uppoaminen oli ollut seurausta aluksen runkoon syntyneestä rei’ästä.
”En (…) person tillhörig Sjöfartsverket uppgav att det skulle finnas ett hål i Estonias ksrov på däck 0, på styrbord sida, vilket skulle vara den egentliga orsaken till förlisningen” (Witte: M/S Estonia sänktes, s. 31).”(…) Spiegel TV:s källa vid Sjöfartsverket redan i december 1996 informerade Spiegel TV om att det skulle finnas en hemligstäplad SÄPO-rapport inom Sjöfartsverket, varav framgår att den egentliga orsaken till förlisningen var ett stort hål på däck 0 på styrbord sida och inte att bogvisiret slets loss” (ibid.).
Merenkulkulaitoksen entisen virkamiehen haastattelu
”Bengt-Erik Stenmark var sjöfartsdirektör på Sjöfartverket när passagerarfärjan förliste. (…) – Han betonar att det var flera personer på Sjöfartsverket som var inblandade när de ifrågasatte den officiella sjunkversionen. – Hur trovärdiga tyckte du de första påståendena om troliga sjunkorsaker var? – Jag tyckte så där… – I dag menar flera sjöfartsexperter att färjan skulle ha vänt sig upp och ned och fortsatt flyta om bogvisiret ramlat av? – Det finns sådana exempel. – Finns det exempel där färjan inte vänt sig om bogvisiret är borta? – Nej. – Finns det exempel på att en färja sjunkit så snabbt som Estonia utan ett hål under vattenlinjen? – Nej. – Tror du idag att Estonia hade ett hål under vattenlinjen när hon sjönk?” [Uskotko tänään, että Estoniassa oli reikä vesilinjan alapuolella)] – ”Ja.” [Kyllä.] (…) – ”Var du för besvärlig? – Ja. – Ville man inte ha sjöfartsexpertis? – Nej, inte min. (…) – Hade det inte varit naturligt att du som sjösäkerhetsdirektör hade fått frågor? – Jag var nog för öppenhjärtig, för uppriktig och blev därför snabbt bortkopplad.”
USA:n Tukholman-suurlähetystön painostus
On väitetty, että USA:n Tukholmassa oleva suurlähetystö on voimakkaasti painostanut Ruotsin hallitusta pimittämään totuuden Estonian katastrofista.
Drew Wilsonin kirjassa The Hole (2006) on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle (”to cause serious damage to the national security”).
USA:n Tukholman suurlähetystö ja aavelennot
Kuten edellä todettiin, kaksi salaperäistä yksityislentokonetta havaittiin Tukholman Arlandan lentokentällä keskiviikkona 28.9.1994. Niiden väitetään lähteneen Arlandasta mukanaan yhteensä yhdeksän rekisteröimätöntä matkustajaa. Arlandassa tiedettiin, että laskut ILFC:n koneen Gulfstream 4 aiheuttamista kuluista lähetettiin USA:n Tukholman-suurlähetystöön.
Ruotsalainen tutkiva toimittaja ja kirjailija Sven Anér on todennut olevansa vakuuttunut, että molemmat ’aavekoneet’ olivat yhteydessä Estonian katastrofiin. (I am convinced that both these ghost planes are connected to the Estonia catastrophe.)
Arlandan tullipäällikkö (chef för tullen på Arlanda) Ingrid Sandqvist on kertonut muistavansa, että Arlandassa oli paljon ’hyssyttelyä’ (hysch-hysch) sen Boeing 727:n tulo- ja lähtötullauksen osalta, joka saapui Arlandaan 27.9.1994 ja joka lähti Arlandasta seuraavana päivänä.
Juuri Arlanda oli se lentoasema, jonne Estonialla salakuljetettava sotatarvikemateriaali oli määrä kuljettaa Tukholman vapaasatamasta (från Frihamnen i Stockholm) Ruotsin tielaitoksen tilaamana erityiskuljetuksena (per en hos Vägverket förbeställd specialtransport).
Lentokoneen määränpääksi oli ilmoitettu Egypti. Tuon tiedon (Ruotsin valtamedian) toimittaja Lars Borgnäs pimitti siinä tv-lähetyksessä, jossa hän paljasti, että Estoniaa käytettiin sotamateriaalikuljetuksiin.
Virallisen tutkinnan (JAIC) yksisilmäisyys
Estonian katastrofin syyt ovat yhä edelleen tätä kirjoitettaessa (tammikuussa 2008) tutkimusten kohteina. Tämä johtuu muun ohella siitä, että kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raporttia on pidetty varsin yleisesti ’yksisilmäisenä’, poliittisena kompromissina.
SSPA Consortiumin tutkimuspäällikkö Claes Källström on todennut: ”Totuus on, että Estonia makaa aluksen oikea puoli alaspäin, ja sitä puolta eivät sukeltajat tai kauko-ohjatut kamerat ole koskaan voineet tarkastaa.”
* * *
On suuri joukko ihmisiä, jotka katsovat perustellusti, ettei MV Estonian katastrofissa ollut kysymys tavallisesta onnettomuudesta kansainvälisessä matkustajalaivaliikenteessä. Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportti ei heidän käsityksensä mukaan kerro koko totuutta Estonian katastrofista eikä siihen liittyvistä seikoista ja olosuhteista.
”What kind of a world do we live in when our governments participate in the cover-up of the deaths of hundreds of their own citizens? It is our patriotic duty and moral obligation to find the truth about the sinking of Estonia. We owe this to our loved ones, to our countrymen, and to mankind. Justice and safety on the seas demands it” (Avoin kirje Viron presidentille [Ilves]; 25.11.2006; ote).
Tapio Kuosma on espoolainen kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.
Kirjallisuus ja muut lähteet
Kirjallisuutta:
Anér, Sven: Estonia sprängdes! Bokförlaget Kärret. Falun 2004.
Björkman, Anders: Disaster Investigation (http://heiwaco.tripod.com/ disasterinvestigation.htm)
Björkman, Anders: Katastrofutredning (http://heiwaco.tripod.com/ katastrofkurs.htm)
Björkman, Anders: Lies and Truths about the M/V Estonia Accident. Editions EGC. Monaco 1998.
Björkman, Anders: Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan. Beausoleil 1999.
Björkman, Anders: 28 september 1994: Estoniabluffen (Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet) (http://heiwaco.tripod.com/ estoniabluffen.htm)
Carlqvist, Knut: Tysta Leken. Fischer & Co. Mölndal 2001.
Gillberg, Jan: Estonias undergång. DSM Dokument nr 3. Estland 2006.
Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Suomentanut Kari Uotinen. Alfamer Kustannus Oy 2002. (Rabe: Estonia)
Wilson, Drew: The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994. Diggory Press. Cornwall 2006. (Wilson: The Hole)
Witte, Henning: M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate.
Wittes förlag. Stockholm 1999. (Witte: M/S Estonia sänktes)
Muita lähteitä:
Adelskogh, Lars: Maktens lögn om m/s Estonia. Folkets Nyheter 29.9.2004 (http://www.folketsnyheter.se/?sida=artikel&aID=170)
Bagge, Peter: Krigsmateriel smugglades med Estonia (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a=292211&printerfriendly=true)
Bagge, Peter och TT: ”Stulen radarutrustning smugglades på Estonia” (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a=305679&printerfriendly=true)
Bodell, Niklas: ”Estonia fraktade smuggelgods” (http://aftonbladet.se/ vss/nyheter/story/0,2789,568892,00.html)
Braidwood, B.H.L.: Investigation Report. The sinking of the car/passenger ferry Estonia in the Baltic Sea on the 28th September 1994; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 85-144.
Braidwood, Brian H.L.: Supplementary Investigation Report; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 145.
Böcker och länkar om Estonia (http://axelnelson.com/skepp/ Estonia.html)
Den Oberoende Faktagruppen (Faktagruppen) [The Independent Fact Group; IFG] (http://www.factgroup.nu/fgframe_se.html)
Det största maritimabedrägeriet i alla tider Om ’Estonia’ på svenska: Nya uppgifter 2005 och 2007 avslöjar bluffen (http://heiwaco.tripod.com/offres_emplois.htm)
Ekbom, Lars: Rapport rörande metallprover tagna från MS Estonia (10.1.2001); teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 37-39.
Estonia-tutkimukset puutteelliset”. Yle Teksti-TV (Sivu 138/1) (sunnuntai) 27.5.2007 (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P138_01.html)
Examination Report No. 1.3/00/3664. Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg [Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg]. Office translation; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 146-161.
Fellows, Michael G.: A Second Opinion on the Explosion Damage Report On the Car / Passenger Ferry Estonia by Brian H.L. Braidwood. May 2000; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 146-161.
Final Report on the Capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden. Edita Ltd. Helsinki 1997.
Förlisningen av Passagerarfärjan Estonia den 28. september 1994 (http://mitglied.lycos.de/estonia/start_svenska.html)
Hemliga dykningar efter Estonias förlisning. Världen idag 6.2.2006 (http://www.varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319160403_893/20070319160403_893.dbp.asp)
Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German Group of Experts (Report / GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html)
Kuosma, T.: Tapaus Estonia. Helsinki 2008.
Leivo, Margus: Matkustaja-alus Estonian nostaminen merenpintaan. Vetoomus (http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin)
Militära transporter och explosionshål i skrovet. Världen idag 2.2.2006 (varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319160357 _237/ 20070319160357_237.dbp.asp)6
Militärdykare bekräftar hemliga militära operationer. Världen idag 15.9.2006 (varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319192221 _917/20070319192221_917.dbp.asp)
Muistio vastauksista (fin): Muistio Viron hallituksen M/V ESTONIAN kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä (http://www.onnettomuustutkinta.fi/ 37383.htm)
Mystisk last på katastrofeferja «Estonia» (www.dagbladet.no/nyheter/ 2004/11/30/416180.html)
Report of the Committee of Experts formed for the investigation of circumstances related to the transport of equipment for military use on the passenger ferry ”Estonia” in September 1994 (http://de.geocities.com/tmxdiver/newEstoniaReport.html)
Report: X-Ray Microstructure Investigations on Two Specimens of Shipbuilding Plates (12.9.2000 Report-no: 20130-03). Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling + Dr Neubert GmbH; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 222-234.
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian. Julkaistu: 10.5.2007. HS.fi 26.5.2007 (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/ Ruotsin+radio+R%C3%A4j%C3%A4hdys+saattoi+upottaa+Estonian/1135227144514)
Southwest Research Institute Project No. 18.04042.01.109 ”Examination of Metal Samples for Evidence of Shock Loading”. Final Report; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 235-243.
The German Group of Experts (GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/ home.html)
The M/S Estonia Accident Investigation: The Biggest Fraud in Maritime History(http://heiwaco.tripod.com/news.htm)
Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German Group of Experts. [This update covers the time from June 2000 December 2006.] (Update to the Report / GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/start.html)
Vittnesmål. Estoniasamlingen (http://www.estoniasamlingen.se/ content.aspx?idx=0&sub=1&ex=n)
Width, Henrik: Militærutstyr smuglet med ”Estonia” (www.aftenposten.no/nyheter/uriks/article922808.ece)
Ångström, Lars: ”Mörkläggningen om Estonia Sveriges största rättsskandal”. DN Debatt 3.5.2007 (http://www.dn.se/Dnet/jsp/ polopoly.jsp?d=572&a=533734)
Ei varmaan tämän luettuaan enää kukaan usko että kyse olisi ollut puhtaasta merionnettomuudesta Estonian kohdalla. Aivan kuten 9-11 niin tämäkin ’onnettomuus’ velvoittaa meitä vaatimaan kaikkien asioiden objektiivista analyysia jota kukaan ei voi koskaan kieltää.
Kiitos Tapio Kuosma!
Ruotsissa ja Virossa käyty debatti. (On totta, että suomalaisia uhreja oli vähemmän kuin mainituissa naapurimaissamme. Mutta periaatteessa tulisi tietysti murehtia jokaisesta uhrista. Suomessa vallitsee puhumattomuuden kulttuuri.)
¤
Mitä katastrofin jälkeen on tapahtunut; eräitä faktoja
Keskiviikko, syyskuun 28. päivä (1994): Viron Radio Kuku lähetti ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Suomen Utöltä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi nauhoituksen myöhemmin.
Kysymys: Miksi Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi Viron Radio Kukun keskiviikkona 28.9.1994 lähettämän nauhoituksen ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelusta, jossa tämä kertoi pelastaneensa Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin?
Kysymys: Miksi Ruotsin viranomaiset olivat haluttomia antamaan tietoja (tai miksi ne kieltäytyivät antamasta tietoja) virolaisista eloonjääneistä?
Kysymys: Kenen toimesta, miksi, miten, milloin ja mihin suomalaisten kysymyksessä olevasta (2.10.1994 löydetystä) kohteesta (teräslevy tai jokin muu esine [keulavisiiri]?) ottamat kaikuluotainfilmit katosivat?
Kysymys: Mitä Estonian kohtalokkaalla matkalla todistettavasti mukana (vapaavuorossa) olleelle laivan toiselle kapteenille Avo Pihtille lopulta tapahtui?
Kysymys: Mikä oli todellinen syy tärkeän todisteen (atlanttilukon pultti) heittämiselle takaisin mereen?
Helmikuun 23. päivä (1995): Sopimus Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta allekirjoitettiin Ruotsin, Viron ja Suomen välillä.
Kysymys: Miksi Ruotsin valtion oli määrä vastata kaikista Estonian hylyn betonikuorella peittämisen kustannuksista? Viittaako tämä siihen, että Suomi ja Viro eivät olleet Estonian betonikuorella peittämisen kannalla tai etteivät ne ainakaan vaatineet sitä? Tarkoittaako tämä, että Estonian hylyn betonikuorella peittäminen oli nimenomaan Ruotsin ’intressissä’?
Helmikuu: Niin kutsuttu Felix-raportti julkistettiin. Felix-ryhmän väitettiin muodostuvan entisen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailijoista ja agenteista. Raportin aiheena oli organisoitu rikollisuus Baltian entisissä neuvostotasavalloissa. Väitettiin, että Estonialla oli salakuljetettu aseita.
Kysymys: Miksi virolaisen Enn Neidren esteellisyyttä JAICin jäseneksi ei ollut havaittu ennen kuin hänet määrättiin komission jäseneksi? Mikä oli todellinen syy Neidren komission jäsenyydestä eroamiseen?
Kysymys: Miksi JAICin puheenjohtaja, virolainen Andi Meister erosi komission puheenjohtajan tehtävästä? Mikä oli todellinen syy eroon?
Tammikuu: Saksalainen toimittaja Jutta Rabe sai Ruotsin hallituspiireihin yhteydessä olevalta henkilöltä tietoja, joiden mukaan USA oli Estonian haaksirikkoa koskevan pimityksen takana ja että Avo Piht ja seitsemän muuta Estonian miehistön jäsentä (siis yhteensä kahdeksan ihmistä) oleskelivat nyttemmin USA:ssa.
Kysymys: Mikä oli todellinen syy (Ruotsin) haverikomission päällikön Olof Forssbergin virasta erottamiseen ?
Kysymys: Miksi Bengt Schager erosi tehtävästään?
Kysymys: Miksi Lillemor Arvidsson pyysi eroa analyysiryhmästä?
Kysymys: Oliko JAICin virolaisen jäsenen Priit Männikin komission jäsenyydestä eroamaan pakottamisella muita kuin ilmoitettuja syitä?
Tammikuun 24. päivä: SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunkt julkaisi Johan Ridderstolpen ja Björn Stenbergin artikkelin ’Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta’ (Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta).
Kysymys: Painostettiinko pääsyyttäjä Torsten Lindstrand lopettamaan Estonian katastrofin esitutkinta?
Kysymys: Miksi JAIC on leimannut suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar) salassapidettäviksi?
Kysymys: Oliko Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (MUST) saksalaisen asianajajan Henning Witten omaisjärjestö DISin lainopillisen asiamiehen tehtävästä eroamisen takana? Mikäli vastaus on myöntävä, mistä syystä MUST halusi Witten eroavan mainitusta tehtävästään?
Tammikuu (1999): Henning Witte ilmoitti lehdistotiedotteessa, että hän oli aloittanut työnsä Estonian haaksirikossa menehtyneiden omaisten järjestössä (Estoniaanhöriga), joka muodostui 20 omaisesta.
Kysymys: Miksi (Ruotsin) Psykologisen puolustuksen hallitus painosti Finanstidningeniä räjäyttämättömiä räjähdyspanoksia sisältävän kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi? – Kuka tai mikä elin poisti Finanstidningenin mainitun kuvamateriaalin sisältävän www-sivun ja vaihtoi sen toiseen sivuun?
Kysymys: Miksi ja kenen toimesta Finanstidningenin kotisivu (jossa 17.2.1999 julkaistiin artikkeli räjäyttämättömistä räjädyspanoksista) vaihdettiin ja kotisivua häirittiin?
Kysymys: Miksi Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt kirjoitti ja mainittu lehti julkaisi häväistyskirjoituksen saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan?
Kysymys: Miksi Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt kirjoitti ja mainittu lehti julkaisi toisen häväistyskirjoituksen saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan?
Tammikuun 6. päivä: Hamburger Abendblatt julkaisi Reiner Gatermannin artikkelin ’Das kollektive Schweigen’ (Kollektiivinen vaikeneminen).
Tammikuun 5. päivä: Oikeusministeri Johannes Koskinen torjui Ruotsin elinkeinoministeriön välittämän omaisyhdistys AgnEf:n ja Faktaryhmän (Faktagruppen; Den Oberoende Faktagruppen; The Independent Fact Group) esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian katastrofista.
Kysymys: Miksi Suomen oikeusministeri (Johannes Koskinen) torjui esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian katastrofista?
(jatkuu)
Maaliskuun 8. päivä (2001): Kansainväliset kuljetusjärjestöt (de internationella transportfacken) uudistivat kirjeessään Ruotsin hallitukselle vaatimuksen Estonian katastrofin uudelleen selvittämisestä.
Maaliskuun 15. päivä (2001): Professori Anders Ulfvarson ja filosofian tohtori Per-Erik Åsard kehottivat DN (Dagens Nyheter) Debattissa Estonia-kysymyksistä vastuullista ministeriä Mona Sahlinia unohtamaan arvovaltakysymykset (släppa prestigen) ja suorituttamaan kokonaan uuden haveriselvityksen.
Maaliskuun 16. päivä: Ministeri Mona Sahlin keskusteli Estoniasta valtiopäiväpuolueiden kanssa.
Helmikuun 4. päivä: Neljä kansanedustajaa, Henrik S. Järrel (m), Rolf Åbjörnsson (kd), Lars Ångström (mp) ja Kenth Skårvik (fp) tekivät perustuslakivaliokunta-ilmoituksen (KU-anmälan) ja pyysivät tutkimaan, olivatko Ruotsin hallitus ja esittelevä ministeri toimineet YK:n kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselman (IMO-resolutionen) A.849(20) Ruotsin valtiolle asettamien velvoitusten mukaisesti ottaen huomioon Estonian haaksirikosta tutkintakomission loppuraportin julkistamisen jälkeen esitetyt uudet faktat ja muut seikat.
Toukokuun 23. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 236 – 41 kansanedustaja Lars Ångströmin ynnä muiden vaatimuksen, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Syyskuun 20. päivä (2004): Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän edellä Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa (Gamla Riksdagshuset) järjestettiin seminaari ensisijaisesti eduskunnan jäsenille. Myös toimittajat ja muut kiinnostuneet olivat tervetulleita. Seminaarissa ruotsalainen YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (chef för FN:s internrevision) Inga-Britt Ahlenius esitti voimakasta kritiikkiä erityisesti Estonian katastrofin kansainvälistä tutkintakomissiota (JAIC) kohtaan: ’Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.’ (”I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd.”)
Tammikuun 21. päivä: Ruotsin hallituksen toimeksiannon johdosta laatimassaan muistiossa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt vahvisti, että Estonia oli kuljettanut sotamateriaalia (militär utrustning) 14. ja 20.9.1991 (aivan kuten eläkkeellä oleva tulli-intendentti Lennart Henriksson oli jo SVT1:n 30.11.2004 lähetetyssä ohjelmassa Uppdrag Granskning paljastanut) ja että tämä oli tapahtunut Ruotsin puolustusvoimien toimeksiannosta.
Viron hallitus asetti asiantuntijakomitean, jonka tehtävänä oli selvittää sotamateriaalin kuljetuksia matkustajalautta Estonialla. Asiantuntijakomitean puheenjohtajaksi nimitettiin valtakunnansyyttäjä Margus Kurm.
Maaliskuun 16. päivä (2005): Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Sven Anér pyysi (Ruotsin) valtakunnansyyttäjälle osoittamassaan kirjeessä, että tämä pikaisesti selvittäisi hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin selvitystoimenpiteet, jotka koskivat SVT1:n ohjelmassa Uppdrag Granskning 30.11.2004 tehtyjä paljastuksia sotamateriaalin kuljetuksista Estonialla 14. ja 20.9.1994.
Maaliskuun 30. päivä (2006): Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovutti komitean toisen osaraportin. Raportti sisälsi laajaa ja vakavaa kritiikkiä Ruotsin viranomaisia kohtaan ja erityisesti Ruotsin hallituksen menettelyä kohtaan Estonian haaksirikkoa koskevissa kysymyksissä.
Kesäkuun 12. päivä (2006): Ruotsin valtiopäivät keskusteli Estoniaan liittyvistä kysymyksistä kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) kolmen ministeri Mona Sahlinin vastattavaksi osoittaman välikysymyksen johdosta. – Ministeri Sahlin selitti vastauksessaan, ettei hän nykytilanteessa (i nuläget) nähnyt mitään syytä suorituttaa Estonian hylyn tai keulavisiirin lisätutkimuksia. Ministeri Sahlin ei myöskään nähnyt syytä ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten virallisten (= tutkintakomission suorituttamat sukellukset) sukellusten lisäksi (vuonna 1994 väitetyiksi) tapahtuneiden sukellusten johdosta. – Ministeri Sahlin ilmoitti, että hallitus tuli antamaan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska laboratorium; SKL) tehtäväksi tarkastaa kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) filmit Estoniasta.
Toukokuun 10. päivä (2007): Helsingin Sanomat: ”Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian” Julkaistu: 10.5.2007 06:51 Päivitetty: 10.5.2007 10:10 Helsingin Sanomat – ”Tukholma. Räjähdystä ei voi sulkea pois autolautta Estonian uppoamissyynä 1994, kertoo Ruotsin radion Eko-ohjelma. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä. – Asiaa tutkii parhaillaan kaksi eri Ruotsin hallituksen nimittämää tutkijaryhmää, saksalainen ja ruotsalainen. – Mahdollisia uppoamisen syitä on ainakin kahdeksan, Eko-ohjelmassa todettiin. – Laivalla olleet henkiin jääneet ihmiset ovat koko ajan puhuneet räjähdyksestä, sanoo ruotsalaisen tutkijaryhmän johtaja, professori Olle Rutgersson. – Mahdollisesti laivan pohjassa on reikä. Selitettävä on kuitenkin myös se, miten laivan keulan visiiri irtosi, sehän löytyi eri paikasta kuin laivan hylky. – Nyt on todettu jo, että vesi virtasi laivaan nopeasti, koska sitä pääsi sisään venttiiliaukoista jo 45 asteen kulmassa, ja koska useat ikkunat rikkoutuivat. – Tutkimusten valmistuttua todennäköistä on, että esitetään vaatimus Estonian hylkyä koskevan hautarauhan purkamisesta, Rutgersson sanoo. Luultavasti osoittautuu tarpeelliseksi mennä meren pohjalle tutkimaan hylky tarkasti, hän lisää.” (www.hs.fi/ulkomaat/ artikkeli/ Ruotsin+radio+R)
torsdag 10 maj 2007: ”Explosion på Estonia kan inte uteslutas – En svensk och en tysk forskargrupp har på regeringens uppdrag granskat hur Estonia kunde sjunka så snabbt. Nu har forskarna träffats för första gången och Olle Rutgersson på Chalmers säger att en explosion inte kan uteslutas. – Mer än tolv år efter passagerarfärjan Estonias förlisning pågår fortfarande olika undersökningar om haveriet och nu har tyska och svenska forskare jämfört sina teorier. – Professor Olle Rutgersson på Chalmers leder det ena forskarlaget. – Man kan ju också tänka sig att det skulle kunna varit ett hål i botten, men på något sätt så måste visiret under förloppet ha trillat av, eftersom vi bevisligen har hittat det på ett annat ställe än där vraket låg, säger han. – Hål kan inte uteslutas – Forskarna arbetar med flera olika alternativ för hur vatten kunde tränga in i Estonia som sjönk för snart 13 år sedan då 852 personer omkom. – En explosion har vittnen hela tiden talat om säger Olle Rutgersson. Och vittnesmålen har sammanställts och jämförts nu förutsättningslöst med vad som kan ha hänt. Ett hål kan alltså inte uteslutas säger Olle Rutgersson. – Snabbt olycksförlopp – Haverikommissionens rapport som kom 1997 sa att vatten trängt in genom öppningen i fören när bogvisiret ramlade av. Men rapporten förklarade inte hur Estonia kunde sjunka så snabbt. – Ytterligare åtta andra alternativ undersöks nu. Det sker alltså med hjälp av vittnesmålen från de överlevande, med olika simuleringar av sjunkförloppet och experters bedömningar. – Ventilationstrummor – Ett resultat är enligt Rutgersson att det nu går att konstatera att vatten trängt in och kommit ner i fartyget genom ventilationstrummor på Estonia. Något som haverirapporten inte berörde. – Hade de här ventilationstrummorna inte mynnat så långt ned så att de släpper in vatten redan vid 45 graders krängning så hade kanske Estonia klarat sig istället. Liknande saker finns säkert på många andra fartyg, säger han. – Fönster tryckts in – Olle Rutgersson säger också att fönster på Estonia har tryckts in av vattentrycket och orsakat stort vatteninflöde. Hela den undersökning som nu görs bygger på antaganden om vad som kan ha skett. – Någon kontroll på plats på havsbotten är inte möjlig på grund av det gravfridsavtal som gäller. Men krav på detta väntas när rapporten är klar om ett år säger Olle Rutgersson. – Jag tror att det är ganska troligt att vi och även andra kommer att tycka att det finns behov att gå ned och kontrollera detta, säger han.” (Erik Ridderstolpe) (http://www.sr.se/ekot/artikel.asp?artikel=1358571)
Tämän nuoren naisen äiti ei käynyt tyttärensä kuoleman jälkeen enää kertaakaan meressä ja hänkin poistui joukostamme muutamia vuosia tyttärensä jälkeen, todennäköisesti suru vei ennenaikaiseen hautaan.
Artikkeli ei jätä epäilyä, etteikö Estoniaa upotettu tarkoituksellisesti ja ilmeisesti laivan alaosaan sijoitetuilla räjähteillä.
Siinä on otsikoina:
”21 år efter Estonias förlisning fortfarande mind control mörkläggning”
”M/S Estonia kidnappades och fjärrstyrdes säger insider”
”Hela Sverige ljuger om Estoniakatastrofen”
”Chalmers Estonia-ljuger för hela världen; svensk vetenskap en hora”
Vad har 9/11, 7/7, Estonia och Utøya gemensamt? En övning!”, http://whitetv.se/en/911/192-vad-har-911-77-estonia-och-utoya-gemensamt-en-oevning.html