Politiikka ei ole tiedettä. Ei edes politiikan tutkiminen ole tiedettä, vaan erilaisia mielipiteitä. Tämän osoitti selvästi myös Ulkopoliittisen instituutin (UPI) Venäjä-raportti. Se oli ladattu täyteen erilaisia uhkakuvia, joissa Venäjä oli Suomen uhka. Johtopäätökset olivat sen mukaisia: kaupankäyntiä pitää vähentää, energiayhteistyö on vaarallista ja suomalaisten poliitikkojen pitää pyytää lupa EU:lta tavatessaan venäläisiä kollegojaan. Kaikki nämä ja muut suositukset on osoitettu räikeäksi propagandaksi Venäjää vastaan.

Miten tähän on tultu?

Olin Kekkosen valitsijamiehenä valitsemassa häntä v.1978. Kekkosen tukena oli 260 valitsijamiestä 301:stä. Suomen kansa tuki Kekkosen politiikkaa, joka tähtäsi hyviin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa. Tämä kansan tuki oli aitoa, ja niitä, jotka eivät tukeneet Paasikiven–Kekkosen linjaa pidettiin hieman erikoisina.
Olin myös valitsemassa Mauno Koivistoa sekä vuoden 1982 että 1988 vaaleissa. Koivisto lupasi olla tärvelemättä edeltäjiensä perintöä.
Samoihin aikoihin maailma muuttui nopeasti. Saksa yhdistyi ja Neuvostoliitto hajosi. Suomi liittyi EU:hun v.1995. Kaikista muutoksista huolimatta Suomi säilytti normaalit suhteet Venäjään.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

On vaikea vetää tarkkaa viivaa siihen, milloin Suomen ja Venäjän suhteet alkoivat heikentyä. Ehkä eräs tällainen tapahtuma oli silloisen puolustusministerin Jyri Häkämiehen lausunto v.2007 Washingtonissa, jossa hän sanoi, että Suomen kolme suurinta turvallisuusongelmaa ovat: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.
Toisaalta Tarja Halosen toimiessa presidenttinä Suomen suhteet Venäjään säilyivät normaaleina. Vasta Ukrainan tapahtumat muuttivat tilanteen. Suomi alkoi puhua entistä enemmän lännen äänenpainoin, ja valtamedia, kuten YLE ja Hesari, moittivat Venäjää kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin. Viimeinen niitti normaaleille suhteille oli Venäjä-pakotteet sekä myös Venäjän asettamat vastapakotteet, joista erityisesti Suomen maanviljelijät ovat kärsineet.

Uhkaako Venäjä tosissaan Suomen tai Baltian turvallisuutta?

Kaikesta puheesta huolimatta ei ole mitään todistetta siitä, että Venäjä jotenkin uhkaisi Suomea sotilaallisesti. Puheet Venäjän luomasta uhkasta on lähinnä tulkittava NATO-jäsenyyden kannatuksen lisäämiseksi Suomessa. Tulokset ovat kuitenkin olleet laihoja, sillä NATO-jäsenyyden kannatus Suomessa polkee paikallaan.
Ei ole myöskään todisteita siitä, että Venäjä jotenkin pyrkisi horjuttamaan Baltian maiden turvallisuutta. Nehän ovat kaikki NATO-maita. Venäjän hyökkäys Baltiaan merkitsisi suursodan aloittamista, eikä sitä kukaan tosissaan toivo.

Ruotsin tie sopii Suomellekin

Ruotsin hallitus on ilmoittanut, ettei se hae NATO-jäsenyyttä. Ruotsalaiset eivät myöskään puhu mistään NATO-optiosta. Ruotsalaisille riittää oma puolustus ja NATO-kumppanuus. Myös Suomessa olisi syytä lopettaa NATO-spekulaatiot. Optioista tulee lähinnä mieleen kaupankäynti.
Julkistettaessa Ruotsin turvallisuusraporttia viime viikolla Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström ilmoitti, ettei Ruotsi hae NATO-jäsenyyttä, vaan pyrkii liennytykseen diplomatialla ja sovittelemalla.



Valtiopäiväneuvos Mikko Elo on Euroopan neuvoston kunniajäsen ja Vastavalkea ry:n hallituksen jäsen.