Ruotsin hallituksen ja opposition tuoreessa turvallisuusraportissa (Säkerhet i ny tid) ei enää vakavissaan edes yritetä pohtia miten Ruotsi voisi säilyttää sotilaallisen liittoutumattomuuden, mikäli Itämerelle syntyisi sotilaallinen kriisi. Suurlähettiläs Krister Bringéuksen raportissa oletetaan Ruotsin ilman muuta olevan jo aikaisessa vaiheessa konfliktin yksi osapuoli (s. 42) ja luovuttavan ilmatilansa Naton käyttöön, samoin kuin satamansakin (s. 46 – 48).
Hiljattain eli  touko-kesäkuussa Ruotsi solmi puolustusyhteistyösopimukset Yhdysvaltain (s. 191) ja Britannian kanssa. Mikäli Suomi hyvin pian tekee vastaavat puolustussopimukset Yhdysvaltain ja Britannian kanssa – kuten on ilmoitettu – , niin ne heikentävät Suomenkin tosiasiallista liittoutumattomuutta.
Uusimman ruotsalaisraportin sisällön valossa voi päätellä, että Suomen liittoutumattomuus on vaarantumassa mikäli teemme liian läheistä sotilaallista yhteistyötä vain Ruotsin kanssa. Tämä on huolestuttavaa, koska raportin tekijät ovat saaneet tietoonsa olennaisia tietoja, joista käy ilmi kuinka pitkälle armeijoidemme yhteistyötä ollaan jo toteuttamassa.

Ruotsalais-suomalainen laivasto vuonna 2023

Vuonna 2014 puolustusministerit antoivat tehtäväksi luoda suunnitelmia armeijoiden yhteistyömahdollisuuksista. Pisimmälle on edennyt laivastojen yhteisprojekti. Pysyvä ruotsalais-suomalainen laivasto-osasto (Swedish-Finnish Naval Task Group) pitäisi olla vähän yli kuuden vuoden kuluttua jo valmiina operoimaan (s. 74).
Raportissa ilmenee  kuinka Ruotsi ja Suomi tekevät jo Nato-maa Norjan kanssa rajat ylittävää hävittäjälentotoimintaa noin 40 kertaa vuodessa ja erikseen mainitaan kuinka enää jokaiseen tämän niin sanotun Cross Border Training (CBT) -harjoitukseen ei tarvitse pyytää erikseen lupaa.
Maiden puolustusvoimat toivovat jatkoa ja saada mukaan myös pohjoismaiden ulkopuolisia maita laajoilleArctic Challenge Exercise 2015 -hävittäjäharjoituksille (s. 65–66).
Pohjoismaat ovat luoneet toimintasuunnitelman – Vision 2020 – jonka on tarkoitus helpottaa armeijoiden rajojen ylittävää yhteistyötä. Yhtenä projektina on yhdistää ilma-, vesi- ja maavalvontaa kuten tutkien välittämää ilmavalvontakuvaa. Yhteistä tutkavalvontaa Ruotsin ja Suomen välille ollaan siis jo konkreettisesti tekemässä (s. 65).

Jotkut suomalaiset esittivät USA–Ruotsi–Suomi -yhteistyötä

Bringéuksen raportoi nimeämättömien suomalaisten keskustelutahojen esittäneen toistuvasti läheisempää kolmikantayhteistyötä Yhdysvaltojen, Ruotsin ja Suomen välillä. Tuon yhteistyön tulisi raportin mukaan keksittyä alueelliseen turvallisuuteen (s. 76). Koska raportissa ei nimetä kyseisiä suomalaistahoja, heidät olisi hyvä pyytää Suomessa kertomaan avoimemmin näkemyksensä perusteita, koska läheisempi kolmikantayhteistyö olisi liittoutumattoman Suomen taholta verrattain voimakas siirtymä.
Etenkin kun Helsingin Sanomat kirjoitti Naton ja Suomen suuresta CMX-harjoituksesta vuotaen julkisuuteen (6.9.) salaisena pidetyn tiedon, kuinka harjoitus oli erityinen käännekohta Suomelle:
”Erityinen käännekohta oli Naton vuosittainen strategisen päätöksenteon harjoitus CMX. Sen skenaariona viime maaliskuussa oli viidennen artiklan piiriin kuuluva sotilaallinen konflikti Itämeren alueella. […] Johtopäätöksenä oli se, että Suomi ja Ruotsi joutuisivat kaikissa hahmotelluissa tilanteissa mukaan konfliktiin.”

Ruotsi sotisi Baltian takia mutta pitää puolustusliittoa Suomen kanssa riskinä

Vaikka Ruotsi on itsestään selvästi asettautumassa sotaan Baltian takia, niin sama ei koske Suomen puolustamista. Päinvastoin puolustussopimusta Suomen kanssa pidetään asymmetrisenä riskinä (s. 77–78).
Tämän myös pääministeri Löfven sanoi Suomen johdolle kesäkuussa Naantalin Kultaranta-keskusteluissa hyvin selvästi ”Syventynyt yhteistyö ei tarkoita kuitenkaan Suomen ja Ruotsin puolustusliittoa”, Löfven sanoi.” (HS 19.6.)
Raportista nousi kohu Ruotsissa ja vaikka ulkoministeri Margot Wallström ja puolustusministeri Peter Hultqvist yrittivät seuraavana päivänä vakuuttaa yhteisartikkelissaan Ruotsin olevan edelleen sotilaallisesti liittoutumaton valtio (DN 8.9.), on merkillepantavaa kuinka he eivät varsinaisesti irtaantuneet raportin olennaisista pääargumenteista.
Sen sijaan yhteisartikkelissa korostetaan puolustusyhteistyön ja -sopimusten Yhdysvaltojen, Britannian, Puolan ja Tanskan kanssa edistävän turvallisuusyhteistyötä ja samalla tekevän transatlanttisen linkin hyvin selväksi. Samalla ruotsalaisministerit esittivät Venäjän vakavasti otettavana uhkana.
Dagens Nyheter paljasti (1.6. ) Ruotsin antaneen jo Naton maaliskuisessa CMX-harjoituksessa Naton käyttää Ruotsin ilmatilaa ja satamia, mikä olisi vienyt Ruotsin sodan osapuoleksi. Ruotsin hallitus antoi jopa mobilisaatiokäskyn.
Tällaisten raporttien, sopimusten ja lausuntojen jälkeen Suomen puolustusvoimien yhteistyöhankkeet Ruotsin kanssa eivät enää ole yhteistyötä liittoutumattoman maan kanssa.

Ruotsi keräisi rusinat ja Suomelle jää vain lusikka käteen

Ruotsi taitaa osata diplomaattisen neuvottelun Suomea paremmin. Eri asiantuntija-arvioissa on ollut viittauksia kuinka sodan sattuessa Suomen Hornetien on vaikea toimia venäläisten erinomaisten ilmatorjuntaohjusten takia Suomessa, joten ne saattaisivat lentää Ruotsiin, josta käsin ne voivat toimia paremmin. Samoin käy varmaan myös ruotsalais-suomalaisen laivaston.
Näin Ruotsi saa kriisissä itselleen hyvän joukon kalliita hävittäjiä ja laivoja ilman, että se edes sitoutuu puolustusliitolla uhraamaan omia joukkojaan. Ruotsi ikään kuin kerää rusinat pullasta vaikka ei aio sitoutua yhteiseen puolustusliittoon Suomen kanssa.
Suomen ainoa järkevä linja on pysyä liittoutumattomana sekä Nato-maista että Ruotsista.
Sitä tulisi vaatia!