”Se on sinun ongelmasi. Minua ei kiinnosta onko jollain häiriköllä paha mieli, kun sai palautetta.”
Näin vastaa minulle Twitterissä sotatieteiden tohtori, tutkija Saara Jantunen. Sama tutkija, jonka ensimmäisenä kuulin puhuvan Venäjän informaatiovaikuttamisesta ja Pietarissa sijaitsevasta ”trollitehtaasta” Ylen uutisissa viime vuoden syyskuussa.1 Koko uutinen kuulosti silloin niin käsittämättömältä, että sitä oli vaikea uskoa todeksi. Ettäkö tavallisissa nettikeskusteluissa toimisi Venäjän valtion palkkaamia informaatiovaikuttajia eli trolleja? Uutinen jäi kuitenkin elämään ja sai jatkoa, kun Ylen toimittaja Jessikka Aro muutama päivä Jantusen lausunnon jälkeen pyysi kansalaisilta kokemuksia näistä trolleista aikoen julkaista aineistostaan myöhemmin tutkimusartikkelin.2 Yhtäkkiä Venäjä-trolleista puhuttiin vähän jokaisessa suomalaisessa mediassa ja ennen kaikkea – omasta näkökulmastani – yhtäkkiä trolliksi haukuttiin vähän jokaista keskustelijaa, joka kritisoi Venäjää koskevaa uutisointia.
Siksi minäkin olen nyt tässä, keskustelemassa tutkija Jantusen kanssa Twitterin välityksellä. Suomen Puolustusvoimat on palkannut Jantusen seuraamaan perinteisessä mediassa ja netissä tapahtuvaa informaatiovaikuttamista.3 Seuraamaan ja tutkimaan, ei ainakaan virallisesti itse osallistumaan siihen. Nyt Twitterissä käymämme keskustelu on lähtenyt liikkeelle siitä, että nimellä ”Verkkomeedio – Neutraali uutispalvelu” toimiva anonyymi henkilö tai ryhmä on ottanut näyttökuvan Facebookiin ironiamielessä perustetun Venäjän trolliarmeija -ryhmän keskusteluketjusta ja julkaissut sen Twitterissä seuraavalla kommentilla:
”Eduskunnan suuren valiokunnan sihteeri, valiokuntaneuvos Peter Saramo. Edes [toimittaja Jessikka Aron] nimeä ei saanut oikein. #turpo #urpo” 4
Keskusteluketju koskee toimittaja Aron viimeisintä Yle Kioskin sivustolla julkaistua artikkelia, jota valiokuntaneuvos Peter Saramo on kommentoinut sanoen Aron olevan häpeäksi Ylelle ja ammattikunnalleen. Ensimmäisenä Verkkomeedion Twitter-viestiä kommentoi Helsingin Sanomientoimituspäällikkö Petri Korhonen, seuraavaksi tutkija Jantunen. Molemmat ovat hämmästyneitä Saramon kommentista. Korhonen toteaa, että on moukkamaista solvata ihmistä, kun taas itse kirjoituksen moittiminen olisi hyväksyttävää.
Seurauksena on pitkä keskusteluketju siitä, onko kyseinen Saramon kommentti mediakritiikkiä vai – kuten muun muassa Jantunen ja Korhonen väittävät – toimittajaan kohdistunut loukkaus. Jantunen vetoaa myös siihen, että demokratiassa media vahtii valtiovaltaa, eikä toisin päin. Omasta puolestani puutun keskusteluun kertoakseni Jantuselle, että koko trolliuutisointi on leimannut suuren joukon suomalaisia ihmisiä pelkän mielipiteen perusteella. Jantusen mielestä kyse on toimittajan sananvapaudesta, eikä hänen mielestään ketään ole leimattu mielipiteen perusteella, vaan ainoastaan käyttäytymisen. ”Tuota et usko itsekään”, twiittaan ja saan vastaukseksi kirjoituksen alussa olevan kommentin.
Tutkijana Jantunen on melko huteralla pohjalla väittäessään, ettei ketään ole nimitelty mielipiteidensä perusteella. Aihetta kun ei ole mitenkään selvitetty, eikä argumentille siten ole perusteita. Vielä tammikuussa, ollessaan yhdessä Aron kanssa Sanna Ukkolan vieraana Ylen aamu-tv:ssä Jantunen totesi, että trollaamiskeskustelu ja kansalaiskeskustelu menevät ehkä tietyllä tavalla sekaisin ja trolleiksi saatetaan tulla leimanneeksi ihmisiä, jotka vain ottavat kantaa.5 Nyt hänellä on minulle kuitenkin muuta sanottavaa:
Kuka täällä oikein trollaa?
Venäjä-trolleista keskustellaan, vaikka lopulta ei ole selvinnyt, toimiiko Suomessa ylipäänsä suomen kielellä kirjoittavia trolleja. Kun Ukkola tammikuisessa aamu-tv:ssä kysyi Jantuselta, onko Suomessa Venäjän valtion rahoittamia ammattitrolleja, tämä totesi, ettei siihen kysymykseen kukaan tiedä vastausta.5Maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki-Mauri Huhtinen puolestaan vastasi 18.2.2015 esitetyssä Yle Kioskin haastattelussa, ettei hänkään pysty yksilöimään, toimiiko sosiaalisessa mediassa suomeksi trollaavia henkilöitä.6
Trollien toimintaa selvitellessään Aro on käynyt seuraamassa Pietarin trollitehtaan toimintaa.7 Helsingin Sanomat uutisoi 31.5.2015 entisestä Pietarin trollitehtaan työntekijästä, joka kertoi, ettei Pietarista hänen tietääkseen ole kommentoitu suomeksi tai ohjattu Suomeen tai Baltiaan liittyvää keskustelua.8 Kaikesta huolimatta Aro kirjoittaa Venäjä-trolleista näin:
”Suomeksi, englanniksi ja venäjäksi kirjoittavien kommentaattorien viestitulvassa toistuvat samat hokemat: Venäjää ja presidentti Vladimir Putinia ihannoidaan, Venäjän sotatoimia Ukrainassa oikeutetaan tai ne kiistetään kokonaan.” 9
Tätä väitettään Aro ei millään tavalla lähteistä tai perustele. Asiantuntijoiden lausuntojen valossa väite voitaisiin tulkita jopa tahalliseksi lukijan harhauttamiseksi. Vielä 24.6.2015 julkaistussa artikkelissaankin10Aro antaa ymmärtää trollien kirjoittavan myös suomeksi. Jostain syystä hän on alkanut artikkeleissaan myös häivyttää rajaa väitettyjen palkattujen Venäjä-trollien ja kansalaiskeskustelijoiden välillä. Kun hän aloitti tiedonkeruunsa, hän määritteli trollin selkeästi verkkohäiriköksi, joka levittää propagandaa, nimittelee toisia keskustelijoita, vääristelee tietoja ja terrorisoi keskustelua nettifoorumeilla ja sosiaalisessa mediassa.2 Yle Kioskin artikkeleissaan Aro kuitenkin käyttää yllättäen termiä ”Venäjä-mielinen trollaus” ja sotkee käsitteen tarkoittamaan myös tavallisten suomalaisten mille tahansa foorumille kirjoittamia mielipiteitä, jotka tukevat ”Kremlin agendaa”.9,10 Toisin sanoen Venäjä-trolliksi nimitetään yhtäkkiä myös ihmisiä, joilla on Venäjän kannalta myönteisiksi tulkittavissa olevia mielipiteitä.
On tultu siis aika kauas siitä, mitä Venäjä-trolleilla ja informaatiosodalla alun pitäen tarkoitettiin. Informaatiosodan tutkijana Jantusen tulisi havaita ja ymmärtää tällainen käsitteiden tahallinen sekoittaminen. Hän jatkaa Aron puolustamista, vaikka kritiikille on kiistaton perusteensa: Tutkivan toimittajan työnä olisi tuottaa tietoa, ei mielipiteitä taikka luuloja. Kaikkein vähiten disinformaatiota. Valiokuntaneuvos Saramo katsookin Aron artikkelissa jokaisen Ylen narratiivin kyseenalaistajan olevan a priori trolli tai Venäjän vaikuttaja-agentti.
200 vihamielistä viestiä
Kahden vuorokauden aikana Peter Saramo saa Twitterissä noin 200 vihamielistä viestiä. Kaikki tämä yhden Facebookin keskusteluryhmässä kirjoitetun kommentin tähden. Saramoa syytetään Aron sananvapauden rajoittamisyrityksestä, eivätkä syyttäjät edes huomaa, että jo ensimmäisessä viestissä Saramoa tultiin nimittäneeksi urpoksi ja että 200 vihamielistä viestiä voitaisiin myös tulkita yritykseksi rajoittaa Saramon sananvapautta.
”Kyllä ahdistaa”, Saramo toteaa ja jatkaa ”Jos pysytään trollauksen alkuperäisessä ja kansainvälisesti käytetyssä merkityksessä, sitä kyllä harrastetaan korostetusti toimittaja Aroa tukevan viiteryhmän toimesta”.
Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun nimimerkki Verkkomeedio on ottanut Saramon kommentoinnin silmätikukseen. Toukokuun alussa Verkkomeedio otti näyttökuvan Saramon kommentista Facebookissa ja julkaisi sen Twitterissä. ”Olemme seuranneet kirjoituksiasi :)”, nimimerkki twiittaa Saramolle.11 Seuraavat twiitit kuuluvat: ”Olemme pitäneet pitkään taukoa, toveri Saramo, mutta suunnitteilla on tarkempi selvitys teidän kirjoituksistanne. Teillä ei liene mitään sitä vastaan? Pidämme suuresti teksteistänne suljetuissa FB-ryhmissä. Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto!” Keskusteluun liittyy nimimerkki ”adam seven”, joka kutsuu Saramoa ”varsinaiseksi putinversteheriksi” (Putinin ymmärtäjäksi) ja viittaa tämän Ukrainan kriisin alkuaikoina kirjoittamaan ja sosiaalisessa mediassa laajalle levinneeseen artikkeliin verkkolehti Simeon ja Hannassa. ”Tuttu teksti. Comrade Saramo on lähiaikoina kunnostautunut suljetuissa FB-ryhmissä, tuo on kevyttä kamaa”, vastaa Verkkomeedio.
Hetkinen? Mitä tekemistä tutkija Jantusella tai Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Korhosella on tällaisen asiattomuuksiin menevän nimimerkin kanssa? Eikä pelkästään heillä. Jessikka Aro on käyttänyt Verkkomeediota lähteenään trollausta käsittelevässä Yle Kioskin julkaisemassa jutussaan:
”Venäjä-mielisten trollaajien valheita ja kuvamanipulaatioita paljastaa Facebookissa toimiva sivusto Verkkomeedio – Neutraali Uutispalvelu. Yksi sivuston ylläpitäjistä kertoo, että väärät tiedot ja valheelliset kuvat näyttävät lähtevän liikkeelle VKontaktesta ja muilta venäläisiltä sivustoilta. Kioskin haastattelema ylläpitäjä ei halua kertoa nimeään julkisuuteen, koska trollaajat ovat uhkailleet häntä.” 9
Eduskunnan suuren valiokunnan sihteeri Peter Saramoa tuskin voitaneen kuvitella Venäjän valtion palkkaamaksi trolliksi, eikä tällainen toiminta varmaan kuulu Jantusen peräänkuuluttamaan median tehtäväänkään, siis valtiovallan vahtimiseen. Muissa medioissa Verkkomeedion on artikkelissaan maininnut myös Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen kirjoittaessaan Facebookissa tehdyistä valeilmiannoista.12 Halminen on Aron ohella osallistunut trolleja koskevaan keskusteluun suomalaistoimittajista kenties eniten ja ahkerana Verkkomeedion seuraajana Twitterissä tuntee hyvin nimimerkin tyylin. Sitä hän ei kuitenkaan kutsu trollaukseksi.
Kokonaan oma lukunsa on, että Verkkomeedio on kuitenkin pyrkinyt paljastamaan Venäjän trolliarmeija -keskusteluryhmän perustajan Sepe Seppo Vaaran henkilöllisyyden, vaikka tämäkin on selkeästi tuonut esiin, ettei halua sitä paljastaa siksi, että on niin ikään tullut uhkailluksi. Verkkomeedion aloittamissa, Vaaran henkilöllisyyden paljastamiseen keskittyvissä keskusteluissa ovat olleet osallisina niin Halminen, Korhonen kuin Jantunenkin.
Julkisesti leimattu
Kari J. Mattila on yrittäjänä yhä toimiva eläkeläinen ja Etelä-Vantaan Kokoomuksen hallituksen jäsen. Netissä aktiivisesti eri aiheisiin kantaa ottanut mies on kokenut häirintää ennenkin, mutta hänen Venäjää koskevista poliittisista kannanotoistaan kumpuava vihapostien määrä on silti käsittämätön. Mattila lähettää minulle viikon aikana saamansa vihamieliset viestit. Niitä on 31 kappaletta, eivätkä ne ole mukavaa luettavaa.
”Kari J. Mattila Sinun kannattaa olla varovainen että jatkat tuolla Putinia nuoleskelevalla linjallasi koska jos mielipiteesi muuttuu niin joutuessasi Kremlin mustalle listalle elinikäsi saattaa päättyä pikaiseen, mutta kyllähän sinä sen sisäpiiriläisenä tiedät.”
”Kari J. Mattila Etkö ihan oikeasti ole huomannut, että yhä useampi kirjoittelee sinulle vastauksia, ja nimittelee sinua trolliksi. Sehän sinä kuitenkin olet. Monelle ihmiselle tulee sinusta helposti mielikuva, että olet hyvin ”yksinkertainen” ihminen. Minulle taas tulee ensimmäisenä mieleen, että olet RISI:n palkattu sohvasoturi trollaamassa kremlin agendaa.”
” Kari voisi lähtee hakemaan hullun hölmön vanhuksen paperit niin pääsisit viettämään lepposia päiviä. Tietokoneelle sinun ei kannata mennä, saatat itsesi, läheisesi ja firmasi naurunalaiseksi joka kommentilla.”
”Kari J. Mattila on pitseihin pukeutuva putlerin puppeli kaveri.. Suurimmat homojen vastustajat ovat poikkeuksetta itse yönpimeydessä ruskealla reiällä tanssahtelioita , putin on yyber pomppeli niinkuin sinäkin,”
Aro on artikkelissaan kirjoittanut, että Venäjä-mielinen trollaus on vihamielistä ja että siinä käytetään usein nimittelyä. Artikkelissa haastateltu, turvallisuuspolitiikasta blogia kirjoittava Janne ”Rysky” Riiheläinenkertoo Venäjä-mielisessä trollauksessa käytettävän samoja keinoja kuin koulukiusaamisessa. Yksi näistä on psykologinen väkivalta. Sen kohteeksi joutunut tavallinen ihminen menettää halunsa keskustella koko aiheesta.9 Riiheläinen sen enempää kuin Arokaan ei ole suostunut myöntämään, että spekulaatio Venäjä-mielisillä trolleilla olisi johtanut tavallisten suomalaisten leimaamiseen tai psykologiseen väkivaltaan heitä kohtaan.
Törkeimpänä viikon aikana saamistaan viesteistä Kari J. Mattila pitää sellaista, jossa hänen yrityksensä tiedot on kaivettu Kauppalehden rekisteristä ja väitetty sen olevan perustettu pelkkää rahanpesua varten. Mattila katsoo, että hänen saamansa esto Uuden Suomen blogipalveluun on puoluetovereiden järjestämä. Hänellä on vahvoja mielipiteitä, mutta hän kieltää itse nimitelleensä kommenteissaan yksittäisiä henkilöitä tai häiriköineensä ketään.
Myöskään Mattilan kohdalla ei vältytä anonyymin Verkkomeedion nettikiusaamiselta. Sen lisäksi, että hänelle tuntemattomat ihmiset ovat tehneet hänen mielipiteistään valituksia Etelä-Vantaan Kokoomuksen puheenjohtajalle ja Vantaan Kokoomuksen piirisihteerille, Verkkomeedio on jo helmikuussa ottanut Twitterin kautta yhteyttä Vantaan Kokoomukseen kysyen, yhtyykö se hallituksen jäsen Mattilan mielipiteeseen.13 Vantaan Kokoomus on vastannut, että Mattila ottaa kantaa yksityishenkilönä. Verkkomeediota vastaus ei ilmeisesti ole tyydyttänyt, sillä se pingaa Twitterissä vielä puolueen pääsivunkin Mattilan Facebook-kommentista otetun näyttökuvan kera. Verkkomeedio on rienannut Mattilaa myös Facebook-sivuillaan.14 Syynä tähän ovat todellakin pelkästään Mattilan mielipiteet. Tätä nettihäirikköä tutkiva journalisti Aro siis on käyttänyt lähteenään Venäjä-trolleista uutisoidessaan. Mattilan kaltaisten kansalaiskeskustelijoiden trolliuutisoinnista lähtenyt nettikiusaaminen ei näytä Aroa tai Riiheläistä kiinnostavan.
Tappouhkauksia vaimolle
”Jos suoraan sanon, niin kevät oli yhtä helvettiä.” Näin toteaa Facebookin Venäjän trolliarmeija -ryhmässä aktiivisesti keskustellut Heikki Mannersuo. ”Vaimoni on saanut kevään aikana noin 30 henkeen tai terveyteen kohdistunutta uhkausta nimettömiltä henkilöiltä. Jokainen on ilmoitettu poliisille, mutta sillä ei ole keinoja puuttua uhkauksiin.”
Keskusteluaihe ei ole selvästi Mannersuolle helppo. Yritän kysellä lisää, mutta mies on niukkasanainen ja tutkintakin on kesken. Motiiveista ja tekijästä ei ole vielä tietoa. Poliisin työkalut ovat pakkokeinoista huolimatta kevyet, jos tekijä osaa häivyttää jälkensä, kuten tässä tapauksessa. Tekijän kiinnisaamiseen johtavasta vihjeestä on luvassa palkkio.
”Vaimo ei edes ole poliittisesti aktiivinen. Syyttömien osallistaminen on alhaista.”
Mannersuonkin toiminta kansalaisaktiivina rajoittuu keskusteluun Venäjän trolliarmeija -ryhmässä sekä kansanliike Aitosuomalaiset Siniset ry:n rahastonhoitajana toimimiseen. Jälkimmäisen perusteella hänet tosin on pyrkinyt leimaamaan äärioikeistolaiseksi muun muassa Helsingin Sanomien Korhonen erään Twitter-keskustelun aikana.
”Omalla nimellä keskusteluihin osallistuminen tekee näköjään ihmisestä vapaata riistaa kiusaajille.”
Aivan näin rankkoja tarinoita ei Aron artikkeleista ole luettavissa. Näyttää todellakin siltä, että kansa on saatu vihaamaan niitä, joiden mielipiteet ovat ”vääriä”. Silti edes tutkijatohtori Jantunen ei pysty myöntämään ongelmaa, vaikka seuraa sosiaalisen median keskustelua työkseen eikä ole siten voinut välttyä näkemästä niitä vihaviestejä, joita tavalliset suomalaiset ovat mielipiteidensä vuoksi saaneet. Suurimmaksi ongelmaksi toimittajat ja asiantuntijat tuntuvat kokevan sen, että toimittajia, erityisesti Aroa, on kritisoitu ja heidän sananvapauttaan siten loukattu. Pahimmaksi he tuntuvat kokevan kansalaisten tekemät kantelut mm. Julkisen sanan neuvostolle. Ilmeisesti heidän mielestään demokraattisia teitä tehdyt valitukset ovat väärin, kun taas julkinen parjaaminen ja uhkailu viime vuosisadan alusta tutulla ”korpilailla” on sallittavaa.
Minun sananvapauteni, sinun trollauksesi
On täysin absurdia väittää, että kansalaisten keskenään käymä keskustelu olisi uhka Jessikka Aron sananvapaudelle. Yhteiskunnallisella tasolla toimittajilla ja tiedotusvälineillä on vallankäyttäjän rooli. Tiedotusvälineet voivat muokata käsitystämme itsestämme ja suhteestamme niihin ”toisiin” (esimerkiksi terroristit), jotka media haluaa erottaa ”meistä”.15 Tutkiva journalisti on vallankäyttäjä, jota eivät valvo kuin kollegat.16 Siinä mielessä hänen julkaisuvapautensa on suurempaa kuin varsinaisten tutkijoiden, joiden tutkimustulokset julkaistaan vasta vertaisarvioinnin jälkeen. Itsensä moraaliselle korokkeelle eli muiden yläpuolelle asettava tutkiva journalisti onkin vaarassa korruptoitua.16
Toisaalta toimittajien ja median valta on nykyisin usein näennäistä, sillä median toimintaa ohjaa yhä enemmän kilpailu yleisöstä. Tämä on johtanut sekä televisiossa että lehdistössä asiapitoisen uutisoinnin vaihtumiseen viihteellisempään tyyliin ja sisältöön. Media tavoittaa helpoimmin nuoren kohdeyleisön, joka ei ole vielä oppinut suhtautumaan saamaansa tietoon kriittisesti.15 Tässä mielessä on huolestuttavaa, että Yle Kioski, jonka kautta Aro on julkaissut Venäjä-trolleista kertovat artikkelinsa, on nimenomaan nuorille suunnattu ohjelma.
Sananvapauden käsite on alun perin määritelty kansalaisia varten, heidän oikeudekseen ilmaista mielipiteitään sekä etsiä, ottaa vastaan ja jakaa tietoa ilman valtiovallan häirintää.17 Lehdistönvapaus liittyy läheisesti sananvapauteen, mutta se erotetaan kuitenkin omaksi käsitteekseen.18 Lehdistönvapaus ei itsessään ole sananvapauden mahdollistaja, vaan se voi jopa rajoittaa sitä tilanteissa, joissa media jättää jotain tietoisesti uutisoimatta tai tukahduttaa erilaisia näkemyksiä, joiden esittäminen on juurikin sananvapauden perusta. Judith Lichtenberg on jopa väittänyt lehdistönvapauden olevan oikeastaan osa omistamisen vapautta, jonka voi tiivistää sanoihin ”no money, no voice”.19
Jessikka Aron sananvapaus ei siis ole yhtä kuin hänen vapautensa kirjoittaa toimittajana. Sananvapauden kannalta tilanteen tekee vielä erikoisemmaksi se, että Yle on valtiollinen media, jonka minkäänlaisen puuttumisen kansalaisten sananvapauteen voi itsessään katsoa sotivan sananvapauden perusperiaatetta vastaan: Valtiovalta ei saa häiritä tai puuttua kansalaisten oikeuteen ilmaista mielipiteitään.
Miten muuten päättyikään käymäni Twitter-keskustelu tutkija Jantusen kanssa? Hän viittaa kanteluihin, jotka Ylen trolliuutisoinnista on tehty Julkisen sanan neuvostolle. JSN:n mukaan Ylen uutisointi ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin. Jantusen mukaan asia on loppuunkäsitelty ja minun, kuten muidenkin, on syytä lopettaa perusteettomat syytökset. Kun huomautan, ettei Julkisen sanan neuvoston päätös koske sitä, saavatko kansalaiset sosiaalisessa mediassa silti kritisoida Yleä, hän asettaa minulle eston Twitter-tililleen toivottaen minulle ”tervemenoa ignoristaniin”.
Ja minä kun luulin, että huono käytös ja henkilökohtaisuuksiin meneminen on jotain sellaista, jota Venäjä-trollit tekevät.
| Taustaa. Jantusen kanssa käymäni keskustelu sai minut miettimään, että olisi aika antaa sananvuoro niillekin, jotka ovat kokeneet Venäjä-trolleista uutisoinnin leimaavaksi. Niinpä päätin kysyä aiheesta Facebookin Venäjän trolliarmeija -keskusteluryhmässä, johon on liittynyt kirjoitushetkellä 1570 jäsentä. Vastauksia on kertynyt enemmänkin kuin tässä kirjoituksessa esitetyt, ja niistä on tarkoitus koostaa jatkoa tälle artikkelille. |
Lähteet
- Tutkija: Verkkosodan takana voi olla Pietarissa sijaitseva trollitehdas. Yle 12.9.2014.
http://yle.fi/uutiset/tutkija_verkkosodan_takana_voi_olla_pietarissa_sijaitseva_trollitehdas/7469539 - Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksistasi. Yle 15.9.2014.
http://yle.fi/uutiset/oletko_joutunut_venajan_trolliarmeijan_kohteeksi__kerro_kokemuksistasi/7470016 - Ylen lauantaivieras 11.10.2014. http://areena.yle.fi/1-2375678
- https://twitter.com/Verkkomeedio/status/613761810425102337
- Ylen aamu-tv, Häiriköt piinaavat Venäjä-keskustelua. http://areena.yle.fi/1-2623612
- Kioski, jakso 20. http://areena.yle.fi/1-2466846
- Kioski Venäjän some-propaganda alkulähteillä – katso ennennäkemätön materiaali trollitehtaalta. Yle Kioski 18.2.2015. http://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla
- Erotettu työntekijä vetää Pietarin trollitehtaan oikeuteen – ”Piti kirjoittaa hyvästä Putinista”. Helsingin Sanomat 31.5.2015. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1433039374182
- Kioski tutki: Näin Venäjä-trollit manipuloivat suomalaisia – katso lista propagandistien suosimista foorumeista. Yle Kioski 19.5.2015. http://kioski.yle.fi/omat/venaja-trollit-suomessa
- This is what pro-Russia Internet propaganda feels like – Finns have been tricked into believing in lies. Yle Kioski 24.6.2015. http://kioski.yle.fi/omat/this-is-what-pro-russia-internet-propaganda-feels-like
- https://twitter.com/verkkomeedio/status/596359164470890496
- Vaaliehdokkaan kuvassa ”raa’an väkivallan ihannointia” – valeilmiannot piinaavat Facebookin käyttäjiä.Helsingin Sanomat 13.3.2015. http://www.hs.fi/politiikka/a1426224352673
- https://twitter.com/verkkomeedio/status/574921223358017537
- https://www.facebook.com/Verkkomeedio/posts/441247582690380
- Tuominen, T. 2005. Vallan piiloista ja työkaluista. Synnyt 3/2005. 51–66.https://wiki.aalto.fi/display/Synnyt/3-2005
- Tutkiva journalisti voi korruptoitua kuin kuka tahansa. Helsingin Sanomat. 1.10.2013.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1380514752892 - Declaration of the rights of man and the citizen. Arthur W. Diamond Law Library at Columbia Law School. 28.3.2008. http://www.hrcr.org/docs/frenchdec.html
- Freedom of press. https://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_of_the_press
- Sanders, K. 2003. Ethics & Journalism. Sage. s. 68.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti